Sisältövaroitus: rasistisia termejä käytetään kirjoituksessa esimerkinomaisesti.

Uskomme, että suuri osa larppaajista haluaa tehdä harrastuksesta ja omista peleistään inklusiivisempia. Tarvitaan kuitenkin muutakin kuin hyvää tahtoa, koska sudenkuoppia riittää. Tällä artikkelilla avaamme keskustelua siitä, kuinka larppaajat voisivat tehdä Suomen skenestä mukavamman, helposti lähestyttävämmän ja turvallisemman myös etnisille vähemmistöille. Meillä itsellämme on kokemusta siitä, kuinka erään vähemmistön käsittely liveroolipelissä teki meistä lopulta tietoisempia tämän vähemmistön ongelmista ja jopa aktivisteja tämän vähemmistön puolesta.

Lähestytään asiaa muutaman sanan kautta. Käyttäisitkö maailmakuvauksessa tai hahmotekstissä sanaa lappalainen? Manne? (Laukku)ryssä? Neekeri?

Noin, nyt olemme ainakin saaneet huomiosi. Kuulemmekin jo, kuinka siellä kahina käy, kun epämukavasti siirtyilet penkissäsi. Osaan kysymyksistä vastasit ehkä kyllä, todennäköisesti ainakin yhteen ei. Ehkäpä näiden sanojen rinnastus herätti sinussa pientä vastustusta: Mutta tuohan on ihan historiallinen termi! Ja tuokin tuossa, sehän kuvaa elinkeinoa, ei se mikään rasistinen sana ole. Tarkoitus ei ole asettaa näitä termejä vastakkain tai ”paremmuusjärjestykseen”, sillä sellaista ei ole. Nämä kaikki ovat tänä päivänä haukkumasanoja, joita käytetään Suomessa asuvista etnisistä ja rodullisista vähemmistöistä, vaikka niillä onkin hieman erilainen käyttöhistoria. Haukkumasanoja on toki enemmänkin, mutta lähestymme aihetta näiden neljän eri vähemmistöjä halventavan sanan kautta.

Kysytään jatkokysymys: käyttäisitkö näitä sanoja tänä päivänä kadulla? Käyttäisitkö näitä termejä seurassa, jossa tietäisit, että joku seurueesta on osa sitä ihmisryhmää, joista näitä sanoja käytetään haukkumatarkoituksessa? Entä tuntemattomassa seurueessa? Tiedätkö varmasti, mihin vähemmistöön muut larppaajat kuuluvat tai eivät kuulu? Suomessa on etnisiä vähemmistöjä, jotka eivät arkipäivässään joudu rodullistetuiksi ja rasismin kohteiksi, mutta kohtaavat silti jatkuvaa syrjintää ja ennakkoluuloja.

Liveroolipelit eivät tapahdu tyhjiössä. Sijoittuupa larppi viikinkiaikaan, 1600-luvulle tai edvardiaaniselle ajalle, se pelataan kuitenkin 2020-luvun Suomessa. Sitä pelaavat 2020-luvun pelaajat, joilla voi olla vaihtelevia etnisiä identiteettejä ja taustoja. Lisäksi kannattaa muistaa, että pelien kotisivuja voivat lukea myös muut kuin larppaajat, joille ei välttämättä avaudu se konteksti, johon itse termin viattomasti ajattelit liittäneesi. Sivuja voivat lukea myös ne larppaamisesta kiinnostuneet vähemmistöjen edustajat, joihin käyttämäsi “historiallinen termi” kolahtaa maailmakuvauksen seasta yhtä pahasti kuin eilispäivänä marketissa kuultu, tismalleen sama haukkumasana.

Rodullistaminen, rodullistettu, poc, ruskea

Rodullistaminen tarkoittaa prosessia, jossa ihmisen tai ihmisryhmän oletetaan kuuluvan valtaväestöstä poikkeavaan “rotuun”, johon mielletään kuuluvan muitakin piirteitä ja ominaisuuksia kuin pelkästään ihonväri ja ulkonäkö. Rodullistettuja ihmisiä kohdellaan usein ensisijaisesti heidän oletetun rotunsa ja siihen liittyvien ennakkoluulojen eikä heidän yksilöllisten ominaisuuksiensa mukaisesti. Rodullistamista on esimerkiksi se, kun kansanedustaja Bella Forsgrén nähdään ensisijaisesti mustana kansanedustajana sen sijaan, että hänet nähtäisiin keskisuomalaisena ja feministisenä kansanedustajana.

Sanalla “rodullistettu” viitataan usein yleiskäsitteenä ei-valkoisiin ihmisiin, mutta käsite on laajempi. “Rodullistettu” ei viittaa pelkästään ei-valkoisiin, vaan kaikkiin ihmisiin, joita ulkonäkönsä tai muiden piirteidensä takia rodullistetaan. Moni valkoiseksi itsensä mieltävä ruskeasilmäinen ja ruskeatukkainen suomalainen saattaa tulla rodullistetuksi tai jopa kokea suoranaista rasismia oletetun “ei-suomalaisen” rotunsa vuoksi. Suomalainen valkoisuus poikkeaa anglosaksisesta valkoisuudesta siten, että se on vieläkin valkoisempaa, pellavanvaaleahiuksista, sinisilmäistä ja maitohipiäistä, ja esimerkiksi juuri ruskeat silmät voidaan nähdä merkkeinä “ei-suomalaisuudesta”.

Suomessa on yleistynyt myös käsite “poc”, joka on lyhenne englannin kielen sanoista people of color, ja jolla viitataan ei-valkoisiin. Suomessa puhutaan myös ruskeista, jolla Ruskeat tytöt -median mukaan viitataan sekä ei-valkoisiin että rodullistettuihin.

Blackface ja kulttuurinen omiminen

Viime vuosina niin kansainvälisessä kuin suomalaisessa liveroolipelikeskustelussa on tuskin voinut välttyä blackface-keskustelulta. Blackface-keskustelu rantautui kylmään pohjolaan Euroopan kautta Yhdysvalloista. Terminä “blackface” tarkoittaa kasvojen karikatyyrimäistä värjäämistä tummaksi. Blackface-keskustelu ei koske pelkästään rasistisia alkuperäiskansojen kuvauksia kasvomaaleineen, vaan liveroolipeleissä myös esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa suosittuja droweja, mustahaltioita. Blackfacen loukkaavuus ei liity droweihin sinänsä. Loukkaavuus syntyy siitä, että historiallisesti blackface on ollut äärimmäisen rasistinen käytäntö, jolla on halvennettu ja loukattu tummaihoisia niin Yhdysvalloissa, Euroopassa kuin Suomessakin. Blackface ei siis ole pelkkä kasvomaali, vaan se edustaa ja kytkeytyy vuosisatojen ajan tummaihoisiin kohdistuneeseen sortoon, pilkkaan ja rasismiin.

Sama koskee myös valitsemiamme termejä. Kasvovärin siirtäminen liveroolipelikontekstiin ei poista blackfacen loukkaavuutta ja sorron historiaa, eivätkä antamiemme esimerkkisanojen muut (historialliset) merkitykset poista sitä, mikä niiden merkitys tänä päivänä on. Se ei myöskään poista niiden käyttäjän vastuuta tämän päivän kontekstissa.

Blackface

Blackfacen juuret ovat 1800-luvulla Yhdysvalloissa esiintyneessä viihteen muodossa, Minstrel Show’ssa. Näissä esityksissä valkoihoiset maalasivat kasvonsa mustiksi ja esittivät karrikoituja afroamerikkalaisia hahmoja. Esityksissä pilailtiin tummaihoisten kustannuksella ja samalla vahvistettiin rasistisia käsityksiä sekä epäinhimillistettiin afroamerikkalaisia. Samaan aikaan tummaihoisia sorrettiin avoimesti. Monet näistä esityksistä alkunsa saaneista rasistisista stereotypioista ovat voimissaan edelleen. Tämän vuoksi blackface ei ole hyväksyttävää. Vaikka sitä ei tehtäisi tietoisesti rasistisista lähtökohdista, se herättää aina pelkästään negatiivisia mielleyhtymiä erityisesti rodullistetuissa.

Nykyisin yksi blackfacen muoto on valkoisen näyttelijän maskeeraaminen edustamaan eri etnisyyttä kuin hän todellisuudessa edustaa. Elokuvateollisuus ei edelleenkään aina palkkaa rodullistettuja näyttelijöitä esittämään rodullistettuja hahmoja.

Blackfacen jälkeen on hyvä lausua sananen kulttuurisesta omimisesta. Kulttuurisessa omimisessa (tai appropriaatiossa) on kyse siitä, että enemmistö hyväksikäyttää vähemmistökulttuurin erityispiirteitä ja usein esittää ne eksotisoidusti, loukkaavasti tai virheellisesti. Myös kulttuurinen omiminen on tullut monille tutuksi juuri Yhdysvaltojen kautta. Tämän vuoksi onkin nurinkurista, että ihmiset, jotka tietävät, ettei Amerikan alkuperäiskansojen pyhiä esineitä, kuten sulkapäähineitä, ole sopivaa käyttää, saattavat iloisesti larpissa soitella matkamuistomyymälästä ostettua, Kiinassa valmistettua “noitarumpua”, jossa on saamelaisten mytologiaan kuuluvia symboleita.

Saamelaisrummut ovat hyvä esimerkki kolonisaation ja kulttuurisen omimisen yhteenkietoutuneisuudesta: valtakulttuuri pyrki aktiivisesti hävittämään saamelaisten alkuperäisuskonnon. Pyhiä rumpuja poltettiin ja vietiin Saamenmaalta museoihin antropologien ihmeteltäviksi. Myöhemmin saamelaiskulttuurista kuitenkin otettiin käyttöön hyvin kaupaksi meneviä piirteitä omaksi iloksi ja turisteille myytäväksi – esimerkiksi juuri rumpuja selkeästi tunnistettavine, saamelaiseen uskomusmaailmaan liittyvine kuvioineen.

Kulttuurinen appropriaatio eli omiminen

Kulttuurinen omiminen tarkoittaa tilanteita, jossa vallassa oleva ryhmä käyttää sorretun vähemmistöryhmän kulttuuripiirteitä hyväkseen. Klassinen esimerkki on se, kuinka saamenpukuja käytetään matkailumarkkinoinnissa hyväksi, koska saamelaisuus mielletään turisteja kiinnostavaksi. Saamelaiset itse eivät kuitenkaan saa tästä penniäkään, ja pahimmillaan turismimarkkinointi syventää ja pahentaa saamelaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja rasismia. Kaikki kulttuurinen lainaaminen ei ole kulttuurista omimista, vaan olennaista on ryhmien välinen valtaero.

Kulttuurinen omiminen myös vaihtelee paikasta ja kulttuurista riippuen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on suuri amerikankiinalainen vähemmistö, joka on kokenut historiallisesti sekä suoranaista sortoa Yhdysvaltojen valtion taholta että rasismia arkipäivässään. Yhdysvalloissa se, että valkoinen käyttää kiinalaista asua, kuten cheongsam-mekkoa, voidaan nähdä kulttuurisena omimisena. Suomessa, jossa ei ole vastaavanlaista kiinalaisvähemmistöön kohdistuvaa sorron historiaa, cheongsam valkoisen päällä ei välttämättä näyttäydy kulttuurisena omimisena, vaan esimerkiksi kiinnostuksena Kiinaan tai yhteytenä kiinalaiseen kulttuuriin, joista Suomessa asuva kiinalainen voi ahdistumisen sijaan jopa ilahtua.

Alkuperäiskansat ja muut vähemmistöt larpeissa

Tulisiko alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen käsitteleminen liveroolipeleissä sitten kokonaan kieltää? Meidän mielestämme ei. Mikäli alkuperäiskansoja ja vähemmistöjä ei esimerkiksi historiallisissa peleissä koskaan nähdä, tullaan myös valkopesseeksi historiaa rankalla kädellä ja pyyhkineeksi pois vähemmistöjen historiaa, jota muutenkin pidetään niin Suomessa kuin maailmallakin aivan liian vähän esillä.

Jos etnisten vähemmistöjen käsittelyä vältellään liveroolipeleissä, viedään samalla pois mahdollisuus näiden vähemmistöjen edustajilta nähdä itsensä peleissä ja päästä halutessaan kohtaamaan oman vähemmistönsä historiaa liveroolipelin kautta. Samaan tapaan olemme itse päässeet käsittelemään vaikkapa Suomen sisällissodan historiaa ja kivuliaita poliittisia jakolinjoja. Toki lienee sanomattakin selvää, ettei ketään tule pakottaa pelaamaan vain itsensä kaltaisia hahmoja – on varmasti jokaiselle larppaajalle tuttua, ettei kaikkia kohtaamiaan ongelmia, kuten seksismiä, misogyniaa, rasismia tai kiusaamista halua käsitellä peleissä aina, jos koskaan. Siihen meillä on pelaajina oikeus.

Tilanteen voi rinnastaa siihen, kuinka LGBTQ+-ihmisiä on larpeissa käsitelty. Vuosituhannen alkupuolella LGBTQ+-hahmoja oli peleissä vähän, ja jos niitä oli, hahmot olivat usein sekä sisällöltään että esitystavaltaan jopa loukkaavan stereotyyppisiä. Myös etnisiä vähemmistöjä on larpeissa käsitelty stereotyyppisesti. LGBTQ+-vähemmistöjen kohdalla ratkaisu ei ole ollut se, ettei peleissä käsiteltäisi LGBTQ+-teemoja, vaan se, että yhteisö on herännyt vaatimaan monipuolisempaa, asiallisempaa ja laadukkaampaa sisältöä sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioimista liveroolipeleissä. Keskustelun seurauksena pelinjohtajat ovat ottaneet asioista selvää, ja pelikulttuuri on muodostunut turvallisemmaksi ja sitä kautta kutsuvammaksi myös näiden vähemmistöjen edustajille. Tämän seurauksena LGBTQ+-identifioituvat ihmiset ovat myös itse järjestäneet pelejä, joissa moninaisuus on esillä. Toivottavasti jo lähitulevaisuudessa päästään siihen pisteeseen, jossa myös etniset vähemmistöt voisivat tehdä pelejä meiltä meille -periaatteella: esimerkiksi queer-taustaiset pelinjohtajat ovat nyt jo tehneet queer-sisältöisiä pelejä queer-identifioituville pelaajille.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus kuitenkin lävistää kaikki yhteisöt tavalla tai toisella, ja sille joko annetaan tilaa tai sitten ei. Etninen moninaisuus sen sijaan ei tule ilmi kaikissa yhteisöissä samalla tavalla, vaikka inklusiivisuus olisikin yhteisön tavoitteena. Siten etnisen moninaisuuden näkyväksi tekeminen ja tervetulleeksi toivottaminen on kaikkien yhteisön jäsenten vastuulla, ei pelkästään etniseen vähemmistöön kuuluvien ihmisten. Tämän vuoksi esimerkiksi saamelaisten tai romanien näkyväksi tekeminen Suomeen sijoittuvissa larpeissa on yhtä tärkeää kuin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudenkin.

LGBTQ+

“Lesbo, gay, bi, trans, queer, +…” Akronyymillä viitataan usein sateenvarjokäsitteenä kaikkiin queer-vähemmistöihin, joihin luetaan kuuluviksi myös esimerkiksi aseksuaalit ja intersukupuoliset. +-merkki viittaa erilaisten seksuaalisuuksien ja sukupuolten kirjavuuteen.

Kuinka voisin tehdä pelistäni inklusiivisemman?

Tärkeimpänä pelinjohtajien kannattaisi tehdä viestinnässään selväksi, että myös vähemmistöihin kuuluvat liveroolipelaajat ovat tervetulleita peliin. Suoraan sanoittamisen lisäksi pelinjohtajien kannattaa esimerkiksi käyttää etnisesti ja rodullisesti moninaisia ihmisiä kuvituksessa. On myös tärkeää tehdä selväksi, että pelissä ei suvaita minkäänlaista rasismia, ja ettei varsinkaan mahdollisen pelin sisällöllisen rasismin ole missään tapauksessa hyväksyttävää valua tosielämän puolelle. Etenkin historiallisten pelien kohdalla on hyvä muistaa sanoa, ettei esimerkiksi ihonväri vaikuta siihen, miten pelaajat roolitetaan.

Alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen tulisi näkyä myös pelien sisällössä, mutta miten, se onkin toinen, monimutkaisempi asia. Emme voi antaa kaikenkattavia neuvoja joka tilanteeseen, sillä jokainen peli on tavoitteiltaan ja sisällöiltään erilainen. Asiaa tulisi pohtia joka kerta erikseen. Hyvä alku olisi kuitenkin, että etnisten vähemmistöjen esittämistä todella mietittäisiin tarkkaan joka ikinen kerta. Miksi haluan esittää vähemmistö(j)ä tässä pelissä? Miten tämä aihe tulisi sisällyttää peliin? Miten voin toteuttaa sen ilman, että toisinnan haitallisia karikatyyrejä ja rasistisia ja syrjiviä yhteiskunnan rakenteita?

Lähtökohtaisesti marginalisoitujen ryhmien kirjoittaminen peliin ja erityisesti esittäminen tulisi tehdä niitä kunnioittaen. Siirrytään pois karikatyyreista, ei harrasteta kulttuurista omimista ja muistetaan miettiä, miten ratkaisumme vaikuttavat näihin vähemmistöihin. Myös eksotisointia tulee välttää. Vähimmäisvaatimus pelinjohtajille olisi todella perehtyä käsittelemänsä vähemmistön ja siihen kohdistetun sorron historiaan, jotta he eivät tulisi vahingossa toisintaneeksi näitä elementtejä pelissään.

Internet ja kirjastot tarjoavat nykyään huomattavan määrän helposti saatavilla olevia resursseja perehtyä näihin aiheisiin. Muistathan, ettei vähemmistöjen edustajilla ole velvollisuutta kouluttaa sinua, mutta mikäli he niin tekevät, kuuntele heitä. Mikäli joku osoittaa, että pelin tavassa käsitellä vähemmistö(j)ä on ongelmia, palautetta kannattaa kuunnella erityisen herkällä korvalla ja myöntää virheensä. Kukaan ei vaadi ehdotonta virheettömyyttä, mutta toisaalta tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla. Lähtökohtana pelkkä hyvä tahto ei riitä. Tämän vuoksi kritiikille tulisi olla vastaanottavainen ja tehdä tarvittavia korjauksia nopeasti ja avoimesti. On tärkeää myös muistaa pyytää aidosti anteeksi virheitään.

Larppaaminen on harrastus, jossa hahmoon eläytyminen, hahmon elämäntarinaan samastuminen ja sen taustoitus ovat kokonaisvaltaisen kokemuksen tärkeimpiä elementtejä. Parhaassa tapauksessa marginalisoitua hahmoa pelaamalla voi ymmärtää jotakin paitsi tietystä marginalisoidusta ryhmästä ja itsestään, myös sorron ja vallan rakenteista.

Vuosia sitten pelasimme eräässä kampanjassa romanihahmoja, äitiä ja tytärtä. Kampanja sijoittui myöhäiskeskiaikaiseen Schwarzwaldiin, jossa oli hillitysti satumaisia fantasiaelementtejä. Pelissä pohdittiin ajankuvaan liittyviä luokkaan, sukutaustaan ja varallisuuteen liittyviä eroja sekä etnisiä eroja. Romaniperhe oli kirjoitettu hyvin, eikä hahmoissa tai pelin materiaalissa ollut loukkaavaa sisältöä, mutta romanien syrjintä oli kirjoitettu pelin ingame-yhteisöön. Siten pelissä jouduimme tai pääsimme pohtimaan syrjittyyn ryhmään kuulumista hyvinkin kouriintuntuvalla ja epämiellyttävälläkin tavalla.

Ennen peliä otimme perinpohjaisesti selvää 1500-luvun keskieurooppalaisesta romanikulttuurista, jotta voisimme pelata hahmojamme kunnioittavasti ja jossain määrin historiallisesti korrektisti, vaikka autenttisuus ei ollutkaan pelin päätavoite. Otimme romaniperinteet huomioon puvustuksessamme: pukeuduimme soveliaasti ja peittävästi, ja perheemme käytti keskiajan ja uuden ajan romanien käyttämää drape-viittaa, joka oli vaikkakin perinteinen, ei kuitenkaan nykyisin käytetty vaate. Mallia värikkääseen viittaan otettiin aikalaismaalauksesta. Meille oli alusta asti selvää, että emme lainaisi proppauksessa nykyromaneilta, sen enempää suomalaisilta kuin keskieurooppalaisiltakaan, sillä pukeutuminen nykyromanien käyttämään, usein myös syrjintää aiheuttavaan asuun olisi ollut paitsi epäajanmukaista, myös hyvin epäkunnioittavaa. Myös romanikulttuuriin kuuluva vanhempien kunnioittaminen oli keskeinen osa hahmojemme välistä suhdetta, joka muodostui myös pelillisesti tärkeäksi elementiksi.

Osana taustatyötä perehdyimme myös romanien syrjinnän historiaan ja romanien asemaan nykypäivän Suomessa ja Euroopassa. Peliä varten kerätyn tietomäärän ansiosta meidän on ollut helppoa kommentoida myöhemmin romaneihin liitettyjä ennakkoluuloja ja korjata väärinkäsityksiä sekä osaltamme pyrkiä parantamaan tämän vähemmistön asemaa. Kiinnostus romanikulttuuriin on säilynyt ja myös syventynyt peliä seuranneiden vuosien aikana.

Eksotisointi

Eksotisointi tarkoittaa tiettyjen ennakkoluulojen ja oletusten liittämistä tiettyyn ihmisryhmään tai etnisyyteen. Vaikka eksotisointi lähtee usein ihailevista lähtökohdista, jolloin ryhmään liittyviä oletuksia saatetaan pitää positiivisina (romanien “vapaa elämäntyyli ja musikaalisuus”, alkuperäiskansat “ovat yhtä luonnon kanssa” ja niin edelleen), se usein toisintaa haitallisia ennakkoluuloja ja vähentää vähemmistön edustajan vain ryhmänsä karikatyyriksi. Eksotisointi ja tiettyjen kulttuurin piirteiden romantisointi hävittää eri kulttuurien, etnisyyksien sekä ryhmien sisäisen monimuotoisuuden, ja eksotisoidun ryhmän edustaja voi kokea vähintäänkin turhautumista siinä, että hänet nähdään ainoastaan yhden stereotyyppisen linssin läpi.

Lisäksi eksotisointi voi olla osa valtapolitiikkaa, joka pyrkii osoittamaan vähemmistölle paikan, jossa se saa olla olemassa vain sellaisena tai osana sitä kuvaa, jota valtaväestö pitää positiivisena. Esimerkiksi saamelaisten kohdalla poronhoito tai perinteinen kalastus nähdään “aitoina saamelaisina elinkeinoina”, ja niitä harjoittavat “aitoina saamelaisina” kun taas kaupungissa asuva koodari tai yliopisto-opettaja voidaan nähdä vähemmän “aitoina saamelaisina”. Usein eksotisointiin liittyy alentuva suhtautuminen eri kulttuureihin ja vähemmistöihin “alkukantaisina” ja “kehittymättöminä” verrattuna länsimaiseen yhteiskuntaan.

Tunnetuin eksotisoinnin muoto lienee orientalismi. Orientalismi 1800-luvulla vallinnut Aasian tutkimuksen ja taiteen suuntaus, jossa yhä uudet tieteilijät, kirjailijat, taiteilijat ja muut romantisoivat “eksoottista Aasiaa” ja loivat siitä ihanteidensa mukaisen, fantastisen kuvan. https://en.wikipedia.org/wiki/Orientalism

Vähemmistöjen aseman parantaminen lähtee koko yhteisöstä

Emme siis yritä kieltää vähemmistöjen esittämistä tai välttämättä edes kaikkien näiden termien käyttöä ehdottomasti ja kokonaan kaikissa peleissä. Jokaisen pelinjohtajan tulisi kuitenkin kantaa vastuu tekemistään päätöksistä. Esittelemiemme rasististen termien kohdalla on tärkeää muistaa etteivät nämä termit ole nykyajasta irrallisia, neutraaleja sanoja. On tärkeää olla piiloutumatta sanojen kaksoismerkitysten tai historiallisuuden taakse. Kaikki termit ovat edelleen vahvasti politisoituneita, haukkumasanoja, vallan ja syrjinnän välineitä. Aivan vähimmillään haluaisimme nähdä pelinjohtajien selittävän pelaajilleen, mikä näissä termeissä on ongelmallista ja millaista sortoa pelissä käsitelty vähemmistö on kohdannut, kohtaa pelin maailmassa ja kohtaa edelleen.

Valkopesu

Valkopesulla tarkoitetaan sitä, että tarinoita kerrotaan ja historiaa kirjoitetaan siten, että ei-valkoiset ja valtaväestöön kuulumattomat ryhmät jäävät näkymättömiin. Suomessa räikeä esimerkki valkopesusta on se, kuinka vähän kouluopetuksessa kerrotaan suomalaisista etnisistä vähemmistöistä, kuten saamelaisista ja romaneista.

Valkopesua on myös vähemmistöjen häivyttäminen kansallisesta identiteettikertomuksesta. Suomessa on esimerkiksi islaminuskoinen tataariväestö, joka muodostui jo ennen Suomen itsenäistymistä. Tataarit osallistuivat myös talvi- ja jatkosotaan, ja siten Suomessa on muslimiveteraaneja, joita ei kristillisesti sävyttyneen talvisodan ihmeen yhteydessä ole paljoa muisteltu. Sama pätee romanievakoihin: luovutetussa Karjalassa oli suuri romaniväestö, joka evakuoitiin Suomeen, mutta romanievakoiden kokemuksia ei ole Suomessa juurikaan käsitelty.

Larppaamisen kohdalla valkopesun vaara on ilmeinen varsinkin historiaan sijoittuvissa peleissä. Suomalainen historia ei ole ollut pelkästään valkoihoista historiaa, eikä pelkästään valtaväestön historiaa.

Haluaisimme antaa tämän keskustelun täysin vähemmistöjen ja sorrettujen omiin käsiin. Ensisijaisesti heitä tulisikin kuunnella kokemusasiantuntijoina. Suomalainen larppaajayhteisö on kuitenkin piinallisen valkoinen ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvia on mukana vähän, joten enemmistöön kuuluvien on aukaistava suunsa, jotta tilanne muuttuisi. Haluamme olla osaltamme nostamassa asiaa pöydälle, sillä kuten jo aiemmin totesimme, meistä kaikkien vähemmistöjen aseman parantamisen tulisi lähteä koko yhteisöstä. Voi olla, että etnisiin ja rodullisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten vähäinen määrä kertoo larppiyhteisön rakenteesta ja siitä, kuinka vaikea siihen on päästä sisään etniseen vähemmistöön kuuluvana.

Koko yhteisön vastuulla on huomioida etnisiin ja rodullisiin vähemmistöihin kohdistuva syrjintä – erityisesti silloin, kun on kyse vähemmistöistä, joita suomalainen yhteiskunta on systemaattisesti syrjinyt ja kolonisoinut. Näin on esimerkiksi saamelaisten, karjalaisten ja romanien kohdalla. Haluamme tällä tekstillä nostaa aiheen larppaajien tietoisuuteen ja yleiseen keskusteluun, jotta harrastajat voisivat ajatella asiaa, tehdä valistuneita valintoja ja perehtyä omatoimisesti vähemmistöjen asemaan Suomessa. Ennen kaikkea haluamme, että etnisten ja rodullisten vähemmistöjen edustajat voisivat tuntea itsensä edes asteen verran enemmän tervetulleiksi harrastuksemme pariin.

Lukuvinkkejä

Muutamia hyviä lukuvinkkejä (osa englanniksi):

Huomioi helposti – Inklusiivisempaa larppausta -materiaali (WordPress-sivusto) antaa hyviä, yleispäteviä ohjeita inklusiivisuuteen yleisellä tasolla.

My advice for how larp designers can think to include larpers of colors (Setsuana Cerasin blogikirjoitus)

How to handle racism in a world of larpers (Setsuana Cerasin blogikirjoitus)

Suosittelemme myös esimerkiksi tutustumaan suomenkieliseen tietoarkistoon BLM-toiminnasta ja selvittämään, mitä juuri sinä voit tehdä Black Lives Matter -liikkeen eteen.

Tai lukemaan Ruskeiden tyttöjen verkkosivuilta, kuinka olla hyvä valkoinen liittolainen.

Taustatietoja sekä loukkaavista termeistä että suomalaisten etnisten vähemmistöjen kokemasta sorrosta

Lopuksi avaamme alussa mainittuja loukkaavia termejä tiivistetysti sekä tarjoamme pari linkkiä, joista voi aloittaa perehtymisen näiden vähemmistöjen asemaan ja historiaan.

Lappalainen

Sana lappalainen viittasi alun perin verokirjoihin merkittyyn luontaiselinkeinoon, ei etniseen saamelaisuuteen. 1800-luvun lopulta alkaen verokirjojen “lappalaiset” olivat kuitenkin lähes aina etnisiä saamelaisia. 1900-luvulla sanasta on tullut saamelaisista käytetty halventava nimitys, jonka käyttöä saamelaiset eivät hyväksy vaan pitävät loukkaavana. Sanan käyttäminen historiallisesti ajanmukaisena terminä larpissa on yhtä epäsopivaa kuin sanan neekeri käyttäminen, “koska se nyt vaan on historiallisesti oikein sanoa näin”.

Lisäksi sanasta lappalainen on tullut 1900-luvulla vahvasti politisoitunut termi. 1990-luvun alkupuolella sanan omivat käyttöönsä etnisyydeltään suomalaiset lappilaiset, jotka väittävät olevansa aitoja lappalaisia saamelaisten sijaan. Väite pyrkii osaltaan kiistämään saamelaisilta alkuperäiskansalle kuuluvan itsemäärittelyoikeuden. Tämä sanan käyttötapa tekee sanasta entistä loukkaavamman, sillä se vahvistaa mielikuvaa siitä, että saamelaisten vaatimukset kulttuurinsa, kielensä ja maansa puolesta ovat virheellisiä. Jos joku sanoo olevansa lappalainen, hän kaikella todennäköisyydellä ei ole saamelainen, eli kuulu Euroopan ainoaan alkuperäiskansaan, jonka nykyinen kotiseutualue sijoittuu neljän eri valtion alueelle.

“Saamelaiset haluavat eroon negatiivisia konnotaatioita herättävästä, vähättelevästä ja usein haukkumasanana käytetystä lappalainen -nimittelystä (vrt. neekeri).” (Marjut Aikio)

Tietoa saamelaisista Suomessa (Saamelaiskäräjien verkkosivuilla)

Petra Laitin kirjoitus kulttuurisesta omimisesta ja saamelaisista (Petra Laitin verkkosivuilla)

”Asuntola-aika on saamelaisten yhteinen tabu” – kolttalapset kärsineet kaksinkertaisesta syrjinnästä asuntola-aikoina (artikkeli Ylen verkkosivuilla)

”Saamelaisalue on Suomen siirtomaa”, ja siksi saamelaiset pahastuvat, kun suomalaiset käyttävät heidän pukuaan (artikkeli Helsingin Sanomien sivulla, vain tilaajille)

Sopimattomat saamelaiset (Marjut Aikion artikkeli saamelaisten systemaattisesta syrjinnästä)

Sanna Valkonen: Poliittinen saamelaisuus. Vastapaino, 2009.

Kukka Ranta & Jaana Kanninen: Vastatuuleen. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. S & S, 2019.

Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista – Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa? Into, 2015.

Ryssä

Suomessa asuu suuri venäläisvähemmistö, joka kohtaa edelleen runsaasti arkipäivän rasismia. Venäjänkieliset ovat myös yksi Suomen suurimpia maahanmuuttajaryhmiä.

Venäläisten lisäksi sanaa ryssä on käytetty haukkumasanana ortodokseista, karjalaisevakoista ja inkeriläisistä. Vihamielisen suhtautumisen ja syrjinnän takia karjalan kieli on miltei hävinnyt Suomesta, ja moni alkujaan ortodoksi on vaihtanut uskontokuntaa luterilaiseksi valtaväestön ennakkoluulojen takia.

Sen enempää suomenvenäläisten, inkeriläisten, venäläisten maahanmuuttajien kuin karjalaistenkaan asema ei tänä päivänäkään Suomessa ole kovin vahva.

Karjalan liiton verkkosivut

Karjalaisia ryssiteltiin ja heiltä kiellettiin uskonto ja kieli – nykykarjalainen pagisee lapselleen ja somettelee(artikkeli Ylen verkkosivuilla)

Ulkoministeriön raportti Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa

Isoisän tarina teki Tuomo Kondiesta aktivistin, joka hylkäsi suomalaisen sukunimensä: ”Kalevala on karjalaisilta varastettu” (artikkeli Ylen verkkosivuilla)

Tänään en jaksa olla venäläinen (artikkeli Ylioppilaslehden verkkosivuilla)

Venäläisiä Suomessa, suomalaisia Venäjällä – inkeriläiset haluaisivat tulla tunnustetuksi osaksi Suomen historiaa (artikkeli Ylen verkkosivuilla)

Anneli Sarhimaa: Vaietut ja vaiennetut — Karjalankieliset karjalaiset Suomessa. SKS, 2017.

Manne, mustalainen

Näistä sanoista manne on selvästi vain ja ainoastaan halventavassa ja loukkaavassa merkityksessä käytetty sana, jolla viitataan useimmiten romanimiehiin. Myöskään sanaa mustalainen ei enää suositella käytettäväksi, joskaan se ei ole merkitykseltään yhtä yksioikoisesti loukkaava, ellei sitä käytetä nimenomaan loukkaavassa tarkoituksessa. Mustalainen-sanaa käyttävät myös monet romanit itse, mutta lähtökohtaisesti ei-romanin ei kannata käyttää sitä.

Suomessa on asunut romaneita 1600-luvulta saakka, ja siitä saakka valtaväestö ja valtio ovat sortaneet heitä. Syrjintä jatkuu edelleen. Romanit on pyritty joko ajamaan pois paikkakunnalta tai sulauttamaan valtaväestöön. Luovutetussa Karjalassa asui suuri romaniväestö, joka joutui evakossa kohtaamaan kaksinkertaista syrjintää: sekä romanina että evakkona. Kuten saamelaistenkin kohdalla, sodan jälkeen romanit pyrittiin sulauttamaan valtaväestöön. Tärkeimpänä keinona oli lasten asuttaminen asuntoloissa kaukana perheestään sekä oman kielen puhumisen kieltäminen, jotta kulttuurinen side katkeaisi. Pyrkimyksenä oli hävittää haitallisiksi ja muutenkin katoaviksi mielletyt saamelais- ja romanikulttuurit.

Romaneihin kohdistuu edelleen valtavasti rasismia, ja heidän on esimerkiksi vaikeampi saada töitä omalla nimellään.

Romanit.fi-verkkosivusto

Romano Mission verkkosivut

Neljä nimekästä yrittäjää haki työtä romaninimillä, yhtäkään ei kutsuttu työhaastatteluun – ”Työelämä ei ole yhdenvertainen romaneille tai muille vähemmistöille”(artikkeli Ylen sivuilla)

Valkopestyt romanilapset tekevät tiliä kohtelustaan(artikkeli Ylen sivuilla)

Henry Hedman tahtoo pitää Suomen romanikielen elossa (Artikkeli romanikielen ja -kulttuurin opetuksesta Helsingin yliopiston sivuilla)

Panu Pulma (toim.): Suomen romanien historia. SKS, 2012.

Aija Kuparinen & Olga Poppius: Vanhojen tie. Suomen romanit, viimeiset kiertolaiset. Like, 2017.

---

Artikkelin ovat kirjoittaneet Hanna Puolakka ja Jenny Kangasvuo. Sen toimittivat Niina Niskanen ja Pauliina Männistö.

Toinen kirjoittajista on asunut lapsuutensa Saamenmaalla ja toinen on muuten vain pohjoisen elättinä kiinnostunut alueensa vähemmistöistä. Tarve kirjoitukselle kumpusi siitä oivalluksesta, että monet larppaajat tukevat BLM-liikettä eivätkä ikimaailmassa laittaisi Amerikan alkuperäiskansoilta omittua sulkapäähinettä päähänsä peliin, mutta saattavat silti tietämättömyyttään käyttää termiä “lappalainen” tai soitella larpissa matkamuistomyymälästä ostettua saamelaisen rummun halpakopiota.

Jutun kirjoittajia ei kiinnosta näiden esimerkkisanojen etymologia tai historia. Heitä kiinnostaa se, kuinka voisimme tehdä harrastuksestamme vähemmän tuskallisen valkoisen ja kuinka voisimme tehdä larppaamisesta mukavampaa, helposti lähestyttävämpää ja turvallisempaa myös vähemmistöille tämän päivän Suomessa.

---

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki