Mirka Oinonen esittää suunnitelmassaan, miten roolipeliyhdistyksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma kannattaa laatia. Suunnitelma löytyy täältä: https://suomenroolipeliseura.fi/wp-content/uploads/2022/04/Yhdenvertaisuus-ja-tasa-arvosuunnitelman-laatiminen-roolipeliyhdistykselle-versio-1.pdf
Loki esitti suunnitelmaan liittyen Mirkalle muutamia kysymyksiä.
Onko sinulla tietoa, miten yleisiä nämä suunnitelmat ovat Suomessa ja ulkomailla?
En osaa antaa mitään selkeitä arvioita. Suomessa laki velvoittaa tietyt tahot yhdenvertaisuussuunnitteluun, joten isommissa työpaikoissa ja oppilaitoksissa sellainen pitäisi löytyä aina. Suunnitelmia tehdään myös pienemmissä organisaatioissa, ja ainakin Allianssi kannustaa kaikkia nuorisoalan organisaatioita tekemään oman suunnitelman. Pienemmässä harrastustoiminnassa ne ovat varmasti harvinaisempia, varsinkin jos toiminta pyörii tutulla porukalla, tai jos tarvetta esimerkiksi tukirahojen hakemiseen ei ole.
Pitäisikö sinun mielestäsi erikseen kirjoittaa hahmoja vähemmistöryhmille, vai pitäisikö kaikki hahmot pyrkiä kirjoittamaan niin, että ne sopivat myös vähemmistöille?
Sanoisin että tämä riippuu projektista. Mitään sellaista selkeää toimintatapaa, joka olisi aina toimiva tai kaikkien tietyn vähemmistön jäsenten mielestä hyvä, ei ole olemassa. Miettisin myös syitä siihen, miksi hahmot eivät sovi vähemmistölle: onko ongelmana ennakkoluulot pelaajia kohtaan, ableistinen tai rasistinen kirjoitustapa, pelin design vai joku muu? Esimerkiksi larppia, joka pelataan vaeltamalla 20 kilometriä, ei voi suunnitella kovin lähestyttäväksi liikuntarajoitteiselle. Jos taas pelaajan liikuntakyky olisi osasyy pelaajan valintaan hahmojaossa, vaikka pelin design ei vaadi liikuntakykyä, on ongelma ihan eri kohdassa pelin tuotantoprosessia. Toisaalta taas sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva voi jättää ilmoittautumatta peliin, jossa kaikki hahmot ovat 100% heteroita ja cissukupuolisia.
Sanoisin, että fiksuinta on olla yhteydessä siihen vähemmistöön, jota haluaisi toimintaan mukaan, ja keskustella heidän toiveistaan. Yleisesti ottaen on toki toivottavaa, että harrastus olisi aina lähestyttävää mahdollisimman monelle ilman erityisjärjestelyjä (koska niiden pyytäminen voi olla raskasta ja väsyttävää), mutta ilman keskustelua kohderyhmän kanssa voi olla mahdotonta tietää, millaisiin asioihin muutoksia kannattaisi tehdä ja miten.
Mitä ongelmia näkisit siinä, että vähemmistöä (esim. liikuntaesteiset) pelaa enemmistöön kuuluva?
En itse ole liikuntarajoitteinen, mutta kuulun sekä sukupuoli- että seksuaalivähemmistöön. Ongelmana voi olla stereotypioiden vahvistuminen: koska larppaamisessa ja roolipelaamisessa pelaajalle tulee usein tunne, että hän ymmärtää jotakin ryhmää tai ihmistyyppiä aiempaa paremmin, voi samalla vahingossa vahvistaa omia stereotypioitaan tästä kohderyhmästä. Myös ihan suoraan pilkkaava pelaaminen on vaarana. Pienissä piireissä ongelmakohdaksi voi koitua myös neuvon kysyminen kyseisen vähemmistön edustajilta: on väsyttävää joutua jatkuvasti neuvomaan muille, kuinka omaa identiteettiä tulisi kohdella, kunnioittaa ja esittää.
Suosittelen katsomaan Diana J. Leonard pitämän luennon Transformative Play Initiativelta aiheella ”Playing for Pain: Benefits, Pitfalls, & Strategies for RPing Marginalized Characters.”
( https://www.youtube.com/watch?v=-0KJo46vtNE ).
Mitä hyötyjä näkisit siinä, että vähemmistöä (esim. liikuntaesteiset) pelaa enemmistöön kuuluva?
Erilaisen elämän kokeminen roolipelaamisen kautta voi olla todella silmiä avaavaa. Varmasti esimerkiksi yhden larpin ajan pyörätuolissa istuminen antaisi todella erilaisen käsityksen siitä, kuinka moni paikka on liikuntarajoitteisen ihmisen saavuttamattomissa. Tämä kokemus taas voi johtaa oman toiminnan muuttamiseen tai muutoksen vaatimiseen esimerkiksi työpaikalla tai muissa harrastuksissa.
Monesti jonkun ihmisen vähemmistöön kuuluminen ei ole muiden ihmisten tiedossa. Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti voidaan pitää piilossa joko tarkoituksella, jos avoimuus asiasta ei ole turvallista, tai “vahingossa” jos ihminen ei vielä itsekään ole varma omasta identiteetistään. Sairaudet taas voivat olla näkymättömiä. Erilaisten identiteettien kirjoittaminen muillekkin kuin avoimesti vähemmistön jäsenille voi siis avata pelaajille mahdollisuuden tutkia omaa identiteettiään fiktion tuoman etäisyyden kautta.
Oletetaan, ettei yhdistyksellä ole minkäänlaista suunnitelmaa. Onko tärkeämpää luoda ensin tasa-arvosuunnitelma, vai toimintaohjeet häirinnän varalle? Vai pitääkö ne tehdä yhtä aikaa?
Sanoisin, että toimintaohjeet häirinnän varalle ovat akuutimmat, ja vaativat myös vähemmän työtä. Niistä on siis hyvä aloittaa!
Miten parhaiten otetaan kartoituksessa huomioon vähemmistöryhmät, joille lomakkeen täyttö voi olla ongelmallinen, kuten esimerkiksi selkokielisyyden puute?
Ihan jäsenten kanssa jutteleminen voi olla yhtä tehokasta, ellei jopa tehokkaampaa, kuin lomakkeen täyttäminen. Tai ehkä palautetta voi pyytää jonkun yhdistyksen jäsenen whatsappiin ääniviesteinä. Lomakkeet ovat yleensä se helppo vaihtoehto nimenomaan kartoituksen toteuttajalle, ja suosittelen niitä lähinnä sen takia, että tiedän yhdistysten pyörivän melko vähäisillä vapaaehtoisvoimilla.
Tasa-arvosuunnitelman laatiminen joka toinen vuosi on aika työlästä varsinkin pienille yhdistyksille. Voidaanko tasa-arvosuunnitelmissa käyttää kompromisseja, jotta työmäärä vähenisi?
Ehdottomasti voidaan! Suurpiirteinen suunnitelma kaikilla yhdistyksillä olisi ehdottomasti parempi, kuin täydellinen suunnitelma vain yhdellä.
Tarkennatko vähän S.M.A.R.T. -menetelmän osioita?
S.M.A.R.T-mittari on työkalu erilaisten projektien tavoitteiden arvioimiseen. Sen tärkeimmät kirjaimet ovat s ja m: specific (usein suomennettu selkeä/konkreettinen) ja measurable (mitattava). Muita kriteerejä ovat yleensä aikaan sidottu (a), realistinen (r) ja tärkeä (t), mutta näiden kirjainten merkitykset voivat vaihdella hieman eri lähteissä.
SMARTin avulla on tarkoitus arvioida, kuinka hyviä suunnitelman tavoitteet ja toimenpiteet ovat. Jos tavoitteet ovat Selkeitä ja Mitattavia, ne täyttävät tärkeimmät kriteerit. Lisäksi niiden on hyvä olla Realistisia, jotta toimet johtavat tuloksiin; johonkin Aikaan sidottuja, jotta suunnitelma ei jää ikuiseen suunnitteluun, ja Tärkeitä sekä yhdistykselle että toimenpiteiden toteuttajalle.
Onko mielestäsi mielekkäämpää sitoa suunnitelman osat johonkin henkilöön (X on tehnyt tällaista ennenkin) vai asemaan (hallituksessa on tasa-arvovastaava)? Onko sillä ylipäätään merkitystä?
En usko että on merkitystä, jokaisessa yhdistyksessä toimii varmasti vähän erilainen järjestely. Jos joku tietty henkilö on innoissaan suunnitelman osan toteuttamisesta, kannattaa vastuu osiosta varmaankin antaa hänelle. Joskus taas ehkä toimii paremmin, että jaetaan suunnitelman osiot tietyille vastuuasemille.
”Kuka on Keski-Maan juoru-uutisten kuumin nimi? Scandalf.”
Viikon puujalka, Sami Nisonen
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 