Wickies

Eristäytyminen on tullut ainakin ajatuksen tasolla viimeisenä parina vuonna jokaiselle meistä tutuksi. Jotkut meistä ovat myös kokeneet omakohtaisesti, kuinka pienen tilan jakaminen vaikka kahdelle samanaikaiselle videopuhelulle voi aikaansaada yllättävästi kitkaa. Tämä kaikki on kuitenkin aika pientä siihen verrattuna, että sinut lähetettäisi majakkasaarelle henkilön kanssa, jota et oikeastaan voi sietää.

Tämän tarinan tutkintaan on onneksi olemassa Wickies.

Wickies on Lari Assmuthin vuonna 2020 kirjoittama ja Rocket Surgeon Gamesin samana vuonna julkaisema 20-sivuinen Wretched & Alone -moottorin päälle rakennettu kahden pelaajan peli kahdesta majakanvartijasta, yksinäisyydestä ja sen hinnasta. Sen pelaamiseen tarvitaan sääntökirja, korttipakka, noppa ja Huojuva torni -pelin puiset palat. Peli ei vaadi erillistä pelinjohtajaa.

Valokuva fyysisestä Wickies -zinestä.
Fyysinen Wickies -zine. Kuva: Petri Leinonen 

Kuuntele tarkkaan!

Majakkasaari on eristyksessä kaikesta muusta maailmasta, ja siellä ei ole oikeastaan muuta kuin majakka, kiviä ja jokunen lokki. Majakanvartijoita (pelin nimessäkin esiintyvät Wickiesit) on pestattu kaksi. Varsinaisella vartijalla (Keeper) on kokemusta ja auktoriteettiasemaa tuoreeseen apulaiseensa (Assistant), joka on märkäkorvana saapunut ensimmäiselle pestilleen keskelle ei mitään karulle saarelle. Tarkoitus on kestää yksin neljä viikkoa, jonka aikana parilla on seuranaan vain toisensa, majakka ja meri.

Jos olet nähnyt elokuvan The Lighthouse (2019), asetelma kuulostanee tutulta. Tämä ei ole sattumaa — Wickies on varsin uskollinen pelitulkinta kyseisen elokuvan teemoista, eikä millään tapaa pyri peittelemään tätä tosiseikkaa. Monet pelin tapahtumista toisintavat kohtauksien ideoita suoraa filmiltä, mutta mikään ei kuitenkaan pakota peliä olemaan yksi yhteen -pastissi.

Ja mikäli sitä ei vielä voinut arvata, tämä tarina on tragedia. Peli etenee vääjäämättä kohti loppua, ja se loppu ei todennäköisesti ole onnellinen.

Surkea ja yksinäinen elämä

Jotta voidaan täysillä sukeltaa Wickiesin merenneitojen ja mielipahan maailmaan, on hyvä käydä läpi vähän “Wretched & Alone” -säännöstöä, johon peli perustuu, ja vähän sen historiaa.

Chris Bissette julkaisi 2020 soolopelin nimeltä The Wretched. Siinä pelaaja on avarauusaluksen viimeinen selviytyjä vieraan eliömuodon tapettua koko muun miehistön. Peliä pelataan tekemällä nauhoitteita tai vaikka kirjoittamalla päiväkirjaa tapahtumista, joiden sisältö määräytyy korttipakasta vedettyjen korttien ja Huojuva torni -pelin tornista vedetyiden palikoiden säätelemänä. The Wretched on lähdemateriaalinsa mukaisesti peli, joka on armoton, mutta sen voi voittaa, jos vetää pakasta herttaässän, jolla saa lähetettyä hätäsignaalin, ja sitten selviytyy hengissä kunnes joku kuulee sen, tai korjaamalla rikkinäiset aluksen moottorit ja karistamalla aluksessa roikkuvan otuksen pimeään avaruuteen. Pelin voi hävitä monella tapaa ja avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi.

The Wretchedin sulava formaatti osoittautui erinomaiseksi ja uudeksi tavaksi lähestyä päiväkirjapelejä, ja Matt Sanders kirjoitti pian The Wretchedin julkaisun jälkeen “Wretched & Alone SRD”:n, eli System Reference Documentin, joka avasi yksityiskohtaisesti, kuinka The Wretchedin muotin päälle pystyy rakentamaan omia pelejä. Ja näitä pelejä on syntynyt sittemmin monta. 

Wretched & Alone -pelit ovat esikuvansa mukaan päähenkilölleen usein kuolettavia pelejä, jotka keskittyvät matkaan kohti lähestulkoon vääjäämätöntä loppua. Lopullinen kohtalo saavuttaa hahmon W&A peleissä lähes aina, ja kiehtova puoli niissä on kirjata ylös se matka, joka johtaa sinne ja jälkikäteen katsoa, miltä se näytti.

Viimeisenä Wickiesille merkittävänä sivuraiteena mainittakoon se, että Spencer Campbell & Adam Boyes kehittivät W&A -järjestelmää vielä askeleen eteenpäin, tuoden mukaan kaksinpelin ulottuvuuden. Heidän lähestymisessään kaksi yksinäistä sielua yrittää pyristellä tässä kärpäspaperissa hengissä, mahdollisesti kumppaninsa hinnalla. Assmuthin peli on Campbellin ja Boyesin “Wretched & Not So Alone” -variantin inspiroima.

Valo kiertää vääjäämättä ympyrää

Wickies on vaikea asettaa tuttuihin laatikoihin, joita roolipelien tiimoilta on muodostunut. Se ei varsinaisesti ole roolipeli, mutta sen kutsuminen tarinapeliksikin tuntuu hieman falskilta. Wretched & Alone -pelejä on kuvailtu päiväkirjapeleiksi, mutta kahdella pelaajalla tämä on enemmän improvisoitu tarina kuin sellainen. Peli itsessään ei auta asiaa, sillä se tituleeraa itseään yksinkertaisesti “peliksi”, ilman mitään lisämääreitä. Ehkä näin on parasta.

Pelin kulku on jaettu päiviin, jossa jokaisessa on kolme vaihetta: aamulla pakasta vedetään kortteja, jotka antavat vihjettä siitä, minkäsorttista hommaa päivällä on tehtävä. Vartija jakaa tehtävät haluamallaan tavalla, toki sysäten kaikki epämiellyttävän tuntuiset kortit assistentille hoidettavaksi. Päivällä vartijat toteuttavat näitä tehtäviään yksi kerrallaan, lukien korttiin pohjaavia pieniä anekdootteja saaren tapahtumista ääneen, vastaamalla niihin liittyviin kysymyksiin, välillä vetäen kaiken keskellä olevasta huojuvasta tornista palikoita ja asettaen niitä takaisin tornin huipulle. Päivät päättyvät iltaan, jossa pelaajilla on hetki reflektoida päivän tapahtumia — majakanvartija kirjoittaa huomioita assistentista päiväkirjaansa ja apulainen suunnittelee kapinaa perustuen päivien aikana pelaamiinsa kortteihin. Ja tämän jälkeen aloitetaan uusi päivä.

Kortit ja niiden jakaminen pelaajien välillä ovat pelin selkäranka. Niihin liittyy suurin osa valinnoista, joita pelaajat tekevät pelissä — Majakanvartija jakaa kortit haluamallaan tavalla. Kortit antavat suoraa tilanteet, joiden kanssa hahmojen pitää toimia päivän aikana. Ne myös ovat avaimia pelin voitto- ja häviöehtoihin. Se, kenellä on mitäkin kortteja pelissä on oma taktinen päätöksensä, jonka seuraukset tuntuvat vahvasti päivän päätteeksi apulaisen yhdistellessä korteista itselleen sopivia kombinaatiota kapinoidakseen majakanvartijan ylivaltaa vastaan.

Kaiken keskellä nousee huojuva torni, joka on toinen merkittävä pelimekaaninen elementti pelissä. Toisin kuin kortit, se ei tarjoa vaihtoehtoja tai anna vihjeitä tarinalle, vaan sen tarkoitus on kuvata vääjäämätöntä lopun lähestymistä — jos torni kaatuu, peli loppuu ja teille kummallekkaan ei käy hyvin. Tornin pelkkä läsnäolo ja siitä vetämisen fyysinen jännite tuo pelistä tiukkatunnelmaisen koettelemuksen. Jos pelaatte digitaalisesti tai Huojuva torni ei ole muuten mahdollinen peliväline, vaihtoehtoisia tapoja löytyy osoitteesta https://bit.ly/Jenga-Alt.

Wickies on uskollinen juurlleen siinä, että kolmas merkittävä pelielementti vartijan päiväkija, jonne tämä kirjoittaa muistiinpanoja (usein ei kovin mairittelevia sellaisia) assistentistaan. Assistentti saattaa päästä lukemaan tätä kirjaa hetkellisesti, joka tuottaa draamaa pelin aikana, mutta ihastuttavinta tässä on se, kuinka pelin jälkeen lokikirja luettuna voi tuoda uutta kontekstia pelin tapahtumiin.

Kuvapiirros majakasta.
26-Mississippi River majakka, The U.S. National Archives

Loppusanat ja -ajatukset

Meri on ollut aina lähellä sydäntäni ja olen kasvanut kuunnellen vanhempieni tarinoita viikkoja kestävistä laivamatkoista halki sen aavan yksinäisyyden erikoisten persoonallisuuksien ympäröimänä, joten Wickiesin lähtöasetelmaa ei erityisesti tarvinnut myydä minulle. Se ei pelinä myöskään tuota pettymystä, vaan tarjoaa oman tarinansa, jota omat lapsuuden tarinani sävyttivät, kuten myös pelintekijän vahva visio ja omistautuminen lähdemateriaalille ja kanssapelaajani omat kontribuutiot.

Wickies on siis erinomainen sisäänheittopeli minun kaltaiselleni vanhalle roolipelaajalle pelityyppinsä peleihin. Siitä tekee minulle pelinikkarina varsin kiehtovan sen, että siitä puuttuu varsinaisesti konfliktinratkaisuun liittyvät mekaniikat — peli ei ota kantaa siihen, mitä keskustelussa tapahtuu, vaan antaa pelaajille paljon liekaa ohjata majakanvartijoiden tarina haluamaansa suuntaan, kuitenkin samalla manipuloiden vahvoilla vihjeillä suuntaa, johon se johtaa. Tämä tyyli on kiehtonut minua jo pidempään, mutta en ole löytänyt ennen Wickiesiä hyvää reittiä sisälle tähän maailmaan.

Peli on saatavilla tällä hetkellä joko digitaalisena osoitteesta https://lari-assmuth.itch.io/wickies tai fyysisenä zinenä osana kolmen W&A -pelin settiä osoitteesta https://lari-assmuth.itch.io/wretched-threesome-physical-zine-bundle

Muut tässä artikkelissa mainitut pelit ja työkalut:


Artikkelin kirjoitti Petri Leinonen ja sen toimitti LOKIn toimitus.


Erään lajin edustaja myyntiin huutokaupassa. Huutokaupassa kysyttiin: ”Anne, missä on haltianne?”

2. Mikä on fantasiamaailman kiireisin olento? Se, joka juoksee kuin hydra päät kolmansina jalkoina.

Viikon puujalka, Sami Nisonen



Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Yksi kommentti artikkeliin ”Wickies

  1. Paluuviite: Teoriakatsaus #46 – ropeblogi

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s