Larppaamista kirjeiden välityksellä

Kirjelarppaaminen ei ole konseptina uusi asia, mutta Suomessa se ei tunnu toistaiseksi olevan kovin laaja ilmiö: julkisesti mainostetut pelit ovat miltei kaikki lähipelejä, eikä etäpelejä järjestetty kovimpaan korona-aikaankaan kuin muutamia.

Kuvassa on vanhanaikainen mustereä, pullo mustetta ja joukko leimasimia.
Kirjelarppaamisen kynnys on matala.

Teija:

Kun korona iski, odotin puolisoni kanssa toista lastamme ja esikoinen oli päiväkodissa. Lapsiarki oli jo valmiiksi vaikuttanut osaltaan peleihin osallistumiseni määrään: valitsin yleensä vain yhden päivän mittaisia lähiseudulla järjestettäviä, minulle edullisia larppeja. Näitä osui sopivaan saumaan muutama vuodessa. Koronan vaikutuksesta mahdollisuudet osallistua kapenivat huomattavasti, kun pelejä peruttiin ja siirrettiin epämääräiseen tulevaisuuteen. Pelikaipuuseen aloin pelata ensin yhdessä, sitten toisessa ystäväni pelinjohtamassa etäropekampanjassa. Siinä mielessä koronasta oli hyötyä, sillä ropettaminen oli kohdallani kaatunut usein juuri käytännön järjestelyihin: nyt riitti kun avasin koneen ja otin mukavan asennon. Kaipuu helpottui hieman, muttei täysin.

Aiemmin olin ollut erikokoisissa pelinjohtotiimeissä ja kokemusta larpin järjestämisestä oli. Joissain peleissä oli käytetty kirjeitä yhtenä mekaniikkana, joissakin pelaajat saattoivat tekstiropettaa pelin jälkeen. Halusin nyt vähemmän käytännön järjestelytyötä ja enemmän luovaa. Olen teinistä asti osallistunut jollakin tasolla Ropeconin järjestämiseen ja vuosien varrella kokeillut erilaisia duunarin rooleja muutamilla välivuosilla, kunnes päädyin (larp)ohjelman järjestämiseen Dipolin vaihduttua Messukeskukseen. Ropecon on siitä hyvä alusta, että tukiverkosto on valmiina ja käytännön järjestelyt tulevat conin kautta: pelinjohtajalle jää vain pelin suunnittelu ja kirjoittaminen.

Muutaman perinteisen larpin järjestämisen jälkeen halusin kokeilla jotain muuta. Kirjelarppaamiseen törmäsin sattumalta vuoden 2019 aikana ja sain useita ideoita, joista valitsin yhden toteutettavaksi saman vuoden Ropeconissa. Tässä pelissä pelaajat loivat hahmot avustuksellani työpajassa. Yhden päivän ajan pelaajat kirjoittivat kirjeitä ja jättivät ne larp-tiskille kontaktin noudettavaksi. Pelin jälkeen tapasimme uudestaan ja keskustelimme pelistä.

Ropeconin siirtyessä etäconiksi olin ensimmäisen vuoden pitkästä aikaa “vain” kävijänä. Seuraavana vuonna tarjosin kirjelarppiani uudestaan. Hahmonluontityöpaja oli etänä ja sen jälkeen pelaajat alkoivat kirjoitella toisilleen. Tällä kertaa he eivät kirjoittaneet fyysisiä kirjeitä, vaan käytimme discordia kommunikointiin ja kirjeiden lähettämiseen. Sain myös kopiot kirjeistä, jolloin pystyin seuraamaan pelaajien tekemisiä ja tarvittaessa ohjaamaan peliä. Pelaajien oli myös helpompi ottaa yhteyttä kysyäkseen pelin sisäisistä asioista. Päivän lopuksi tapasimme discordissa ja etäpelasimme hahmojen tarinan loppuun, mitä ei edellisessä pelissä tapahtunut.

Kirjelarpin luomisen helppous oli mukavaa vaihtelua lähipelin järjestämiseen verrattuna. Aika, jonka käytin omalta osaltani kirjelarpin materiaalien kirjoittamiseen oli alle puolet verrattuna 9 hengen Ropecon-lähipeliin. Käytin vertailukohtana larppia, jonka jatko-osan kirjoittamiseen kului 20-30 tuntia parin kuukauden aikana. 2/3 työajasta meni yhden liuskan hahmojen lukemiseen, päivittämiseen sekä ristiin tarkistamiseen. Loppuaika meni muun materiaalin läpikäymisen, pelin sisäisten dokumenttien kirjoittamisen ja pelaajille tulevan materiaalin päivittämiseen sekä muutaman tunnin taustatyöhön. Tässä pelissä en aloittanut maailman, hahmojen tai juonien suunnittelua tyhjästä vaan käytin edellistä osaa pohjana, mikä osaltaan lyhensi käyttämääni työaikaa. Tavanomaisesti tämän päälle tulisi vielä käytännön järjestelyt ja aikatauluttaminen kuten pelipaikan etsintä ja kontaktointi, ruokahuollon suunnitelu sekä kaikki muut tehtävät ja hankinnat.

Aino:

Minäkin päädyin korona-aikana uusiin peleihin, koska kynnys oli tarpeeksi matalalla. Pääsin viimein mukaan kansainvälisiin peleihin, joista olin aiemmin lähinnä haaveillut. Ensimmäiset kansainväliset pelit olivat enemmän oppimiskokemuksia kuin mieleenpainuvia immersiivisiä seikkailuja, mutta rahaa tai aikaa ei kulunut juurikaan, joten kokemukset olivat ehdottomasti plussan puolella pettymyksistä huolimatta.

Sain kutsun ensimmäiseen kirjelarppiini ihmiseltä, jonka kanssa vaihdoin muutaman kirjeen ennen toistaiseksi ainoaa kansainvälistä lähilarppiani vuonna 2018. Tuon englanninkielisen pelin kautta sain kutsun toiseen, ruotsinkieliseen, peliin. Kirjoitin hiukka ruosteisella kouluruotsillani ensimmäisiä kirjeitä päivätolkulla, ensin sanakirjan avulla tietokoneen oikolukuohjelmaan, sitten musteella paperille. Pakenin koneelta, jos pelaaja, jonka kanssa keskustelin offgame ilmestyi Facebookiin ja hänelle olisi pitänyt vastata heti. Hiljalleen tutustuin pelaajiin ja kielitaito kasvoi kieltä käyttämällä, ja huomasin yhä useammin istuvani vielä aamuyön puolella pelaamassa chatitse kirjeitä täydentäviä ropekohtauksia, eikä kesken sellaisten todellakaan sanakirjaa tullut luettua.

Ruotsalaiset pelit, sekä kirjelarpit että lähipelit, perustuvat yleensä itsekirjoitettuihin hahmoihin toisin kuin Suomessa pelaamani pelit. Se oli suurin kulttuuriero, mutta toisaalta tuntui kirjelarpissa helpommalta kuin ehkä lähilarpissa. Hahmon ei tarvinnut olla “valmis” pelin alkaessa. Taustatarinaa ja hahmon luonnetta ehti hioa pelin aikana, sekä kirjeissä että offgame-keskusteluilla pelaajien kanssa. Toisaalta olen oppinut paljon myös pelaajavetoisen pelin haasteista: toisinaan kaikki haluavat pelata “omaa peliään” eikä sen sovittaminen yhteen muiden ihmisten toiveisiin aina suju ilman konflikteja. Pelaajavetoinen peli tai etälarppi ei anna kenellekään täyttä vapautta, sillä larppaaminen tapahtuu aina kontaktissa muiden kanssa. Tasapaino omien ideoiden ja kanssapelaajien käsitysten kanssa ei aina ole helppoa, mutta yhdessä rakennettu lopputulos palkitsee.

Nautin kirjelarppaamisessa siitä, kuinka juonenkäänteiden pelaamiseen on kerrankin aikaa. Olen pelannut enimmäkseen alle päivän pituisia pelejä ja sellaisessa on äkkiä aikamoinen kiire kun pitäisi yhtäaikaa pelata avioero, tukea ystäviä ja vielä pelastaa yhteisö maailmanlopulta. Kirjelarpeissa saattaa tapahtua yhtä paljon, mutta aikajänne on edes hieman realistisempi ja mahdollistaa siten syvemmän immersion.

Kuvassa musteterä, mustetta sekä kirje, jonka yläreunassa on päivämäärä 2.7.1909 ja teksti "London":
Kirjelarppaus mahdollistaa syvemmän immersion (kuin perinteinen larp)

Teija:

Aiempien lähipeliprojektien tekemisessä pidin yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä, joten halusin tehdä kirjelarppiakin jonkun kanssa. Aiemmissa kirjepeleissäni pidin myös hahmosuunnittelusta yhteistyössä pelaajien kanssa. Pelinjohtotasolla ideointi sekä ilon ja vastuun jakaminen oli minulle tärkeää myös jaksamisen kannalta. Sattumalta erään Facebook-keskustelun kautta selvisi, että Aino oli miettinyt samaa konseptia – kirjelarppia muinaisen Japanin hovista. Japanin Heian-kausi oli kirjeiden ja kirjoittamisen kulta-aikaa, ja siten mitä täydellisin tapahtumapaikka kirjelarpille. Aloimme suunnitella peliä ja kun vihdoin polkaisimme homman käyntiin, saimme pelin materiaalit ja kotisivut valmiiksi alle kuukaudessa.

Yhdessä:

Olemme pyrkineet yhdistämään mielestämme kirjelarppaamisen parhaimmat puolet. Yhteistyömme tuloksena pian alkaa kirjelarppiimme “Kirsikankukkia ja mustetta”. Pelin keskiössä on estetiikkaa pursuava keisarillinen hovi, jota on kohahduttanut nuoren ylimyksen Masamunen vetäytyminen Sumaan. Lisäksi ympäri palatsia ja sen puutarhoja on pudoteltu salanimellä signeerattuja runoja.

Halusimme säilyttää pelissä “ulkomaisen” tyylin tehdä hahmon täysin itse, mutta myös tarjota mahdollisuutta ilmoittautua “suomalaisittain” antamalla toiveita hahmostaan, jolloin pelinjohto kirjoittaa pelaajalle hahmorungon. Ensimmäisten ilmoittautumisten perusteella molemmille tavoille on kysyntää. Peli alkaa 1.11., mutta peliin voi liittyä myös myöhemmin kuin virallisena ilmoittautumisaikana: kirjelarppaaminen on joustavaa!


Artikkelin ovat kirjoittaneet Aino Haavisto ja Teija Telivuo

/https://kirsikankukkiajamustetta.wordpress.com/


Sankarit yllättyivät luolastossa, siellä oli moni – demoni.

Viikon puujalka, Sami Nisonen


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

2 kommenttia artikkeliin ”Larppaamista kirjeiden välityksellä

  1. Miten kirjelarppaaminen on erityisesti larppaamista? Esimerkiksi joku De Profundis pöytäroolipeli on täysin kuvaillun kaltaista mutta ihan siis pöytäroolipeli tai roolipeli.

    Tykkää

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s