Projektori: eeppistä teatteria sosiaalidemokratiasta ja vegetarismista



Mikko Heimola on suomalainen live-roolipelaaja ja historian suurkuluttaja. Hän kirjoittaa nyt LOKIin mielenkiintoisesta Weimarin tasavallan aikaiseen Saksaan sijoittuvasta larppi-projektistaan Projektorista.

Helsingissä maaliskuussa 2013 kahtena ottona pelattu näytelmäroolipeli
 Projektori: marraskuusta lokakuuhun pyrki kuvaamaan ”Weimarin tasavallan”
aikaista Saksaa vuosina 1918-1929. Sen järjestivät Mikko Heimola, Olli 
Hakkarainen, Maarit Neuvonen, Ilana Rimón ja Tuomas Tammisto. Tarttuessaan 
tähän aiheeseen pelinjohto oli alusta asti haasteen edessä: Weimarin
tasavalta syntyi ensimmäisessä maailmansodassa koetun tappion jälkeisessä
 vallankumouksessa, ja pysyi hädin tuskin koossa sisäisten ristiriitojen,
talousongelmien ja ulkovaltojen vihamielisyyden paineessa, kunnes natsit
noustuaan valtaan 1933 lakkauttivat sen parlamentaariset instituutiot.
Lue loppuun

Peliraportti: Dungeons & Discourse

Jonne Arjoranta on suomalainen roolipelaaja ja kirjoittaa peliraportin Dungeons & Discourse-nettisarjakuvaan perustuvasta Ropecon skenaariostaan.

Abstrakti

Dungeons & Discourse oli samannimiseen nettisarjakuvaan perustuva Ropecon-roolipeliskenaario. Peli pelattiin neljässä ja puolessa tunnissa ja sääntöjärjestelmänä käytettiin Donjonia. Donjon jakaa kerrontavaltaa kaikille osanottajille, joten pelaajat vaikuttivat merkittävästi pelin sisältöön. Loin peliä varten viisi valmista hahmoa, joista pelaajat valitsivat neljä.

Lue loppuun

Fastaval ja kultaisten pingviinien maa

Tanskan suurin rooli-, lauta-, korttipeli ja miniatyyri tapahtuma, Fastaval, pidettiin perinteisesti pääsiäisenä. Vuosittain 600-700 kaikenikäistä pelaajaa kerääntyvät yhteen pelien ja ystävien pariin. Lue Fastavalin esittelevä aikaisempi LOKI-postaus täältä. Alla oleva teksti on Massin ”lyhyt” katsaus Fastavaliin ja erityisesti Otto-palkintojen voittaneisiin skenaarioihin.

Lue loppuun

Taustapirut: ulkoista juonitteluvastuusi!

On yhtä monta tapaa vetää pelejä kuin maailmassa on peliryhmiä. Itse fanitan melko vapaita, hiekkalaatikkomaisia kampanjoita, joissa pyritään luomaan illuusio elävästä maailmasta. Yleensä tämä tarkoittaa (kampanjalla relevanttien) faktioiden ja voimasuhteiden kartoittamista. Mitä kukin porukka voi tehdä, mitä he haluavat, mitkä heidän keskinäiset suhteensa ovat ja niin edelleen. Sen jälkeen ryhmät liitetään pelin pääjuoneen ja pelaajahahmot viskataan suhdeverkon keskelle temmeltämään. Tällaisen lähestymistavan ongelmana on sen suhteellinen raskaus pelinjohtajalle. Miksi et siis seuraisi kvartaalikapistalistiherrojemme ylimaallista viisautta ja ulkoistaisi juonitteluvastuuta iloiselle orjatyövoimalle?
Lue loppuun

Larpwriter Summer School – maailmanparannusta larppaamalla

Maija Korhonen on suomalainen liveroolipelaaja, joka kävi Larpwriter Summer Schoolissa parantamassa maailmaa.

Norjalainen Fantasiforbundet ja valkovenäläinen Education Centre ”Post” järjestivät kesällä 2012 Vilnan liepeillä kesäkoulun, jossa perehdyttiin larpin järjestämiseen. Larpwriter Summer School oli tarkoitettu paitsi larppaajille, myös esimerkiksi kansalaisjärjestöaktiiveille ja kasvatusalalla työskenteleville. Painopiste oli erityisesti koulutuksellisissa larpeissa. Puolet osallistujista tuli Valko-Venäjältä, puolet eri puolilta larppaavaa maailmaa. Luennoitsijat ja työpajojen vetäjät olivat etupäässä kokeneita pohjoismaisia larpinjärjestäjiä. Tänä kesänä koulu järjestetään jälleen Liettuassa 9.-14.7.
Lue loppuun

Sata hyvää kirjaa, osa III: 90-luvulta nykypäivään

No, eipä siitä historiasta yhdellä artikkelilla selvitty.

Kuvassa picard facepalmaa meme-kuva Start Trekistä.

Kirjoittajan muotokuva ennenaikaisesti vanhentuneena miehenä

Ysäriä

Dragonlance-romaanien sekä R.A. Salvatoren kirjojen menestys löi kaikki ällikällä. Yllätyksestä toivuttuaan käytännössä jokainen roolipelifirma, jolta vain resursseja löytyi, rupesi julkaisemaan omia romaanejaan 90-luvun alussa. Usein niitä kirjoittivat pöytälaatikkokirjailevat pelisuunnittelijat, mutta laadusta on tässä vaiheessa vaikea sanoa mitään kun näitä teoksia on vaikeaa enää mistään löytää. Useimmat sarjoista, kuten esimerkiksi Cyberpunk 2020 (kaksi romaania) tai Castle Falkenstein (kolme romaania) jäivät muutamaan teokseen, mutta joistain tehtailtiin enemmänkin tekstiä.
Lue loppuun

Salvage Team – Scifilautapeli Games & Talesilta

Kuoleman Vyöhykkeet ovat raivokkaiden avaruustaistelujen synnyttämiä gravitaatiokenttiä. Ne ovat täynnä hylkyjä, hulluja turvajärjestelmiä, räjähtämättömiä taistelukärkiä ja ajelehtivaa, tappavaa rojua. Mutta ennen kaikkea arvokasta saalista ja odottamattomia aarteita. Ja tässä kohtaa kuvaan astuvat Hylkyryhmät.

Salvage Team on pienen oululaisen pelifirma Games&Talesin tuleva scifi-lautapeli vaarallisten avaruushylkyjen ryöstelystä. Pelin tuomisessa pelihyllyihin ympäri maailman on paljon tekemistä, ja tämän saavuttamiseksi Games&Tales on tehnyt Indiegogo-kampanjan. Kampanja on lähtenyt jo varsin onnistuneesti käyntiin, mutta 8,000 dollarin tavoitteeseen on toistaiseksi vielä matkaa. Haastattelin pelin tekijöitä ja kyselin vähän sekä Salvage Teamista että heidän taustoistaan.
Lue loppuun

Pelaa hävitäksesi voitokkaasti

Joonas Iivonen on pitkän linjan roolipelaaja ja aloitteleva pelituristi.

Kun joulukuussa sattumalta kuulin joukkorahoituskierroksella olevasta ruotsalaisesta Battlestar Galactica -larpista kiinnostuin oitis. Kaikki kuulemani kertomukset suurista ruotsalaisista peleistä mahtavine pelipaikkoineen nousivat mieleeni – eikä vähiten Carolus Rex (1999) avaruusaluspeli, joka pelattiin vanhassa sukellusveneessä. Monitor Celestra -peliä varten oli tarkoitus vuokrata pelipaikaksi Göteborgin Maritiman-museossa ankkurissa oleva Kylmän sodan aikainen ruotsalainen hävittäjä Småland. Alkuperäinen tarkoitus oli, että pelaajat asuisivat ja nukkuisivat viikonlopun mittaisen pelin ajan aluksella, mutta museon paloturvallisuusmääräysten vuoksi tämä ei lopulta ollut mahdollista. Siispä peli pelattiin neljänä näytöksenä ja nukkumista varten oli vuokrattu erillinen hostelli.

Lue loppuun

Arkistojen kätköistä, osa 2: Nuuskakairan punainen kirja (1/2)

Aika on koittanut. On aika aloittaa pari kuukautta sitten lupailemani vihkojen läpikäyminen. Ensimmäisenä on vuorossa oikeastaan ainoa noista vihkoista, jonka edes muistan: paksu kierrekantinen punainen vihko on ollut useamman kampanjantekeleen ja jopa muutaman toteutuneen kampanjan muistiinpanovihkona. Meinasin ensin käydä koko vihkon läpi kerralla, mutta tässähän on ihan järkyttävästi tavaraa. Pakko tehdä kolmessa osassa. Yksi syy tarkempaan läpikäymiseen on myös se, että tässä vihkossa on hyvääkin tavaraa. Teidän iloksenne alkupään materiaali on aika kauheaa.

Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 5: Pöytälaatikosta paperille

Olen tähän mennessä pyrkinyt pohjustamaan aiemmissa pelisuunnittelijan tarinoissa sekä omia taustojani ja suunnittelulähtökohtiani että suunnitteluun vaikuttaneita henkilöitä ja ryhmiä. Nyt kun olen saanut pohjustettua omia taustojani, ajattelin seuraavaksi kertoa hieman siitä, miten olen lähtenyt suunnittelemaan omia pelejäni ja millaisia asioita olen ottanut niissä huomioon. Tämä esittelemäni metodi ei ole mitenkään kovin virallinen tapa tehdä asioita, vaan pikemminkin enemmän ohjenuora jota seuraan itse aloittaessani suunnittelemaan pelejä.
Lue loppuun