Tanskan suurin rooli-, lauta-, korttipeli ja miniatyyri tapahtuma, Fastaval, pidettiin perinteisesti pääsiäisenä. Vuosittain 600-700 kaikenikäistä pelaajaa kerääntyvät yhteen pelien ja ystävien pariin. Lue Fastavalin esittelevä aikaisempi LOKI-postaus täältä. Alla oleva teksti on Massin ”lyhyt” katsaus Fastavaliin ja erityisesti Otto-palkintojen voittaneisiin skenaarioihin.

Fastavalissa nähtiin tänä vuonna kymmenkunta suomalaista. Osa heistä kertoi tulleensa paikalle juurikin LOKIn aikaisemman tekstin innoittamana, mikä erityisesti lämmitti LOKI-toimittajan sydäntä. Kuin siistiä!? Myös kansainvälisille vieraille sopivaa ohjelmaa oli vuoteen 2011 verrattuna aivan tajuton määrä. Miltei kaikki skenaariot, lautapelit, lapit ja puheohjelmat olivat englanniksi. Kotisivuilla ja sähköpostimateriaaleissakin oli petrattu kovasti, ja vaikka tietoa välillä englanniksi uupuikin, ainakin tahtoa oli asia korjata, kun siitä huomautti. Annettakoon tapahtumalle anteeksi, sillä he eivät löytäneet ketään ”kansainvälisten asioiden vastaavan”-rooliin (sillä itse kieltäydyin hommasta muihin kiireisiin vedoten – ensi vuonna sitten), joka olisi käännättänyt, muistuttanut ja edesauttanut englannin lisäämistä informaatiossa ja tapahtumassa noin muutenkin.

Sen sijaan Fastavalissa oli tänä vuonna aivan mahtava keksintö, jonka olemme ajatelleet tuovamme Ropeconin tiedotustiimin puolesta myös koto-suomeen. Fastavalin tanskalaiset kävijät saivat ilmoittautua virallisiksi ”Trånslåtør Corps”  jäseniksi, jolloin he saivat rintaansa pinssin, joka kertoi kansainvälisille kävijöille, että tässä on englanninkielentaitoinen tyyppi. Nämä Trånslåtørit olivat vapaaehtoisia kääntäjiä, joiden puoleen saattoi kääntyä, mikäli löysi itsensä kielipulasta, halusi tanskankielisen puheohjelman käännettynä (noin suurin piirtein) tai ymmärtää jotain tanskaksi pidetystä Otto-juhlasta.

Konsepti toimi loistavasti. Ympäri Fastavalia kierteli noin 30 heppua iso prinssi rinnassaan. Heiltä saattoi kysyä apua, mikäli kesken keskustelun jotain hukkui käännökseen, mikäli pelin ohjeet olivat vain tanskaksi tai muuten vaan kummastutti tanskalaisten käytös. Nappi rinnassa kertoi siitä, että tämä tyyppi mielellään kääntää – eikä kysyjälle tullut sellainen tunne, että pakottamalla vaatii ympärillään olevaa porukkaa adaptoitumaan siihen, että hän on ulkomaalainen.

Otto – juhla

Fastavalin kohokohta on sunnuntai-illan juhla: ”Otto-fest”, jossa jaetaan Skandinavian roolipelimaailman Oskarit, kultaiset Otto-pingviinit Rakastettu ja keskustelua herättävä Otto ja sen takana toimiva prosessi on syy vuosittaiselle noin 60 freeform skenaariolle, jotka lähetetään Fastavaliin palkintoa tavoittelemaan. Vain 30 näistä skenaarioista valitaan pelautettavaksi itse tapahtumassa. Otto jaetaan seuraavissa kategorioissa: Parhaat efektit, Tuomarien valinta, Paras tarinankerronta, Parhaat roolit, Paras presentaatio, Paras pelikokemus, Paras skenaario, Paras lautapeli, ja Kunnia-Otto.

Parhaat efektit Oton sai ansaitusti Danny Meyer Wilsonin ”Circus without boundaries”. Skenaario kertoi psykologisen kauhun keinoin nuoresta parista, joka löysi uudelleen kauan kadoksissa olleet näkymättömät ystävänsä muuttaessaan äskettäin hylättyyn puvustajan asuntoon. Ajan kuluessa peli ottaa käänteen synkempään suuntaan. Hitaasti näkymättömät ystävät alkavat ottaa yliotteen nuoresta parista. Skenaario oli hahmopainotteisen pelaamisen, tunnelmallisen tarinankerronnan ja fyysisen kosketuksen kombinaatio. Kaksi pelaajista pelaa pariskuntaa, ja loput pelaavat näkymättömiä ystäviä. Skenaario keskittyy hahmojen psykologisiin muutoksiin ja pelissä pelataan mm. pariskunnan parisuhteen kulkua hiljaisista päivällisistä herkkään seksiin sekä suhteita näkymättömiin ystäviin. Kuten arvata saattaa, ei kaikki lopulta päätykään hyvin. (Ikäraja 18.)

Tuomarit valitsivat kunniamainintansa saajaksi Asbjørn Ohlsenin Depereon. Depereo on peli rakkaudesta ja kontrolloinnista, suurista egoista ja tunteikkaasta kaaoksesta. Se kertoo moraalittomasta diktaattorista ja egosentrisestä anarkistista, Theosta ja Alexista. Eikä maailmassa tunnu olevan heille tarpeeksi tilaa, omaa paikkaa. Skenaariossa kaksi pelaajaa jakavat saman hahmon kaksi puolta, ja käyvät taistelua niin toisiaan kuin muita hahmoja vastaan saadakseen tahtonsa läpi. Pienten episodien kautta pelaajille tarjotaan surrealistinen kokemus valtakamppailusta maailman viimeisestä kaupungista.

Asbjørnin peli Eksile voitti vuoden 2012 Forum-tapahtuman skenaariokilpailun, ja sai palkinnokseen liput Ropeconiin ja pelinsä Ropeconin ohjelmistoon. Tapahtuma organisaatio yrittää järjestää myös Oton voittaneen pelin Ropeconiin kesälle 2013.

Max Møllerin ”The last Adventure” voitti parhaan tarinankerronnan Oton. Se on traaginen tarina kadotettujen lasten päivittäisestä elämästä. Peli kertoo lapsista, jotka pakenevat alkoholisoituneita ja väkivaltaisia vanhempiaan kuvitteelliselle saarelle. Näkymättömien ystäviensä kanssa lapset lähtevät seikkailuun, ja voittavat vastoinkäymiset ja vihollisensa kerta toisensa jälkeen. Saarella elämä on huoletonta ja täynnä jekkuja. Mutta pian todellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat – ja lasten on tehtävä valinta todellisuuksien välillä.

Oton parhaista rooleista sai Mikkel Bækaardin ”Suldrup”. Skenaario on intensiivinen tarina todelliseen tarinaan perustuvasta perhetragediasta. Hannen kuolema ja tappo ovat tämän synkän draaman keskuspiste. Murhaa ei koskaan pystytä selvittämään, ei edes skenaariossa, mutta veriset tapahtumat verhoavat kolmen ihmisen tietä pimeyteen. Kolme pelaajaa pelaavat flashbackejä, kohtauksia murhaillasta sekä todistajalausunnoista. Kaksi pelaajista pelaavat isää ja tytärtä, jotka syyttävät murhasta toisiaan. Kolmas pelaaja pelaa niin uhria, kuin vaihtuvia silminnäkijöitä oikeuden istunnossa, joissa keskitytään enemmän tunteisiin ja draamaan, kuin murhan selvittämiseen.

”Thorvald Stauning – werewolf hunter” voitti parhaan presentaation Oton. Skenaarion on kirjoittanut Kristian Bach Petersen.
Faktaa: Thorvald Stauning oli yksi nyky-Tanskan näkyvimmistä poliittisista hahmoista. Hän toimi maan pääministerinä vuosina 1924-1926 ja uudelleen 1929-1942. Hän pitää hallussaan jokseenkin samanlaista asemaa Tanskan isähahmona, kuin Abraham Lincoln USAssa. Hänen vaalilauseensa oli ”Stauning tai kaaos!”

Ja kuten arvata saattaa, on kyseessä Abraham Lincoln Vampire hunter tanskalaisena hytkyttävänä rip-offina. Stauning ja hänen joukkonsa taistelevat Vanhan Tanskan yliluonnollisia vihollisia vastaan. Pelin kuvauksessa sanotaan: ”So grab ya crucifix, silver bullets and the three-barreled shotgun and get ready for an occult history-revisionist grind night scenario that, with the use of simple rules, will turn Copenhagen anno 1900 into the scene of an epic and actionpacked showdown with Prussian werewolves.”

Parhaasta pelikokemuksesta palkittiin Maria ja Jeppe Bergmann-Hammingin ”Sarabande”. Tämä palkinto jaettiin pelaajapalautteen perusteella. Kyseessä oli kuitenkin tavasta poiketen luokiteltu live-roolipeliksi, eikä freeform skenaarioksi, mikä käsittääkseni on harvinaista. Vielä isommat peukut Bergmann-Hammingeille!
“Sarabande” on live-roolipeli, jonka keskiössä ovat keho, tunteet ja musiikki. Pelissä eletään hahmojen henkilökohtaisia tunteita ja draamoja kehon kautta. Musiikin ja liikkeen avulla suhteet ja konfliktit luodaan ja ratkaistaan ja niiden avulla hahmojen elämä puhalletaan sykkimään.

Ehkä ”maukkaimman” kultaisen Oton, parhaan skenaarion palkinnon, voitti Morten Jaegerin ”Plexiglass”. Tässä skenaariossa pelataan teatteriesityksen harjoituksia, jossa näyttelijät kamppailevat saadakseen paikan näytelmän keskeisimmästä kohtauksesta. Osana tätä keskinäistä kilpailuaan, työntävät näyttelijät itseään ja toisiaan yhä pidemmälle eläytyessään näytelmän ihmissuhteisiin.

”In 1982, theatre director Edward Fehmerling achieved his big breakthrough as a playwright and director of the play “Plexiglass”. The play was about individual isolation and alienation in modern society. It was performed by five people who, throughout the whole show, where incarcerated in separate glass cabinets. The dialogue could only be heard distorted through intercoms, telephones, etc. A large TV screen was hung above the stage, bombarding people with stressful sensory input.”

Kunnia-Otto, joka vastaa olemuksellaan Ropeconin elämäntyöpalkinto Kultaista Lohikäärmettä, luovutettiin Jesper Heebøll Arbjørnille. Jesperin meriitteihin kuuluvat mm kuljetettavan fantasiakylän rakentaminen (joka on nykyisin tosin pysyvästi sijoitettu Østerskov Efterskovin takapihalle), live-roolipelien Blackbox Cph, Delirium, Agerlund ja Silbertingården järjestäminen sekä Otto-tuomarina toimiminen. Kunnia-Oton valintaraati sanoo, että Jesper on muuttanut tapaa, jolla me ajattelemme live-roolipelejä, ja pelaamme niitä. Jesperissä yhdistyy taidokkaasti käytännöllinen järjestäjä ”mastermind” sekä visionäärinen voima, joka on muuttanut Tanskalaisten live-roolipelaajien sielunmaisemaa. Nykyään mies viettää ”eläkepäiviään” Østerskov Efterskolissa.

Parhaan lautapelin palkinnon voitti lautapeli Jeppe Norskerin ”Stock bubbles”. Tämä lautapeli yhdistää nerokkaasti osakemarkkinat ja Jengan. Jokaisella pelaajalla on oma varastonsa kultaisia palikoita. Pelin tarkoitus on ostaa halvalla ja myydä kalliilla ilman, että käsien tärinää. Sisäpiirin tieto antaa pelaajan toimia ennen muita, ja yritysten hallituksen jäsenenä hän saa muhevia bonuksia, mikäli osakkeiden arvo nousee. Eniten rahaa tahkoava pelaaja voittaa. Pelin voittaminen vaatii erimuotoisten palikoiden kasaamista korkeaksi pinoksi. Joskus osakemarkkinat ovat riskialtista peliä, ja osakepinosi kaatuu kuin huojuva torni konsanaan. Peliä saa myös englanniksi.

Juhlissa palkittiin myös paikanpäällä järjestettävien skenaariokilpailun voittaja, Bjørn Mortenin Skenaario ”Skyggen af en nørd” ja lautapelisuunnittelukilpailun voittaja Morten Bredsted, lautapelillään ”Magrulette”. Tuomariston perusteluja Ottojen tai kilpailujen valinnoille ei ole vielä ilmestynyt nettiin, enkä muista niitä suoraan juhlista. Lisäilen tekstiin linkin oikealle sivulle tähän, kunhan ilmestyvät (edes tanskaksi).

Sen lisäksi tapahtuma kiitti ”Kultaisella karhu-pumpulla” (kyllä, luit oikein) erittäin ahkerasti työskennellyttä ei-järjestäjä kävijää, Tore Vangea, sillä tämä johti vapaaehtoisena tapahtumaorganisaation ulkopuolisena pelinjohtajana 10 skenaariota. Tällainen ahkeran, tapahtumaa auttavan kävijän palkitseminen on minusta varsin hieno ajatus, sillä Tore tarjoutui tavallaan (Ropeconin mittapuussa) tekemään ohjelmaa, joka vaati etukäteen työskentelyä (Fastaval-skenaarioita ei lähdetä tuosta vaan vetämään) ja silti hän maksoi tapahtumastaan täyden hinnan (osa pääjärjestäjistä sai tapahtumaan 15€ alennuksen).

Pikakatsaus omaan Fastavaliini

Itse en päässyt pelaamaan yhtään voittajaskenaariota saati voittajalautapeliä (jos olit Fastavalissa ja pelasit jonkun voittajaskenun, niin kerro kommenteissa komeuksistasi tai kirjoita LOKIin pidempi teksti pelistä, ohjeet sivun alareunassa), sen sijaan pelasin ”A Day at the Office” ja ”A Home for the Old” skenaariot.

”A Day at the Office” on hyvin lähelle omaa työelämääni osuva peli IT toimiston absurdista arjesta, asiakkaiden ja johtoportaan uskomattomista mielikuvista siitä, minkälaisilla aikatauluilla hommia tehdään – ja kuinka kukaan ei ymmärrä työyhteisön eri osa-alueiden panoksen tärkeyttä valmiin tuotteen laadussa. Pelatessa ei aikaisempi kokemus IT-yrityksessä työskentelystä ollut tarpeellista, ja pelkäsinkin, että osuisi liian lähelle omaa elämääni enkä nauttisi pelistä. Päin vastoin kävi.

Päädyin pelaamaan firman graafista suunnittelijaa työyhteisöön, jossa kaikki pelaajat pelasivat omaa työaluettaan liippaavaa hahmoa. Voi sitä aggressioiden purun ja rentouttavan pelinjälkeisen tunteen määrää! Suosittelen tätä peliä kaikille, joilla töissä ottaa välillä päähän. Pääset huutamaan, haukkumaan, ilahtumaan ja saamaan kehuja ilman oikeaa jälkipyykkiä. Todella rentouttavaa.
Oma-elämänkerrallisen pelin oli kirjoittanut IT-firmassa käyttöliittymäsuunnittelijana työskentelevä Piotr Duda-Dziewierz ja olinkin onnekas saadessani pelin kirjoittajan myös pelinjohtajakseni.

”A Home for the Old” oli Frederik Berg Østergaardin skenaario hoitokodista, jossa vanhat Alzheimerista kärsivät roolipelaajat kamppailivat ”Past Character Regression”-syndrooman kanssa. Jokainen pelaaja kirjoitti ylös kolme vanhaa hahmoaan, ja pelasi niitä vuorotellen pelin eri kohtauksissa. Skenaariossa pelattiin myös kohtauksia niistä vahoista roolipeleistä, joista hahmot olivat peräisin. Itse valikoin hahmoikseni ensimmäisen Star Wars d20 hahmoni, Jediritarittaren, KAPO-live-roolipelin keskitysleirihahmoni ja suomalaisen live-roolipelikampanjan ”New Haven” zombieland survivor-hahmon. Nämä hahmot muotoutuivat pelin edetessä ahdistavaksi sekamelskaksi yhdessä muiden pelaajien hahmojen kautta.

Se, että pelinjohtajalle oli kirjoitettu äärimmäiset hyvät ohjeet pelin vetämisestä annan isoa peukkua Frederikille. Peli oli jaettu kolmeen näytökseen, joista jokainen alkoi hoitokodin potilaita rauhoittavalla hääseremonialla. Oli alasti juoksevaa potilasta, ja tunnelmamusiikkia. Totta kai dementiapotilaat päättivät myös yhdessä karata hoitokodin avonaisesta ikkunasta (kuka karkasi sitten mistäkin; keskitysleiriltä, linnan vankilasta tai Cyloneilta), ja pelinjohtajalle oli kirjoitettu ohjeet, miten hoitaa karkaustapaus: hoitokodin ulkopuolella oli bussipysäkki – olette varmana lukeneet tempusta Internetistä aikaisemmin.

Kaiken kaikkiaan en päässyt Fastavalissa pelaamaan niin paljon kuin halusin, mutta koska pääsen pelaaman skenaarioita pitkin vuotta täällä Aarhusissa, en ole asiaan kovinkaan pettynyt. Hyvä oli, että muut kansainväliset vieraat pääsivät pelaamaan niin paljon kuin sielu sieti.

Oma suosikkini lautapeleistä oli Mads Havshøj’n Kroketti. Tämä Roborallyn ja Golfmanian tyylinen lautapeli oli kutkuttavan todentuntuinen kroketti-elämys oluenhaku vuoroineen, sääntöriitoineen ja absurdeine tapahtumineen ja pallon puskasta etsimisineen. Englanninkielinen painos valmistuu näillä näkymin Ropeconiin ja ajattelinkin rahdata oman jo tilatun versioni sinne, jos joku haluaa kokeilla. Skandinaaviskaksi peliä voi pelata jo kanssani Knutepunktissa, jos olet sinne tulossa.

Suosittelen ehdottomasti Fastavalia kaikille miniatyyreistä aina bleed-freeformiin tykkääville suomalaisille (ja muille toki myös). Tapahtuma on Ropeconiin verrattuna ihastuttavan pieni, kotoisa ja juhlientäytteinen. Paikalla on kioski, josta saa ruokaa ruokailuaikojen ulkopuolella, kahvila, joka toimii, kuin oikea kahvila (ja anniskeluluvat), baari anniskelulupineen sekä lautapelien lainauspiste. Aamiaista, lounasta ja illallista voi tilata ilmoittautuessaan tapahtumaan vaikka joka päivälle, ja lattiamajoitus on tarjolla kaikille kävijöille (oman makunsa mukaan nukkumatiloja voi varata myös lähimmistä hostelleista jne). Fastaval on hyvä ensimmäinen ulkomaalainen tapahtuma lähteä sen kansainvälisyyden takia, mutta palvelee täysillä myös GenConit ja Essenit keittänyttä konkaria.