Sisältö ennen systeemiä

Artikkeli on osa Pelinjohtajan kommentti-kolumnisarjaa. Pelinjohtajan kommentti on hieman provokatiivinen, nimimerkillä julkaistava kolumni pelinjohtajan ajatuksista pelien suunnittelusta ja roolipelaamisesta yleensä. Ei nyt mikään manifesti, mutta hieman sellaisella nenäkkäällä otteella kirjoitettua tekstiä kuitenkin.

“Haluaisin vetää zombie-länkkäripelin, vähän sellaisella True Detective -twistillä. Mikä olisi tähän hyvä systeemi?”

Kuulostaako tutulta?

Jokainen, joka on viettänyt edes muutaman hetken internetin roolipelifoorumeilla on törmännyt kyselijöihin, joilla on peli-idea, mutta ei systeemiä sen toteuttamiseen.

Lue loppuun

Npc:t pöytäroolipeleissä

“Saavutte kaupungin melskeeseen ja torin laidalla leipiä kantava mies törmää Arskaan ja pyytää…”

“Mä lyön sitä.”

“…aha. Miksi?”

“No se nyt koski mun hahmoon ja Arska ei pidä leipureista.”

“Just. No sä lyöt sitä kesken anteeksipyynnön ja se kaatuu maahan. Leipuri pitää veristä nenäänsä ja kysyy miksi.”

“Oppiipahan olemaan, me mennään sinne tavernaan.”

Lue loppuun

Pöytäpelien vahvuudet ja heikkoudet, osa 2: Pelinjohtajan rajat

Jokainen pelaaja löytää pelaamistaan peleistä varmasti kritisoitavaa ja jokainen pelinjohtaja on välillä paininut omien rajojensa kanssa. Pelinjohtaminen on kiistatta taito – tai tarkemminkin, joukko taitoja – joissa voi onneksi kehittyä paremmaksi. Iso osa tästä taitopaketista on kuitenkin ns. pehmeitä, vaikeasti määriteltävissä olevia taitoja. Eikä tätä taitopakettia opeteta juuri missään, vaan se on opittava yrityksen ja erehdyksen kautta.

Työpajassa todettiinkin, että yksi pöytäpelien heikkouksista onkin pelinjohtajan taitojen varassa oleminen. Lue loppuun