Arvostusta larpinjärjestäjille

Larpin järjestäminen on pääasiallisesti aika epäkiitollista hommaa. Kuukausien työ realisoituu viikonlopussa, ja se oli siinä. Positiivinen palaute, huomio ja itse luotujen, suurten tarinoiden herääminen eloon voi toki kannustaa tekemään toistekin. Pelinjohdolle voi kuitenkin helposti jäädä fiilis, että hukkaan meni sekin aika ja sydänveri, joka peliin tuli laitettua – erityisesti, jos peli ei vaivannäöstä huolimatta ole kovin onnistunut kokemus kaikille pelaajille tai muutama pelaaja pettyy ja pitää siitä kovaäänisesti melua. Lue loppuun

Pelinjohtaja on Leathermania kovempi työkalupaketti

Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat sarjaa.

Liveroolipelin pelinjohtaja on sellainen joka alan asiantuntija, jottei mitään. Peliin ei siis suinkaan vain kirjoiteta hahmoja (Ei mitään 1 sivun hahmoja. En pääse immersioon kunnolla sisään, jos matskua ei ole semmoista nivaskaa, että sillä voisi mätkiä pieniä eläimiä hengiltä!), järjestetä pelipaikkaa ja ruokia ja mennä paikalle. Ehei! Pois moiset aatokset, te hupsut! Lue loppuun

Larppien budjetoinnin sietämätön keveys

Pelimaksuista puhutaan taas suomalaisessa roolipeliskenessä. En jaksa kommentoida internet-foorumeille, koska yhdeksässä kerrassa kymmenestä se hukkuu geneerisiin ”itse en maksaisi yli 10€ ellei minua kanneta pelipaikalle kullatulla norsulla”-kommentteihin. No, sosiaalisen median toimintamalli on se että eniten huutava tulee kuulluksi parhaiten. Jos vielä heiluttaa käsiään samalla, voi blokata osan muista huutajista ja niiden Selkeästi Huonommista Mielipiteistä.

Lue loppuun