Larppien budjetoinnin sietämätön keveys

Pelimaksuista puhutaan taas suomalaisessa roolipeliskenessä. En jaksa kommentoida internet-foorumeille, koska yhdeksässä kerrassa kymmenestä se hukkuu geneerisiin ”itse en maksaisi yli 10€ ellei minua kanneta pelipaikalle kullatulla norsulla”-kommentteihin. No, sosiaalisen median toimintamalli on se että eniten huutava tulee kuulluksi parhaiten. Jos vielä heiluttaa käsiään samalla, voi blokata osan muista huutajista ja niiden Selkeästi Huonommista Mielipiteistä.

Liveroolipelien, kuten melkein minkä tahansa fiskaalista suunnittelua vaativien tapahtumien suunnittelu, maksaa rahaa. Kulut budjetoidaan, ja niistä saadaan arvio sille millainen summa tarvitaan että tapahtuma voidaan toteuttaa. Kulut katetaan jollain. Larpeissa ne katetaan pelimaksuilla. Tukia voidaan hakea, mutta ainakaan nykyiseltään prosessi on valtavan aikaa vievä, harvoin onnistunut, ja jo valmiiksi aikaa vaativan peliprosessin päälle koko tukirumba tuo lisätyötä, johon harvemmin on aikaa (pelkkä hyvän tukihakemuksen kirjoittaminen on iso haaste itsessään). Varsinkaan, kun onnistuminen on kaikkea muuta kuin taattu. Projekteista joissa olen ollut, joihin on haettu tukea, onnistumisprosentti on ollut alle 10%.

money-matters-1173124-1279x852

Itseäni hiukan riepovat ihmiset, jotka sanovat, että heillä ei ole rahaa osallistua, ja jotka samaan hengenvetoon väittävät että heillä olisi jokin ”oikeus” kuitenkin osallistua kaikkeen. Olen samaa mieltä siitä, että pelejä pitäisi olla joka laatuun, ja myös halpoja joihin osallistuminen on helppoa varoista huolimatta, pitäisi olla. Sen ei kuitenkaan tule olla mikään baseline; autoakaan ei voi suunnitella sen mukaan miten halvalla halvin mahdollinen auto saadaan ulos tehtaasta. MITÄÄN ei voi suunnitella alimman nimittäjän mukaan. Kaikenlaisia pelejä on, eikä mitään ”yleispätevää” hintatasoa voida tehdä.

Peliprojektin hinta määräytyy aina monen asian summana, eikä siinä voida referoida johonkin ”sääntöön”. Jos pelipaikka on ilmainen, pelimaksu on halvempi. Jos pelipaikka on kallis, kustannuksia on enemmän. Ruoka vaikuttaa. Kaikki vaikuttaa.

Arbitraariset ”en maksa X euroa pelistä koska Y”-kommenttien heitot ovat aika yhtä tyhjän kanssa. Inflaatio ja ostovoiman muutokset tarkoittavat että 10 vuotta sitten peli saattoi maksaa vähemmän, mutta hitto, vuonna 1954 larppi olisi varmaan maksanut kaksi markkaa. Tällä logiikalla ei voi edetä.
Ensin valitetaan että pelipaikat ovat aina ”jotain leirikeskuksia”. Ja sitten samaan syssyyn että ei muuten voi peli maksaa yli kolmea kymppiä, on kuulemma liikaa. Sanokaas joku ei-leirikeskus, jonka saa tuohon budjettiin rautakangettua?

Yksi mikä erityisesti riepoo minua pelinjohtajana, on se kuinka vähän pelaajat tietävät usein pelien budjetoinnista. Tai ainakin antavat sellaisen kuvan; en tiedä miksi näin tehdään, jos kerran tiedetään paljonko pelin järjestäminen maksaa. Referoidaan jossain nuorisotalolla järjestettyä 20 hengen peliä, jossa oli näkkileipää ja ihmetellään sitten että miksei kaikki voi olla ilmaista kun sekin peli oli. Esim. logistiikka on peleissä melkein aina vakiokustannus, jos se järjestetään muualla kuin järjestäjän kotipitäjällä. Logistiikka ja ruoka maksavat melkein saman verran pelistä riippumatta. Siksi esim. ilmainen pelipaikka+ei ruokaa =/= ilmainen peli, sillä budjetoinneissa on paljon, paljon muutakin kuin vain paikka ja ruoka.

Ruoaton pelikin on hankala konsepti, sillä vaikka iän ikuinen sanonta ”kyllä ne aikuiset osaavat itse syödä” harvemmin toteutuu. Itse olen ollut järjestämässä ja pelaamassa tällaisissa tapahtumissa. On kokemusta siitä pelaajasta joka ei syö, on kus’pää nälkäisenä ja levittää omaa pahaa mieltään sitten isolla lapiolla. On se peli, missä ihmiset eivät enää vain jaksa pelata, koska eivät ole huomioineet sitä että peli jossa liikutaan, vaatiikin muuta kuin myslipatukoita. On se peli missä on 1 jääkaappi, 1 uuni ja 30 ihmettelijää että miksei uunissa ole tilaa heidän pakastepizzalleen.

Lisähuomio: Pelin ruokailu on usein alle 10€ per henkilö. Kasaapa itsellesi alle 10 eurolla esim. ABCltä itsellesi ruokakassi, joka on varmasti kattava, tarpeeksi riittävä JA voidaan valmistaa ilman, että yllä kuvailtu tilanne toistuu. Yleensä pelit joissa eivät ole ruokaa, maksavat ainakin allekirjoittaneelle ENEMMÄN, koska ostan ruokani itse, ja olen nirso mölkerö. Ja kuten Markus Montola hyvin sanoikin “Suomi larp”Facebook-ryhmässä käydyn keskustelun puolella, pelimaksu on vain NOIN PUOLET koko pelin kustannuksista pelaajalle.

Pelimaksu, oikein kaavoitettuna, koostuu ynnäämällä kaikki peliin vaadittavat tekijät yhteen, lisäämällä 10%, ja koostamalla niistä pelimaksun. Asiasta on esim. erinomainen taltiointi luennosta joka järjestettiin X-Con-tapahtumassa kaksikin kertaa:

Videon nimi on ”Suurten larppien tuotanto”, mutta nuo pointit käyvät aivan samalla lailla pienen pelin tuotantoon. Pelin pelaajamäärä ei huom. tee larpista isoa tai pientä, eikä pienellä pelaajamäärällä varustettu peli ole suoraan ”pieni”.

Mikä tämän tekstin pointti siis oli? Se, että seuraavan kerran kun te, harrastajat, alatte taas nousta barrikadeille siitä, kuinka mikään ei saisi maksaa mitään koska töttöröö, pysähtykää ensin ja miettikää hetki. Pelinjohtajat tekevät sellaisia pelejä kuin he itse haluavat, eivät halpoja pelejä johon kaikkien kynnelle kykenevien on päästävä. Jos haluatte sellaisia pelejä, tehkää niitä. Kyllä niihin väkeä löytyy, hyvä että niitäkin tulee.  Ymmärrän sviduduksen, joka kumpuaa tunteesta ettei voi harrastaa muista riippuvista seikoista.

Muistan kyllä millaista oli, kun rahaa oli 127€ koko kuulle. Muistan oikein hyvin. Silti, en syyttänyt muita tai vaatinut että kaiken pitäisi mennä minun säännöilläni. Tiedostin, että kaikkeen ei pääse, kaikkeen ei ole varaa, ja piti valita. Säästin rahaa peleihin. Soitin pelinjohtajalle ja kyselin olisiko mahdollista maksaa pelimaksu erissä, voisinko tehdä nakkihommia pienempää maksua varten jne. Harrastamaan pääsyyn voi vaikuttaa paljonkin.

Eikä edes mennä siihen kuinka vapaaehtoistyönä tehdyt monisataatuntiset työprojektit eivät saa netota järjestäjälleen edes pelistä ylijäänyttä mikroaaltouunia ja kahta pakettia makaronia. Budjetti on pakko hioa niin lähelle nollaa, ettei vahingossakaan tulisi sitä tilannetta että pelibudjetista jäisi 7% yli. Parempi vaan että järjestäjät pitävät pelaajat tyytyväisinä, pelaajat säästävät 2-4€ pelimaksussa, ja pelinjohtajat, jos tulee jotain odottamatonta, maksavat itse ne puuttuvat 150-200€. Ja ajavat sitten vikana kotiin siivottuaan koko paikan. Bensat omasta pussista. Reilua, eiks je?

-Järjestäjä, joka on kerran saanut jopa puhelinlaskun ängettyä pelin budjettiin (älkää kertoko kellekään!)


Artikkelin kirjoittanut Ville-Eemeli Miettinen, toimittanut Massi Hannula Thorhauge