Pelinjohtaja on Leathermania kovempi työkalupaketti

Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat sarjaa.

Liveroolipelin pelinjohtaja on sellainen joka alan asiantuntija, jottei mitään. Peliin ei siis suinkaan vain kirjoiteta hahmoja (Ei mitään 1 sivun hahmoja. En pääse immersioon kunnolla sisään, jos matskua ei ole semmoista nivaskaa, että sillä voisi mätkiä pieniä eläimiä hengiltä!), järjestetä pelipaikkaa ja ruokia ja mennä paikalle. Ehei! Pois moiset aatokset, te hupsut!

Pelinjohtajan tietty täytyy tehdä nuokin (Ja hei, ei mitään geneerisiä leirikeskuksia. Kyllä normipelimaksulla pitää irrota vähintään Olavinlinna, kiitos!), ja monta muuta asiaa. Ja pelimaksu, sen pitää olla laskettu kovemmalla algoritmillä ja pieteetillä kuin Laihian kunnanvaltuuston kahvi- ja pullakassan vaihtorahat (Joo, ei sit yli 50€. Rupeaa epäilyttämään mihin raha menee siinä kohtaa, ettei vaan pelinjohto joisi niitä? Kerran kuulin, että oli ihan elosteltu pizzallakin.)

Pelinjohtaja järjestää myös häirintäyhdyshenkilön, henkilörekisteriselosteet, turvallisuussuunnitelmat, häirintätilanneohjeet, logistiikan, propit, briiffit alkuun ja loppuun, ryhmille ja yksilöille, ja vielä erikseen turvallisuudesta, peliohjeiden kertauksen (En minä sitä mailia jaksanut lukea, kun silloin kun se tuli. Joo jotain siinä oli jostain holdista?), ja sen yhden vähän liian hyvin keskiketterään menevän kaverin, joka väkertää sen Goa’uldien aluksen paperimassasta (Ja se hei pitää roudata paikalle, ja tietty pois kans. Ja miksei noita aina lahjoiteta larppivarastolle ja ajeta pelinjohtajan laskuun täältä sinne Svetogorskissa sijaitsevalle varastolle pelin jälkeisenä maanantaina?).

Pelinjohtaja tiimeineen suunnittelee tosissaan ne ruoat, huolehtii niiden asianmukaisesta valmistuksesta – bonuspiste jos pelinjohtajalla on niin kova prestiisileveli että tähänkin löytyy joku sopivan höntti kaveri. Siis kuka EI haluaisi kuoria 20 kiloa bataattia lauantaina? Ja tietysti proppaa ja purkaa pelipaikan propit (pelaajana en kyllä ehdi auttaa koska tulen töistä suoraan pelipaikalle vasta iltaysiksi pedikyyrin jälkeen), rakentelee yksityiset juoniliitännäiset esineet (Me tarvitsemme autenttisen oloisen kopion Liiton Arkista. Ja sen pitää ampua laaseria. Budjetti 4€.) ja ties mitä!

Ja sitten se itse peli! Pitää olla draamaa enemmän kuin siinä Cast Awayn kohtauksessa, jossa se lentopallo häviää mereen. Ja hahmojen pitää olla täyspainotteisia, ristiintarkistettuja, ristiverisiä ja ristipistettyjä (Ja muuten sitten vielä yksityisbriiffi etukäteen olisi hyvä. Mulle käy Kaislassa tiistaina neljäs heinäkuuta kello 22:45.). Castauksen pitää osua kuin Uuspaavalniemen Markun curling-kivi, ja yhtä sulavasti ja kitkattomasti. Ja kaikkien pitää mahtua peliin. Siis ihan kaikkien, muuten ei ole tasa-arvoista. (Siis mun kaveri Perttu-Ananas-Petteri on saanut jo 1800 hylsyä tänä vuonna, ja se meni niin palasiksi, että joutui istumaan hiljaa kädet puuskassa ja vetämään henkeä nenän kautta vartin rauhoittumistilan puuhanurkassa). Hahmot on kirjoitettu tiukan Harrison-Stetson -menetelmän läpikäyneellä mallilla, jotta voidaan taata, että kaikki hahmot ovat sukupuolettomia, vegaanisia ja vapaana kasvaneita, tai ainakin virikehäkkihahmoja.

Pelin jälkeen pelinjohto purkaa ja siivoaa koko paikan (Ja hei vähän vauhtia, mä olen pelinjohdon kyydissä ja mun pitää olla mun kissan bar mitsva -juhlassa neljäksi!), lajittelee sen metrisen tonnin löytötavaroita (Jätin peliin mustat maiharini, mustan Assault Pack -reppuni, sekä nelimetrisen lateksitalikkoni. Sitä ei saa taittaa! Sen voi palauttaa osoitteeseen Töttökuja 3, Muumilaakso, Yläne.) ja muuta kivaa. Ja sitten alkaa palaute. (No mulla oli vähä blandi peli. Sillee ei paha, mutta kyllä aika jotenkin semmonen tiiäkkö niinku.)

Ja niin, totta, pelinjohtaja tekee tämän kaiken rakkaudesta harrastukseen. (Ja hei, miksei seuraava kampanjan osa tule jo syksyksi? Ja mites hahmon ideointipalautedokumentti? Lähetin sen jo eilen, miksei siihen ole jo vastattu?! Jessus kun pelinjohtajat ovat laiskoja.)

Eat your heart out, yleismies Jantunen.

Kirjoittaja on pelinjohtaja, joka harkitsee välillä kevyempiä harrasteita kuin pelinjohtaminen: käärmetarhausta, leijonapainia, tai jopa hurjia juttuja kuten kansantanhuja tai hevospooloa.


Artikkelin on kirjoittanut Ville-Eemeli Miettinen, toimittanut Heidi Säynevirta.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s