Kosmos 2: Tsaarin aikaan – larp esittely- ja arvostelu

Mikko Heimola osallistui syyskuussa Kosmos 2: Tsaarin aikaan live-roolipeliin ja kertoo kokemuksestaan pelistä. Kosmos 2: Tsaarin aikaan live-roolipeli uudelleenpelautetaan vuonna 2013.

Kosmos 2: Tsaarin aikaan pelattiin 8.9.2012 Talviaisissa Iso-Tarkkalan maatilamatkailun tiloissa, järjestäjinä Mikko Ryytty, Tatu Saarelainen, Ira Nykänen ja Joni Hyttinen. Peli ammensi viime aikoina suosiotaan kasvattaneesta mutta silti niin vähän hyödynnetystä Venäjän historiasta ja mytologiasta pajareineen, bogatyreineen ja babayagoineen. Samoissa maisemissahan ovat liikkuneet esimerkiksi Riazanin laulu ja Salaisuuksien hovi.

kosmos66

Sydämen, sielun ja voiman pajarit Ljubomir, Magislav ja Vitali (Tapio Pellinen, Mikko Remes ja Jukka Seppänen). Kuva Tutta Kesti

Historianelävöityksestä ei kuitenkaan ollut kyse: Kuvastoa oli haettu laveasti 1600-1800 -luvuilta, ja pelimaailman kartalta löytyi vain Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Materiaaleista oli myös tietoisesti jätetty pois kaikki aikamääreet, niin vuosiluvut kuin tiedot siitä kauanko jostain arkisemmasta tapahtumasta oli. Tämä paitsi säästi pelaajat opiskeluvaivalta, myös korosti pelin jonnekin ajan ulkopuolelle sijoittuvaa tunnelmaa. Skazkojen ja bylinoiden lisäksi pelin henkeen sekoittui myös venäläisestä kirjallisuudesta tuttu absurdismi ynnä joitakin yleismaailmallisempia fantasiateemoja. Lipsauttipa yksi pelinjohtaja ennen peliä kyseessä olevan oikeastaan high fantasy -larpin, mikä ainakaan omaa hahmoani lukemalla olisi ollut mitenkään ilmeistä.

Teehuoneelle jossain Siperian rajalla oli eksynyt tutun kirjava joukko hienostelevia kaupunkilaisia, rajaseutuja tutkivia akateemikkoja sekä paikallista väkeä. Juotiin teetä, käytiin saunassa pesijättären armoilla, joku menetti näkönsä työnnettyään nenänsä Baba Yagan asioihin, mutta juohan sitä teetä ilmankin. Illan edetessä alkoi kuitenkin avautua pelin pääjuoni, ja se kommunikoitiin poikkeuksellisen tasa-arvoisesti kaikille hahmoille, niin että ulkopuoliseksi oli vaikea jäädä vaikka olisi halunnutkin. Pelin keskiössä oli näet kolmen pajarin tarina: Sydämen, sielun ja voiman pajarit olivat ammoin palvelleet tsaaria ja heijastaneet kukin oman luontonsa mukaisesti Venäjän maata ja kansaa.

Aikojen kuluessa veri oli vähennyt siinä määrin että sukujen nykyiset edustajat olivat enemmänkin surkuteltavia sketsihahmoja. Näiden palauttaminen voimansa tuntoon nimettiin kaikkien läsnäolijoiden tehtäväksi. Tämän myötä tapahtui myös muutos pelin tyylissä ja tunnelmassa. Kun alkupuolta oli leimannut gogolilainen koomisuus, missä toikkaroivat omiin ajatuksiinsa eksyneet pajarit ja Siperiaa kaikesta liikkuvasta tyhjentänyt riistanvartijaseurue, synkensivät pahat enteet tunnelmaa ja pakottivat teen ryystämiseen omissa kuppikunnissaan keskittyneen väen puhaltamaan yhteen hiileen. Pelin jälkipuolisko olikin selvästi seikkailullisempaa ongelmanratkaisua ja jopa sitä eeppistä fantasiaa.

kosmos147

Triklav- eli pikisilmäperhe Samodiva, Sonja ja Soloklav (Ella-Lotta Kuusisto, Nina Lahtinen ja Niku Husu). Kuva Tutta Kesti.

Kuten edelläkerrotusta voi tunnistaa, Kosmos 2 oli monessa suhteessa hyvin tyypillinen suomalainen larppi. Erinomaisen hyvin järjestetty sellainen kuitenkin, ja pienillä keksinnöillä varioitiin perusasetelmaa ja kierrettiin sen tyypillisiä ongelmia. Humoristisuus on myös aina tervetullutta, etenkin kun se on hyvällä maulla peliin henkeen istuvaa eikä läskiksi vetämistä.

Eniten pelin jälkeen mietitytti se, miten valmistaa hahmot (ja pelaajat) pelin aikana tapahtuviin tyylinvaihdoksiin. Nyt toisten peli näytti kunnolla lähtevän käyntiin toiminnallisemmassa osassa, toisten taas hiipui. Tasapuolinen ja aiemminkin nähty ratkaisu on laatia pelin kulku sellaiseksi, että jokainen hahmo on omimmillaan jossain vaiheessa sitä (en tiedä oliko nyt pyritty tähän). Parempi tietenkin olisi, jos muuttuvat peliasetelmat olisivat jokaisesta hahmosta jotain uutta esiintuovia, mutta tämän valmisteleminen ennalta on jo vaikeampaa, ja osin myös pelinjohdon kontrollin ulkopuolella, pelitilanteiden rakentuessa yllättävin tavoin. Siksi yksi ratkaisu olisikin kommunikoida jo ennalta pelaajille sitä, minkätyyliseen pelaamiseen heidän on syytä varautua. Vaikka on toki tavanomaista antaa tästä jotain vihjeitä, on se usein salamyhkäiseen epämääräisyyteen verhottua (enkä nyt viittaa enää
erityisesti Kosmos 2:een).

Jos vielä lopuksi yhden suoran moitteen muotoilen, niin materiaaleissa ja sekä ennen että jälkeen pelin runsaasti pyörinyt CMX on ainakin minulle kulunut siinä määrin kulmattomaksi ja erityisesti larp-skenessä yhtenään vastaan tulevaksi yleismusiikiksi, että se ennemmin latistaa kuin tuo lisäarvoa minkään yksittäisen pelin kohdalla. Tästä huolimatta tunnustan odottavani mielenkiinnolla seuraavaa Kosmos-maailmaan sijoittuvaa peliä, vaikka mitään jatkuvajuonista kampanjaa ne eivät ilmeisesti tule muodostamaan: jatkumon edellinen peli oli vuonna 2010 pelattu Kolhoosi nimeltä Kosmos, joka sijoittui kuitenkin pelimaailman kronologiassa tulevaisuuteen, ”Pyhän Stalinin” aikaan. Ikuiseen Neuvostoliittoon sijoittuu ennakkotietojen mukaan myös seuraava peli, jossa kuitenkin keskitytään ”yrittäjähenkisten” neuvostokansalaisten elämään. Pelinjohdon mukaan hahmojen Kosmos 2:ssa (myös sen ensi vuonna järjestettävässä uudelleenpelautuksessa) tekemät valinnat vaikuttavat kuitenkin siihen minkä muodon tämä peli ottaa.

– Mikko Heimola

Keskustelu aiheesta pelilaudalla – http://pelilauta.fi/index.php/topic,914.msg12811.html#msg12811

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s