Peliesittely

Ihmisen näköiset -pelisarjassa panostetaan yhteisöllisyyteen, tarinoihin ja uusiin harrastajiin

/ roolipeliloki / Jätä kommentti

Ihmisen näköiset on 2020 alkava kaupunkipelisarja, joka kertoo harhamista, ihmisten joukossa elävistä olennoista, jotka ovat osin ihmisiä ja osin eläimiä. Pelisarjan tyylilaji on realistinen noir. Fantastisten elementtien suhteen jalat pidetään maassa kaurismäkeläisessä hengessä. Pelinjohtotiimissä on yhdeksän tekijää. Haku Ihmisen näköisiin alkaa marraskuussa 2019.

Ihmisen näköiset -pelisarjassa pyrimme toteuttamaan tiettyjä design-valintoja ja käytäntöjä. Kaikki niistä eivät ole uusia, mutta olemme kehittäneet niitä mielestämme selkeämmiksi ja kattavammiksi. Esittelen tässä artikkelissa niistä kolme: metatiedon kautta tarinallistamisen, uusien harrastajien tukemisen ja yhteisöllisyyden luomisen. 

Lue loppuun →

Kulttikirjailijan huumoriroolipeli jynkytti minua pyllyyn

/ roolipeliloki / Jätä kommentti

Arvostelussa The Tingleverse: The Official Chuck Tingle Role-Playing Game

The Tingleversesta ei voi kirjoittaa selittämättä ensin, kuka on tri Chuck Tingle.

Chuck Tingleä ei kuitenkaan voi selittää. Chuck Tingle täytyy kokea. Suosittelen siihen vaikkapa jaksoa Pounded in the Butt by My Own Podcast -podcastia.

Tohtori Tingle on yksi vuosikymmenemme suurista performanssitaideteoksista. Hän varjelee henkilöllisyyttään tarkoin ja silloin harvoin, kun esiintyy julkisuudessa, pitää päässään paperipussia ja tummia laseja. Emme siis tiedä, kuka hän varsinaisesti on tai onko edes vain yksi henkilö, saati se julkisesti nähty.

Lue loppuun →

Surrealistista peliä johtamassa

/ Massi / Jätä kommentti

Joka perjantai Kuutornin pohjoispuolelle ilmestyy katu, joka ei ole olemassa muina viikonpäivinä. Kadulla kuuluu aina naurua ja laulua, se on täynnä ravintoloita ja katukahviloita. Asukkaat elävät ikuisessa perjantaitunnelmassa. Ne, jotka eivät kestä arkea, voivat paeta tänne ja herätä aina perjantaihin. Ensisilmäyksellä katu on täynnä glamouria. Nauru ja hymy loistavat asukkaiden ja vierailijoiden kasvoilla. Mutta tarkemmin katsottuna täällä elämäänsä viettävien kasvoilla loistavat suru ja väsymys.

Itran kaupunki (Itras by) on norjalaisten Ole Peder Giæverin ja Martin Bull Gudmundsenin suunnittelema ja Thore Hansenin kuvittama surrealistinen roolipeli 20-luvun kaupungista, joka sijaitsee unen ja toden rajamailla. Outo kaupunki avaa peliporukoille vanhoista elokuvista ja tarinoista tutun maailman, jota muuttuu pelin aikana odottamattomilla tavoilla. Satamassa vaeltaa hyljeksittyjä naamanvääntelijöitä, joiden kasvot ovat muuttuneet pysyvästi näiden ilmeillessä tuulen yltyessä. Alamaailman syövereissä tatuointistudiotaan pitää suuri, kaljupäinen Vanja, joka kulkee verkkopaidassa henkselit kilisten. Hän polttaa tatuointeja asiakkaisiinsa kuumalla teräksellä ja musteella. Keskellä kaupunkia asuu hämähäkkiolento Nidra, joka Unitornin suuressa kammarissaan katselee valtaamaansa kaupunkia. Lue loppuun →

”Queerfeministisen liveroolipelisarjan toteuttamiseen” – eli kuinka neiti aktivisti sai iloisia uutisia ja mitä sitten tapahtui

/ roolipeliloki / Jätä kommentti

Suomen Kulttuurirahasto lisäsi viimeisimpään apurahakierrokseensa pelit ensi kertaa erilliseksi taiteenalaksi, ja minä olin yksi niistä onnekkaista, joka saivat työskentelyynsä rahoitusta. Ainakin kaksi muutakin apurahaa osui larpintekijöille: Kaisa Kankaalle työryhmineen ja Mike Pohjolalle. Muista tuetuista peliprojekteista esimerkiksi Zuz Buchowskan Go Date Yourself vaikuttaa hurjan kiinnostavalta.

”Queerfeministisen liveroolipelisarjan toteuttamiseen”, lukee apurahapäätöksessä. Pelisarjan kärki on siinä, että se käsittelee liveroolipelaamista queerina identiteettityökaluna. Itse pelien sisällöt pyörivät muun muassa identiteettien, henkilösuhteiden, yhteisöjen, vastarinnan ja voimaantumisen teemoissa.

Lue loppuun →

Selittämätön maailma synnytti tarpeen ihmisvihaa tutkivaan larppiin

/ roolipeliloki / Jätä kommentti

Tarina

He heräävät. On vain he seitsemän hahmoa. Ja jokaisella on oma värinsä, johon he pukeutuvat. Värit ovat ruskea, oranssi, punainen, sininen, keltainen, harmaa ja vihreä. Melkein voin tuntea valkoisen värin heissä, mutta sen valkoisen sävyjä ovat peittäneet nuo edellä mainitut rikotut värit, jotka edustavat niitä seitsemää kuolemansyntiä, joihin ovat langenneet. Ei ole muuta kuin he. Tietämättömyyden polulla, etsien järjen valoa. Löydettyään ikääntyneiden sielujen polun he seuraavat sitä, ja löytävät tien päähän.

Ja siellä tien päässä odottavat väkivalta, hillittömyys ja vihamielisyys. Kolme hirmupetoa, vahtimassa Helvetin porttia. Tuomiten jonossa olevia. Tuomiten heränneet heidän teoistaan.

Lue loppuun →

Muuminmetsästäjät – kuinka tehdä ketterä pikku larppi parissa kuukaudessa

/ roolipeliloki / Jätä kommentti

Muuminmetsästäjät oli yhden iltapäivän mittainen pikku larppi Naantalin Muumimaailman tienoilla 16 pelaajalle, kahdelle pelinjohtajalle ja yhdelle kokille (toinen sai influenssan eikä päässyt). Peli järjestettiin parissa kuukaudessa ja pelattiin laskiaissunnuntaina 3.3.2019.

Teksti ja larppi sisältää huonoa huumoria muumien syömisestä. No actual Moomins were harmed during the making of this larp  — Yhtään Muumia ei oikeasti vahingoitettu larpin tekemisessä.

Lue loppuun →

Tarina etsii muotoaan – Pispalan punainen ruuti 1942- skenaarion matka black box larpiksi

/ Massi / Jätä kommentti

Idean synty

Tämän pelin syntytarina alkaa kotibileistä. Kaverin synttäreillä Arttu Hanska tuli kertomaan että järjestää Ropeconiin (2016) skenaariokilpailua ja kysyi olisko mulla jotain peli-ideaa jolla osallistua. Ensimmäinen vastaukseni oli ettei oikein ole ideaa eikä varsinkaan kokemusta freeform skenaarion tekemisestä, mutta siinä bileiden aikana idea sitten kuitenkin löytyi. Mieleeni nousi sinä keväänä lukemani Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä (Otava 1972) romaani ja etenkin sen kuvaus Tampeereella jatkosodan alussa toimineesta kommunistinuorten vastarintaryhmästä. Siinä olisi tarina jonka halusin kertoa. Myös idea siitä että yksi pelaajahamoista kuolee ja tämän pelaajaa pelaa Valtiollisen Poliisin kuulustelijaa loppukohtauksessa syntyi prosessin alussa sekä jonkin sortin äänestysmekaniikkojen käyttö tämän hahmon päättämiseksi. Lue loppuun →

Demeter – larppaamista purjelaivassa Itämerellä marraskuussa

/ roolipeliloki / Jätä kommentti

Vietin 8.-11. marraskuuta pitkän viikonlopun osallistuen saksalaiseen Demeter-larppiin. Pelissä käydään läpi Bram Stokerin Draculasta tutun Demeter-laivan matka Transylvaniasta Englantiin. Kuten esikuvassaan, ei myöskään pelin aluksella ole perille päästessä enää ketään elossa. Peli ottaa vapauksia kirjaan nähden ja laivalla on miehistön lisäksi myös muita matkustajia, myöskin yksi kerrallaan katoavien merimiesten sijaan kaikki hahmot menehtyvät vasta pelin viimeisten tuntien aikana. Epämääräisen kauhun läsnäolo on säilytetty joten itse kreiviä ei pelissä suoraan kohdata ja hahmojen kohtalon sinetöi todennäköisemmin joku kanssamatkustajista, tai nämä kuolevat oman kätensä kautta.

Lue loppuun →

Kätkössä katseilta: Larppisarja magiasta ja näkövammaisuudesta

/ roolipeliloki / Jätä kommentti

Olen syntymäsokea larppaaja. Näkövammaisena pelaaminen ei ole aina aivan yksinkertaista. Kuvittele hetki, miten pelisi sujuisi silmät suljettuina. Olet keskellä kuhisevaa ihmisjoukkoa. Yrität hahmottaa pariakymmentä outoa ääntä ja yhdistää ne oikeisiin ihmisiin. Jos ympärilläsi on ryhmä tiiviitä, tuttuja kontakteja, olet kuivilla. Jos ei, olet enemmän tai vähemmän tuuliajolla siitä, kuka milloinkin puhuu tai mitä kaikkea ylipäätään tapahtuu.

Lue loppuun →