Kuinka opin hyväksymään Faten?

Vapaasti lainaten ystävääni, joka oli hämillään luettuaan Fate Coren sääntökirjaa:

Tämä on varmaankin se miltä tavallisista ihmisistä tuntuu kun he avaavat Dungeons & Dragonsin peruskirjan ensimmäistä kertaa. Roolipelaajana on jotenkin tottunut siihen, että uuden kirjan korkatessa on jo osmoosin kautta vuosien aikana oppinut mistä asioista peleissä on kyse ja miten peliä voi ymmärtää, kun sitä sitten lopulta lukee. Fate Core on niin outo lintu, että tämä kokemus ei auttanut yhtään vaan olen ihan yhtä ulalla kuin maallikko olisi D&D-kirjan kanssa.”

Lue loppuun

Nuoruus ja Meri

Ajatusta riparilarpista olimme pyöritelleen Ainon kanssa jo useamman vuoden ajan. Halusimme ensinnäkin järjestää leirilarpin (koska leirit <3) ja toisekseen käsitellä larpin keinoin uskontoa, mieluiten fiktiivistä sellaista, jotta osallistujat voisivat lähteä mukaan ilman oikeaan uskontoon kohdistuvia ennakko-odotuksia tai paineita.

Pelin suunnittelun alkuvaiheessa talvella 2019 Suomi LARP -ryhmässä puhuttiin paljon uskonnon käsittelemisestä peleissä (esimerkiksi joku toivoi, että ”olisi kivaa jos ainoa pelin uskonnollinen hahmo ei olisi kliseinen paha pappi”). Kesällä 2019 pelasimme Ainon kanssa Odysseus -avaruusseikkailularpissa molemmat uskonnollisia hahmoja, Aino vanhojen tapojen pappia ja minä veliaanien palvelijaa, ja oli todella kivaa käyttää paljon peliaikaa uskonnosta puhumiseen. Kun pelintekoprosessi oli käynnissä, pääsimme pelaamaan molemmat vielä lisää uskonnollisia aiheita Ennen vedenpaisumusta -pelissä. Peli-idean ja valmiin pelin välissä kävi siis selväksi, ettemme olleet ainoita Suomessa, jotka kirjoittavat peleihin uskontoaiheita muustakin kuin pahoista papeista. Hyvä niin, etenkin kun saimme poimittua paljon ideoita näistä pelaamistamme peleistä. Lue loppuun

Ympäristökriisin voi kohdata myös larpaten

Kaski-trilogia käsittelee ympäristäkriisiä liveroolipelin, mediateosten ja taidetyöskentelyn keinoin

Ajattelen kuolevia koralliriuttoja. Ajattelen öljyn ja turpeen tieltä kaadettuja metsiä. Ajattelen, millaista on olla kuolevan lajin viimeinen. Ajattelen saasteista tiheää ilmaa. Ajattelen, millaista on taistella vedestä kaupungissa, jossa kuivuus on kärjistänyt kaiken konfliktiksi. Ajattelen luhistuvia ekosysteemejä ja leviäviä tauteja, metsäpalojen savussa henkeään haukkovia eläimiä ja ihmisiä.

Ajattelen sitä, miten kauan sitten dinosaurukset mennessään vienyt asteroidi syöksi merta happamoivaa pölyä niin paljon, että se vei mukanaan lähes kaiken meressä elävän. Me olemme asteroidin kaikkialle levittäytyvä pöly. Hämmentyneinä odotamme massasukupuuton keskellä vuoroamme.

Miten tulisi elää murenevassa maailmassa?

Lue loppuun

Kalèvala – Piazzalla tavataan!

Etsin kauan tämän artikkelin alkuun äänitettä jostain Ennio Morriconen sävellyksestä sovitettuna kanteleelle. En löytänyt sitä, mutta pyrin siihen että asian mainitseminen asettaisi samankaltaisen odotuksen.

Olin tiennyt Kalèvala-roolipelin olemassaolosta oikeastaan aika kauan. Törmäsin nimikkeeseen jo joskus 2000-luvun alussa John H. Kimin Darkshire-verkkosivun tyhjentävässä roolipelien listauksessa. En miettinyt asiaa enempää, mutta muistin sen. Sitten viime vuonna Roolipelaajien Suomessa joku kyseli Kalevala-roolipelien perään, minä rupesin vähän googlailemaan ja löysin pelin tekijän luvalla skannattuna PDF:nä italialaiselta LibroGame-sivustolta. Sen lataaminen edellytti rekisteröitymistä, mutta kielimuuri oli yllättävän matala. Kun lopulta sain tiedoston auki, yllätyin – minähän ymmärsin tätä, vaikka en ollut päivääkään kieltä opiskellut. Lue loppuun

Night Witches: Historiallinen sotapeli naislentäjistä sopii niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin

Hyvä pelisysteemi tukee pelaamista myös silloin, kun pelimateriaali ei ole pelaajille ennestään tuttua. Night Witchesissä yhdistyvät sääntöjen selkeys ja keveys sekä mielenkiintoinen tosipohjainen tarina.

“Yön noidat (saks. die Nachthexen) oli saksalaissotilaiden antama lempinimi toisen maailmansodan aikana toimineelle Neuvostoliiton ilmavoimien kokonaan naisista koostuneelle 588. yöpommittajalaivueelle.”Wikipedia Lue loppuun

Ennen vedenpaisumusta – ei ole tässä miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä

Tausta

Ennen vedenpaisumusta -larpin takana oli sekä pitkään muhineita ideoita nykypäivän luostarimaiseen ympäristöön sijoittuvasta pelistä, että äkisti herännyt halu tehdä “vielä yksi peli” kesäkaudelle. Pelinjohto kerättiin helmi-maaliskuussa 2019 ja peli pelattiin syyskuun alussa. Tämä tarkoitti, että pelissä oli pursuamalla ideoita ja teemoja, mutta toteutus jäi hieman luonnosmaiseksi, kun kaikkea ei ehditty prosessoida ja hioa viimeisen päälle. 

Ennen vedenpaisumusta sijoittui pitkään Harmaasusien historiallis-naturalististen liveroolipelien jatkumoon. Vahvin esikuva oli vuoden 1230 luostariin sijoittunut Completorium (2012), mutta paljon vaikutteita tuli mukaan vastikaan päättyneestä romahduksen jälkeistä yhteisöelämää kuvanneesta Toinen vuosi -kampanjasta (2018-19). Tässä mielessä peli oli helppo tehdä: tiesimme jo etukäteen, minkä rakenteellisten elementtien varassa peli tulee pyörimään. Näistä hieman tarkemmin alla. 

Lue loppuun

Larppaaminen Japanissa

Olin vaihdossa Japanissa puoli vuotta 2016-2017, joten luonnollisesti keksin tutkia harrastettiinko siellä larppausta tai olisiko siellä minulle sopivia pelejä joihin osallistua. Tutkimukseni ei tuottanut tulosta: lähimmäksi osuivat paikallisen steampunk-skenen tapahtumat, mutta ne sisälsivät lähinnä käsitöiden myyntiä ja musiikkiesityksiä.

Tuolloin ainoa tunnettu japanilainen larppi oli englanninkielinen ja ulkomaalaisille suunnattu, kanadalaisen Underworld-kampanjan Nagoyassa sijaitseva haara Guildhouse Havenhollow. Sen toiminta alkoi vuonna 2015, ja haara järjestää yhä kuukausittain pelejä. Larpit japanilaisilta japanilaisille loistivat poissaolollaan.

Lue loppuun

“Ensisyntyinen on hukkunut” eli historiallis-sukupuolineutraaleja seikkailuja

Yläkuvassa kaksi 1700-luvun maalausta, mies ja nainen, alla kaksi pelaajaa rokokoo-asuissaan, jotka vastaavat yllä olevien kuvien asuja.

Yllä: Isak Wacklinin muotokuvia 1750-luvulta (Kansallisgalleria). Alempana: Tuomas Puikkonen, Kapteeni Tuuli ja Automaton.

Miten pelata historiallisessa pelissä eri aikakausien sukupuolijärjestelmiä ja niiden tuomaa valtadynamiikkaa niin, etteivät pelaajien sukupuoli tai pukeutumismieltymykset vaikuta lainkaan siihen, missä asemassa tai roolissa olevia hahmoja he saavat pelata?

Lue loppuun

Syöksykierre-Nick ja muita menneiden aikojen sankaritarinoita

Roolipelin kuvaaminen tarinapeliksi on sikäli hankalaa, että monet pelaajat mieltävät tarinallisen palaamisen eri tavalla. Minä tarkoitan tässä yhteydessä tarinapelillä peliä, jossa peli tukee kevyttä improvisaatiotarinaa, säännöt ovat hyvin lyhyet ja pelin valmistautumiseen ei tarvita juuri ollenkaan aikaa. Klassinen esimerkki tällaisesta tarinapelistä on korttipeli Once upon a time, jossa kerrotaan satua pelikorttien avulla. Hyvin tarinapelillisiä kotimaisia roolipelejä ovat esimerkikis Yes, sir! ja Hounds of the Sea ja tämän kolmikon täydentää hyvin pelitavaltaan samankaltainen Syöksykierre-Nick.Kuvassa pelin kansi, jossa nick putoaa palavasta vanhasta lentokoneesta.

Perinteisiin roolipeleihin verrattuna Syöksykierre-Nick on käytännössä lähes säännötön, sillä siinä menneen vuosisadan huimapäät ovat kokoontuneet muistelemaan seikkailujaan ja koko peli tapahtuu menneessä aikamuodossa, kun sankarit keskustelevat siitä, miten kaikki oikein tapahtuikaan.

Aiheena on epämääräisen väljästi luonnehdittu seikkailujen aikakausi: romantisoitu siirtomaa-aika viidakkotemppeleineen, vesitasoineen, taitolentäjineen ja tutkimusmatkailijoineen. Indiana Jones, Kari Grandi ja Allan Quatermain luovat esteettisen viitekehyksen, vaikka käytännössä pelimoottori on niin yksinkertainen, että sen voi sovittaa mihin tahansa nopeita käänteitä sisältävään kevyeen jutusteluun. Ohjekirjassa on jopa tyhjiä taulukkopohjia, mikäli pelin haluaa taivuttaa johonkin spesifimpään aiheeseen.

Syöksykierre-Nickin ehdoton etu on siinä, miten helppo pelaaminen on aloittaa ja miten nopeaa siinä on polkaista tarina käyntiin. Peli ei vaadi erillistä pelinjohtajaa, vaan kyse on hahmojen muistelusta, jossa vapaamuotoiseen kerrontaan tuotetaan käänteitä muiden pelaajien ohjaamilla haasteilla. Haasteissa kertoja joutuu muuttamaan tarinansa suuntaan jollakin tavalla tai muutoin selittämään asian parhain päin. Noppia pelissä ei käytetä muuhun kuin mahdollisesti satunnaisten sanojen arpomiseen.

Tavallaan pelin suurin vahvuus kätkee sisäänsä myös Nickin heikkouden. Oikeastaan Syöksykierre-Nickin pelaaminen on niin helppoa, ettei siihen tarvita varsinaista pelikirjaa ollenkaan. Peli rakentuu lähinnä muutaman vapaaehtoisen peliä vaikeuttavan lisäsäännön ja runsaiden vapaaehtoisten taulukoiden varaan. Taulukoita ei oikeastaan tarvita mihinkään, mutta niitä voi käyttää improvisaatioapuna, mikäli pelaajat eivät keksi (=hahmo ei muista) että missäs sitä oltiinkaan ja mitä tekemässä. Pelistä on sääntökirjassa kaksi perusvarianttia, mutta niiden ero on marginaalinen, sillä kummassakaan ei ole varsinaisia sääntöjä.

Kaikkineen Syöksykierre-Nick on ohut ja edullinen pikkupeli, joka soveltuu parhaiten sellaiseen roolipelien välipalanälkään, jossa pelaajat ovat paikalla ja aikaa on vähän, eikä kukaan ole suunnitellut mitään eikä valmiita seikkailujakaan ole tarjolla. Sopii hyvin illanistujaisiin tai peliharjoitteeksi, mutta pitkään kestävää kampanjaa tämän varaan on vaikea rakentaa.

Tekniset tiedot

Kustantaja D-oom Products

Kirjoittaja: Risto Hieta

Ilmestymisvuosi: 2016

Saatavuus: Ainakin Pelikryptasta


Artikkelin kirjoitti Wille Ruotsalainen, toimitti LOKIn toimitus.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki