Lokissa on esitelty Suomen pisintä liveroolipelijatkumoa Rajakatsetta jo useammassa kirjoituksessa pelinjohtajien näkökulmasta. Mutta minkälaisena Rajakatse näyttäytyy pelaajille? Kolme pelaajaa antoi katsauksensa siitä, minkälaista on pelata Rajakatseen kampanjassa.
Tänä kesänä kuusivuotiaat eli esikouluikäiset kaksosemme osallistuivat Mike Pohjolan järjestämään, tuttuun Harry Potter -maailmaan sijoittuvaan ja lapsille suunniteltuun Velhokoulu-larppiin Tapanilassa, Helsingissä. Lapsille peli oli ensikosketus sekä larppeihin että roolipelaamiseen yleensä. Vanhemmilla riitti mietittävää ja tasapainoteltavaa valmisteluissa. Kuinka ensikertalaisille saadaan tuettua ja valmisteltua hyvä ensimmäinen larppi? Olisiko larppaaminen lapsille yhtä hauskaa kuin pitkään larpanneille vanhemmille?
Roolipelilokin aikaisemmassa artikkelissa käsitellään lasten larppaamista syvällisemmin (linkki lopussa), joten tässä kirjoituksessa keskitytään siihen, millainen vanhempien ja lasten yhteinen kokemus oli ensimmäisen larpin ympärillä.
Roolipeliblogi Lokin tämänvuotisen Ropecon-podcastin ensimmäinen osa on saapunut. Tällä kierroksella kunniavieras Alex Roberts kertoo monimuotoisesta urastaan pelien parissa pelisuunnittelijana ja mediatuottajana, Mike Pohjola avaa suomalaisten roolipelien nykytilaa ja tulevaisuutta ja Jaakko Stenros käy läpi Suomen Pelimuseon merkitystä ja akateemista pelitutkimusta.
Podcast julkaistiin ensin LOKIn Patreon tukijoille ja nyt kaikelle kansalle! Voit tukea LOKIa Patreonissa tästä.
Podcastin suunnitteli Massi Hannula ja toteutti Tapio Pellinen.
Alla oleva selonteko on yhden pelinjärjestäjän ja pelinkirjoittajan subjektiivinen näkemys Rajakatse-peleistä ja niiden olemuksesta. Täysin tyhjentävää ja kattavaa kuvausta tähän mennessä yli kahdenkymmenen vuoden mittaisesta pelisarjasta on hankala esittää, kyseessä on enemmänkin lyhykäinen johdatus aiheeseen. Mm. Rajakatseen omilta kotisivuilta sekä wikipediasta löytyy tietoa Rajakatse-jatkumoa ja pelejä koskien. Kaikki jatkokommentit ja kysymykset tätä artikkelia ja pelejämme koskien otetaan kiitoksella vastaan.
Olin larpannut viimeksi joskus 90-luvulla, kun kuulin College of Wizardrysta, velhokoulularpista puolalaisessa linnassa. Useampi tuttuni oli käynyt jossain kolmesta ensimmäisestä pelautuksesta syksyllä 2014 ja keväällä 2015, ja kaikki hehkuttivat sitä upeaksi kokemukseksi. Olin jo pitkään miettinyt palaamista larppaamisen pariin, mutta en vaan ollut saanut aikaiseksi. Selattuani hieman pelin nettisivuja, jokseenkin mielijohteesta, ostin lipun syksyllä 2015 pelattavaan College of Wizardry 6:n. Palaisin vanhan harrastuksen pariin vähän isommalla ryminällä (tai ainakin budjetilla) kuin olin ajatellut.
Voiko roolipeli olla hyvä, jos sen kaikki säännöt ja pelimaailma on mahdutettu alle kymmeneen sivuun? Voiko pelistä nauttia, jos koko peli seikkailuineen mahtuu alle kuuteen sivuun?
Viimeisen vuosikymmenen myötä markkinoille ja nettiin on tulvinut useita erikoisia pienpelejä, joiden säännöstöt eivät yritäkään simuloida kaikkia tilanteita ja joiden pelikirjat ovat kummallisen lyhyitä. Viimeisten vuosien aikana myös suomeksi on alkanut saada valmispelejä, joiden koko materiaali on ahdettu vieläkin tiiviimpään pakettiin, jopa muutamaan sivuun. Lue loppuun
Illan hämärtyessä marssimusiikki vaihtuu electroswingin biittiin, ja pikkuhiljaa jopa Mitharin korkein valtionjohto päästää ryhtinsä rentoutumaan. Diskovalot välkähtelevät upeiden muotiluomusten krominhohtoisista yksityiskohdista ja valot vilkkuvat priamoslaisten pitkissä, liehuvissa helmoissa, kun juhlaväki siirtyy lähemmäs tanssilattiaa. Valtioiden välinen, ennen niin selkeä kuilu häviää vähitellen, kun juhlatunnelma ottaa vallan. Shampanjalasit kilisevät ja nauru raikaa, kun aina niin nälkäinen media on poistunut rakennuksesta. Lue loppuun
Repsottavatko Pathfinderin säännöt jo tarpeeksi kakkoslaitoksen oikeuttamiseksi? (Kuva kirjoittajan omasta Core Rulebookista.)
Pathfinder Roleplaying Gamea vuodesta 2009 julkaissut Paizo Publishing pudotti maaliskuun alussa pommin: Pathfinder-roolipelin ensimmäisen laitoksen tarina päättyy elokuussa 2018 Paizon alkaessa julkaista Pathfinder 2nd Editionia. Muutoksen tuulet pystyi tietyssä määrin haistamaan jo viime vuonna, kun Paizo aloitti Pathfinderin settingin kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvan tieteisfantasiapeli Starfinderin julkaisun, mutta huhut pysyivät huomattavan hyvin vahvistamattomina siihen saakka, että Paizo julkisti asian itse. Kuluneen kuukauden aikana pieniä rippeitä uuden laitoksen yksityiskohdista on tipahdellut nettiin lähes joka päivä eikä tahti vaikuta toistaiseksi hidastuvan.
Keväällä 2017 peliporukkamme aloitti kampanjan, josta pelinjohtaja lupaili jotakin aivan erilaista kuin kaikki tähän mennessä pelaamamme. Kampanja olisi suunnilleen vuoden mittainen, pelikertoja kerran kuukaudessa, sijoittuisi nykyaikaan, ja käyttäisi Call of Cthulhun pelimoottoria, mutta ilman Cthulhu-mythosta tai taikuutta. Lisäksi hahmoihin ei kannattaisi liikaa kiintyä. Kaiken muun suhteen PJ olikin sitten salamyhkäinen. Lue loppuun
Kuva: Karoliina Kolehmainen
Ikuinen perustui parhaillaan kirjoituksessa olevaan Deuspunk-pöytäroolipelin maailmaan, jossa sekoitellaan 1900-luvun alun työläisteemoja fantasiaan. Peli käsitteli vallankumouksellisten joukon sisäisiä ristiriitoja heidän kaapattuaan Imperiumin energianlähteenä käyttämän olennon, Ikuisen. Pelimaailman yksi olennaisimpia aspekteja on teollistumisen mahdollistuminen käyttäen energiana Ikuisten taikavoimia. Pelissä oli yhdeksän hahmoryhmää, joista jokaisella oli omia draamojaan käsiteltävänä. Hahmot olivat kuitenkin kokonaisuutena yksi yhtenäinen joukko. Lue loppuun
