Roolipelaaminen on sosiaalinen harrastus. Vaikka itseltänikin löytyy hyllystä paljon roolipelejä joita en ole pelannut ja joiden lukeminen on ollut jo pelkästään niiden hankkimisen arvoista, pelkästään kirjojen lukeminen ei ole sama asia kuin niiden käyttäminen pelaamiseen. Siispä luonnollisesti jossain vaiheessa itse kunkin on kohdattava pelottava maailma ja tutustuttava muihin roolipeleistä kiinnostuneisiin ihmisiin. Jotkut löytävät samanhenkisiä ihmisiä kaveriporukastaan tai opiskeluympäristöstään, toiset tutustuvat uusiin ihmisiin netin kautta.

Lueskellessani Claudia Canginin pohdintaa Google+ -palvelun hyödyntämisestä kanssapelaajien löytämiseksi, aloin miettimään omia kokemuksiani erilaisten peliporukoiden kanssa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ruotia sitä millaisten ihmisten kanssa pelaan, vaan tarkastella enemmän sitä että miten olen päätynyt pelaamaan tietyssä seurassa ja miten tämä seura on vaikuttanut omiin pelimieltymyksiini ja -tyyliini.

Ensimmäiset peliporukat

Aikoinaan kun ensikertaa kiinnostuin roolipeleistä, kohtasin saman ongelman kuin moni muukin: kuinka löytää peliseuraa. Olin jo pitkään lueskellut veljeni vanhoja roolipelimuistiinpanoja, hahmolomakkeita ja muita tulosteita, ja peli-intoni oli hyvin korkealla. Valitettavasti en tuntenut tuolloin, ala-asteikäisenä ketään muuta joka olisi ollut kiinnostunut, joten jouduin tyytymään pelikirjojen lueskeluun.

Lopulta löysin paikallisten Warhammer-pelaajien kautta erään peliporukan johon pääsin mukaan hyvin nopeasti. En tuntenut kyseistä porukkaa kauhean hyvin entuudestaan, ja alkuun menikin tovi opetellessa tavallisten roolipelikonventioiden lisäksi myös porukan ryhmädynamiikkaa. Kuten arvata saattaa, alkuun olin itsekin hyvin pitkälti seuraajan roolissa ja omaksuin kyseisen porukan pelityylin nopeasti. Pian kuitenkin aloin huomata että peleistä jäi jotain puuttumaan, sillä olisin mieluusti halunnut enemmän tilaa pohtia oman hahmoni valintoja pelkän suorittamisen sijaan.

Lukiossa tutustuin myös puoliksi sattuman kautta erääseen peliporukkaan josta myöhemmin muodostui Northern Realmsin ydintiimi. Oman kaveriporukkani laajentuessa pelitilanne oli varsin mainio, sillä parhaimmillaan peliseuraa oli tarpeeksi kolmen eri porukan tarpeisiin. Silloin tulikin pelattua erilaisia pelejä eri kokoonpanoilla, ja muodostettua omat preferenssit pelien ja pelityylien suhteen. Lopulta päästiin siihen tilanteeseen että uutta peliä aloittaessani pystyin kutsumaan juuri sellaiset henkilöt mukaan peliin joiden henkilökemian ja pelityylin koin sopivan parhaiten yhteen.

Opiskeluja ja uusia kavereita

Opiskelemaan lähdettyämme koko kaveriporukka hajosi aika tehokkaasti ympäri Suomen. Osa lähti Ouluun, Tampereelle, Helsinkiin ja Turkuun, muutama jäi Kajaaniin. Pohdin jo hetken että mitenkähän uusien pelikavereiden löytäminen onnistuisi kaikkien lähdettyä eri paikkakunnille. Tämä pelko kuitenkin osoittautui vääräksi.

Aloitin opiskeluni Iisalmessa, jossa tutustuin muunmuassa Tuovisen Eeroon sekä pelilaudallakin ”Suomen parhaaksi roolipelaajaksi” tituleerattuun Sipi Myllyseen. Iisalmessa oli tuolloin, ja ymmärtääkseni vieläkin, vahva ja aktiivinen larp-skene jonka kautta löysin myös paljon roolipelaavia ystäviä, joten peliseurasta ei taaskaan ollut pulaa.

Satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta aloin myös toimia kaveriporukkamme pääasiallisena pelinjohtajana. Olin pelinjohtanut jo jonkinverran aikaisemminkin, mutta tästä alkoi varsinainen pelinjohtajan urani. Näihin aikoihin myös aloitimme suunnittelemaan Northern Realmsin ensimmäisiä pelejä, joita pääsinkin pelitestaamaan suunnittelutiimin ulkopuolisella porukalla jo heti alusta alkaen.

Sittemmin päästyäni vihdoin sisään yliopistoon, muutin Jyväskylään opiskelemaan ja integroiduin jo olemassaolevan roolipelikerhon toimintaan. Maanantaisin kokoontuvan ja aktiivisesti meneillään olevia pelejä vaihtavan roolipelikerhomme lisäksi pelaamme paljon myös kerhon ulkopuolella. Tämä Ropeapinaksi kutsuttu peliporukka on oikeastaan jo kasvanut sellaisiin mittoihin että kaikki eivät enää edes asu Jyväskylässä tai pelaa säännöllisesti muun porukan kanssa, mutta tapaamme silti usein muissa merkeissä. Jälleen kerran huomasin että peliseura löytyi kuin itsestään kun tutustui muutamiin uusiin ihmisiin.

In English

Northern Realmsin porukalla on ollut jo pitkään käydä pelin sisäinen dialogi englanniksi, kahdestakin syystä: Tietyt fraasit ja peliterminologia eivät välttämättä käänny fiksusti suomeksi, ja rajaamalla dialogin eri kielelle vältetään turhaa off-topicia hieman paremmin. Joskus on tullut myös tarpeen käyttää englantia ja suomea mikäli hahmot puhuvat eri kieliä. Tämä englanniksi pelaaminen alkoi jo lukioaikoina, mutta se on sittemmin jäänyt enemmän tai vähemmän porukan tavaksi.

Tästä on kuitenkin ollut hyötyä jo useampaan otteeseen, sillä ulkomaalaisten kanssa englanniksi pelaaminen on sujunut kuin luonnostaan. Eräs tällainen kokemus oli kun vaihto-opiskellessani Japanissa sain haalittua aikaiseksi joukon roolipelaamisesta kiinnostuneita ja muutamia kokeneitakin pelaajia. Alkuun olikin hieman jännittävää pelinjohtaa täysin englanniksi, kuvailuja myöten, mutta alkuun päästyäni asiat tuntuivat etenevän melko samaan tapaan kuin normaaleissa peleissänikin. Toki aloittelevien pelaajien ohjastaminen oli hankalaa myös ihan siksi että englanti ei ollut suurimmalle osalle äidinkieli, mikä toi hieman hankaluuksia muutenkin.

Mistä näitä roolipelaajia oikein tulee?

Kuten edelläkirjoitetusta voi päätellä, ei peliseuran löytämisen pitäisi olla niin hankalaa kuin usein annetaan ymmärtää, tai sitten olen ollut erittäin onnekas, sillä minun ei ole kauheasti tarvinnut etsimällä etsiä enää peliseuraa harrastukseni aloittamisen jälkeen. Tästä huolimatta foorumien ja peli-liikkeiden ilmoitustauluilla on paljon peliseuraa etsivien ilmoituksia. Miten näitä roolipelaajia sitten löydetään?

1. Tutustumalla uusiin ihmisiin. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, uusiin ihmisiin tutustumalla voi sattumalta löytää roolipeliharrastajia. Jo ennaltaolevissa tuttavapiireissäkin saattaa olla roolipelaajia jotka eivät kauheasti mainosta omaa harrastustaan. Jäätä kannattaa yrittää särkeä vaikka jollain kevyellä roolipelihuumorilla tai peliaiheisella T-paidalla. Luonnollisesti myös erilaiset pelitapahtumat ovat hyviä paikkoja tutustua uusiin roolipelaajiin.

2. Käännyttämällä muita kavereita. Vaikka monet voivat vaikuttaa aluksi hieman skeptisiltä roolipeliharrastuksen suhteen, hyvällä hissipuheella ja porukalle sopivalla pelillä voi saada hyvinkin vaivattomasti uusia ihmisiä kokeilemaan roolipelaamista. Ja jos pelin aloituskynnys on matala, peliin mukaan lähteminenkään ei ole kovin epätodennäköistä. Hyviä matalan aloituskynnyksen pelejä ovat mm. Hounds of the Sea, Zombeja! Ovella! sekä Pyöreän Pöydän Ritarit.

3. Kysymällä muilta pelaajilta. Sen sijaan että jättäisi passiivisen ilmoituksen jonnekin näkyville, yksi lähestymistapa on kysellä muilta tuttavilta että tuntevatko he yhtään roolipelaajaa. Monella roolipelaajalla saattaa olla joitain roolipelaavia kavereita esimerkiksi opiskeluvuosilta.

4. Etsimällä Internetistä. Toki jos mikään muu ei toimi, voi aina etsiä netistä. Esimerkiksi Google +-palvelussa on hyvin aktiivinen roolipeliharrastajien kenttä, ja vaikka etäpelaaminen ei olisikaan se oma juttu, niin voi olla että sieltä löytyy joku joka tuntee paikallisia roolipelaajia.

Toivottavasti joku hyötyy näistä vinkeistäni jotain. Mikäli näistä on ollut jotain hyötyä, laittakaa kommenttia niin tiedän sitten että olenko puhunut täysin turhanpäiväisiä. Seuraavassa osassa käsittelen hieman tarkemmin Jyväskylän ylioppilaskylässä toimivaa roolipelikerhoa ja erityisesti sitä miten lyhyiden nopeasti vaihtuvien pelien pelaaminen on muuttanut pelityyliäni.

– Laxi