Erään pelisuunnittelijan tarina: Osa 9 – Vuoroin vieraissa

Syyskuussa on ehtinyt tapahtua paljon. Kuun alussa kävin Kajaanissa vierailemassa Mundus RPGn suunnittelijoiden luona ja pääsin kokeilemaan heidän peliään. Tämän jälkeen taitoin kiireellä Bambukodon loppuun, mutta painotalon teknisen ongelman vuoksi se ei ehtinytkään Traconiin. Bambukoto löytyy kuitenkin digitaalisena latausversiona täältä. Traconissa puolestaan vietin suurimman osan ajasta myyntipöydän takana, mutta muiden pelisuunnittelijoiden ja skeneaktiivien kanssa vietetty illallinen puolestaan oli ehdottomasti tapahtuman suurinta antia. Tämänkertaisessa pelisuunnittelijan tarinassa ajattelin kertoa vähän siitä millaista oli käydä tutustumassa toisen pelisuunnittelijaporukan peliin. Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 8: Roolipelien kustantamisesta

Kesäisen tauon jälkeen on taas aika palata kertomaan lisää tarinoita pelisuunnittelijan elämästä. Ropecon 2013 on takanapäin ja vaikka valitettavasti emme ehtineet saada coniin mennessä valmiiksi seuraavaa Northern Realmsin julkaisua, Bliaronin lähdeteos Bambukotoa, tavoitteena on saada se valmiiksi syksyksi Tracon-tapahtumaa varten. Käteen kuitenkin tarttui jälleen useita suomalaisia roolipelijulkaisuja, kuten Vihan Lapset – Keskushallinnon opas sekä Lännen maat. Vastaavasti törmäsin muutamaan uuteen kehityksen alla olevaan suomalaiseen peliin, Mundus RPG:en ja Riimuporttiin.

Ropeconista hankkimiani uusia julkaisuja selaillessani ja tuleviin julkaisuihin tutustuessani aloin miettimään myös Northern Realmsin omia julkaisuja ja sitä millainen prosessi roolipelien kustantaminen oikeastaan on. Tuomas Kortelainen kirjoitti aiemmin Lokiin artikkelin roolipelin julkaisemisesta, ja sivuutin tätä aihetta jo hieman itsekin. Vaikka saatan puhua osittain samasta aiheesta, tarkoitukseni on tuoda esille omia ajatuksiani siitä miten roolipeli saadaan julkaisukelpoiseksi.

Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 7: Draamaa pelissä ja sen ulkopuolella

Eräs niistä peleistä joiden valmistumista odotan innolla on Robin D. Lawsin Hillfolk, tai ehkä pikemminkin odotan peliä varten luotua DramaSystem-pelijärjestelmää. Olin mukana tukemassa pelin Kickstarter-kampanjaa, ja sainkin käsiini pelin beta-version johon tykästyin lähes välittömästi. Peliin tutustuttuani halusin päästä kokeilemaan sitä käytännössä, ja pelasimmekin yhden one-shotin systeemiä käyttäen. DramaSystem on rakennettu tukemaan kampanjamuotoista draamaan keskittyvää peliä joka rakentuu päähenkilöiden välisiin konflikteihin, joten se ei ole parhaimmillaan yhden pelikerran peleissä. Joku kuvaili DramaSystemiä pelijärjestelmänä joka tekee pelistä HBOn sarjojen tyylistä draamaa, eikä tämä kuvaus ole mielestäni kauhean kaukana totuudesta.
Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 6: Northern Realms

Olen kirjoittanut näitä ”Erään pelisuunnittelijan tarina” -artikkeleita hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta, mutta en olisi todennäköisesti kirjoittamassa näitä artikkeleita, tai edes pelisuunnittelija, ellen olisi lähtenyt mukaan Northern Realmsiin. Olin kyllä tehnyt paljon kaikkea roolipeleihin liittyviä pöytälaatikkoprojekteja jo ennen Northern Realmsia, kuten Call of Cthulhun talon sääntöjä sekä hahmotellut erittäin geneeristä fantasiamaailma Avanteaa sekä siihen liittyvää säännöstöä, mutta varsinainen sysäys pelisuunnitteluun tuli vasta kun yhdessä kaveriporukkamme kanssa päätimme että haluaisimme tuoda jotain uutta Suomen roolipelimarkkinoille.
Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 5: Pöytälaatikosta paperille

Olen tähän mennessä pyrkinyt pohjustamaan aiemmissa pelisuunnittelijan tarinoissa sekä omia taustojani ja suunnittelulähtökohtiani että suunnitteluun vaikuttaneita henkilöitä ja ryhmiä. Nyt kun olen saanut pohjustettua omia taustojani, ajattelin seuraavaksi kertoa hieman siitä, miten olen lähtenyt suunnittelemaan omia pelejäni ja millaisia asioita olen ottanut niissä huomioon. Tämä esittelemäni metodi ei ole mitenkään kovin virallinen tapa tehdä asioita, vaan pikemminkin enemmän ohjenuora jota seuraan itse aloittaessani suunnittelemaan pelejä.
Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 4: Roolipelikerhoista

Viimeisimmässä pelisuunnittelijan tarinassa puhuin peliseuran löytämisestä, ja mainitsin ohimennen Jyväskylässä aktiivisesti toimivan pöytäroolipelikerhon joka kerääntyy maanantaisin paikallisen ylioppilaskylän kerhotilaan, jonka meille on järjestänyt Kortepohjan Ylioppilaskylän vapaa-aikatoimikunta. Kerhossa käy aktiivisesti noin 15-20 henkeä, mutta muutama vuosi takaperin kerhotilan vaihdettua pienempii tiloihin, aktiivisten kävijöiden määrä ei ole enää yhtä suuri kuin aikaisemmin. Aiemmissa tiloissa pystyimme pitämään neljästä viiteen eri peliä käynnissä vaivatta, mutta nykyinen tila soveltuu enää korkeintaan neljään peliin.
Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 3: Peliseuran löytäminen

Roolipelaaminen on sosiaalinen harrastus. Vaikka itseltänikin löytyy hyllystä paljon roolipelejä joita en ole pelannut ja joiden lukeminen on ollut jo pelkästään niiden hankkimisen arvoista, pelkästään kirjojen lukeminen ei ole sama asia kuin niiden käyttäminen pelaamiseen. Siispä luonnollisesti jossain vaiheessa itse kunkin on kohdattava pelottava maailma ja tutustuttava muihin roolipeleistä kiinnostuneisiin ihmisiin. Jotkut löytävät samanhenkisiä ihmisiä kaveriporukastaan tai opiskeluympäristöstään, toiset tutustuvat uusiin ihmisiin netin kautta.

Lueskellessani Claudia Canginin pohdintaa Google+ -palvelun hyödyntämisestä kanssapelaajien löytämiseksi, aloin miettimään omia kokemuksiani erilaisten peliporukoiden kanssa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ruotia sitä millaisten ihmisten kanssa pelaan, vaan tarkastella enemmän sitä että miten olen päätynyt pelaamaan tietyssä seurassa ja miten tämä seura on vaikuttanut omiin pelimieltymyksiini ja -tyyliini. Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 2: Uuden ja perinteisen rajalla

Roolipelien kirjon laajentuessa on pelisuunnittelijan, ja miksei ihan tavallisen roolipelaajankin, hyvä pysähtyä miettimään omia preferenssejään. Useita kymmeniä erilaisia roolipelejä pelattuani, olen huomannut nauttivani eniten peleistä joissa on mielenkiintoinen asetelma joka tarjoaa paljon ideoita hyville hahmokonsepteille. Tästä johtuen pelin sääntömekaniikka on minulle vain toissijainen asia, joka joko tukee tai pahimmassa tapauksessa haittaa tätä siisteillä hahmokonsepteilla mässäilyä josta pidän kovasti.

Lue loppuun