Montako roolipelaajaa Suomessa on?

Selvitys paljastaa, että roolipeliharrastus on nuorta ja elinvoimaista.

Monet ovat miettineet, kuinka monta roolipelaajaa Suomessa on. Kysymys ei ole aivan helppo, sillä roolipelaaminen tapahtuu enimmäkseen pelaajien kodeissa eikä visiittiä pelikauppaankaan välttämättä tarvita: peli voi olla itse keksitty tai vuosikymmeniä sitten hankittu. Niinpä tapahtumien kävijäluvut tai pelien myyntimäärät eivät ole hyviä mittareita. Lisäksi yksi myyty roolipeli riittää kokonaiselle peliporukalle – tai useammalle.

Pohjalukuna voidaan kuitenkin käyttää vaikka Ropeconin 4 100 henkilön kävijäennätystä vuonna 2016 ja Myrskyn sankareiden vähän yli 3 000 kappaleen myyntiä. Roolipelaajia on varmasti siis tuhansia, mutta onko kymmeniätuhansia? Tai jopa satojatuhansia?

Lue loppuun

Valta on valintoja yhteisön hyväksi

Valtarakenteet ovat olennainen osa kaikkia yhteisöjä. Jokaista larppia varten syntyy, ja aikanaan hiipuu, ainutlaatuinen pelaajayhteisö. Valta-asetelmat ovat läsnä myös silloin kun vietämme aikaa yhdessä muuten vain tai kun puhumme larp-skenestä. Niillä on merkittävä rooli myös yhteisöllisyyden syntymisessä ja larpeille olennaisessa yhteisen teoksen luomisessa.

Lue loppuun

Kultainen lohikäärme 2018

”Muistaakseni kävin ensimmäisessä Ropeconissani 1995 tai 1996, aika kersana”, muistelee 37-vuotias Juhana Pettersson, kun istumme kalliolaisen lounasravintolan terassilla Suomen kesään sopimattoman korkeassa lämpötilassa. ”Se suomalainen ropeskene, joka tässä tapahtumassa kokoontui yhteen, muodostui kyllä minulle kotiskeneksi jo heti alusta alkaen ja on ollut sitä koko ajan.” Lue loppuun

Onneksi meillä on Facebook

Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat-sarjaa.

Onneksi meillä todellakin on Facebook, se on niin mahdottoman kätevä kaikessa liveroolipelaamiseen liittyvässä! Sieltä näkee kaiken!

Näkee kuka on tulossa peliin niin voi päättää ettei haluakaan ilmota koska se inhottava tyyppi jolla on ruma nenä on tulossa! Siis itsehän en ainakaan lähde larppeihin uusia ihmisiä tapaamaan, hyi olkoon. Heti kun tulee larppi missä voi vielä pelata semmosessa hamsterikuplassa ettei tartte hengittää samaa ilmaakaan niin olen ihan messissä.

Lue loppuun

Kimppakyyti – Sinne ja takaisin

Saadessani ajokorttini vuonna 2008 ei ollut riemulla rajaa. Nyt pääsisi harrastuksiin ilman ongelmia ja saisi kaikki kaveritkin kyytiin! Tänä päivänä helmikuussa 2018, kymmenen vuotta myöhemmin, on hyvä jos suostun vaimoni ottamaan kyytiin.

Tässä kirjoituksessa käsittelen larppaajille todella tuttua asiaa nimeltä kimppakyydit. Toivon, että tämän lukemisen myötä ihmiset ymmärtävät paremmin kuskeja, ja ettei se auto ole maaginen esine, joka käden heilautuksella ilmiintyy paikasta toiseen. Lisäksi kuljettaja on vain kuolevainen, joka haluaa olla avuksi.

Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 8: Roolipelien kustantamisesta

Kesäisen tauon jälkeen on taas aika palata kertomaan lisää tarinoita pelisuunnittelijan elämästä. Ropecon 2013 on takanapäin ja vaikka valitettavasti emme ehtineet saada coniin mennessä valmiiksi seuraavaa Northern Realmsin julkaisua, Bliaronin lähdeteos Bambukotoa, tavoitteena on saada se valmiiksi syksyksi Tracon-tapahtumaa varten. Käteen kuitenkin tarttui jälleen useita suomalaisia roolipelijulkaisuja, kuten Vihan Lapset – Keskushallinnon opas sekä Lännen maat. Vastaavasti törmäsin muutamaan uuteen kehityksen alla olevaan suomalaiseen peliin, Mundus RPG:en ja Riimuporttiin.

Ropeconista hankkimiani uusia julkaisuja selaillessani ja tuleviin julkaisuihin tutustuessani aloin miettimään myös Northern Realmsin omia julkaisuja ja sitä millainen prosessi roolipelien kustantaminen oikeastaan on. Tuomas Kortelainen kirjoitti aiemmin Lokiin artikkelin roolipelin julkaisemisesta, ja sivuutin tätä aihetta jo hieman itsekin. Vaikka saatan puhua osittain samasta aiheesta, tarkoitukseni on tuoda esille omia ajatuksiani siitä miten roolipeli saadaan julkaisukelpoiseksi.

Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 7: Draamaa pelissä ja sen ulkopuolella

Eräs niistä peleistä joiden valmistumista odotan innolla on Robin D. Lawsin Hillfolk, tai ehkä pikemminkin odotan peliä varten luotua DramaSystem-pelijärjestelmää. Olin mukana tukemassa pelin Kickstarter-kampanjaa, ja sainkin käsiini pelin beta-version johon tykästyin lähes välittömästi. Peliin tutustuttuani halusin päästä kokeilemaan sitä käytännössä, ja pelasimmekin yhden one-shotin systeemiä käyttäen. DramaSystem on rakennettu tukemaan kampanjamuotoista draamaan keskittyvää peliä joka rakentuu päähenkilöiden välisiin konflikteihin, joten se ei ole parhaimmillaan yhden pelikerran peleissä. Joku kuvaili DramaSystemiä pelijärjestelmänä joka tekee pelistä HBOn sarjojen tyylistä draamaa, eikä tämä kuvaus ole mielestäni kauhean kaukana totuudesta.
Lue loppuun

Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 6: Northern Realms

Olen kirjoittanut näitä ”Erään pelisuunnittelijan tarina” -artikkeleita hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta, mutta en olisi todennäköisesti kirjoittamassa näitä artikkeleita, tai edes pelisuunnittelija, ellen olisi lähtenyt mukaan Northern Realmsiin. Olin kyllä tehnyt paljon kaikkea roolipeleihin liittyviä pöytälaatikkoprojekteja jo ennen Northern Realmsia, kuten Call of Cthulhun talon sääntöjä sekä hahmotellut erittäin geneeristä fantasiamaailma Avanteaa sekä siihen liittyvää säännöstöä, mutta varsinainen sysäys pelisuunnitteluun tuli vasta kun yhdessä kaveriporukkamme kanssa päätimme että haluaisimme tuoda jotain uutta Suomen roolipelimarkkinoille.
Lue loppuun