Keskustele! Uusia mahdollisuuksia larpeille

Kirjoitin maaliskuussa artikkelin yhdestä pienestä seminaarista. Totesin tuolloin, että vastaaviin tilaisuuksiin pitää vastedes kutsu lisää vaikuttajia, päättäjiä, yrittäjiä, taiteilijoita ja tutkijoita, niin sanottuja sidosryhmiä, jos haluamme luoda uusia mahdollisuuksia. Luin artikkelini läpi kriittisellä otteella hieman myöhemmin, ja havaitsin tarpeen perehtyä tarkemmin siihen mitä “uudet mahdollisuudet larpeille” tarkoittaa.  Aihe kun ei ole lainkaan uusi, eikä ainakaan yksinkertainen.  Lue loppuun

Yksi pieni seminaari

Loppu- ja alkuvuosi ovat olleet mielenkiintoista aikaa. Vielä joulukuun alussa en ajatellut, että tänä vuonna käyttäisin aikani pitkälti pikkuvelhojen, larppien ja kaikenlaisten tukiviidakkojen sekä byrokratian parissa, mutta tässä sitä ollaan. Kaikki alkoi pyynnöstä lähteä perustamaan Avataria, jonka kautta lapsille suunnattuja Velhokoulu-larppeja jatkossa järjestettäisiin, pääkaupunkiseudulta kun uupui sille sopiva nuorisojärjestö. Olen Vera, yhdistyksen sihteeri ja toinen tuottajista. Kanssani yhdistyksen perustajiin kuuluvat Janina Kahela ja Mike Pohjola, ja toimintaamme tukee jo pieni joukko aktiiveja.

Lue loppuun

Montako roolipelaajaa Suomessa on?

Selvitys paljastaa, että roolipeliharrastus on nuorta ja elinvoimaista.

Monet ovat miettineet, kuinka monta roolipelaajaa Suomessa on. Kysymys ei ole aivan helppo, sillä roolipelaaminen tapahtuu enimmäkseen pelaajien kodeissa eikä visiittiä pelikauppaankaan välttämättä tarvita: peli voi olla itse keksitty tai vuosikymmeniä sitten hankittu. Niinpä tapahtumien kävijäluvut tai pelien myyntimäärät eivät ole hyviä mittareita. Lisäksi yksi myyty roolipeli riittää kokonaiselle peliporukalle – tai useammalle.

Pohjalukuna voidaan kuitenkin käyttää vaikka Ropeconin 4 100 henkilön kävijäennätystä vuonna 2016 ja Myrskyn sankareiden vähän yli 3 000 kappaleen myyntiä. Roolipelaajia on varmasti siis tuhansia, mutta onko kymmeniätuhansia? Tai jopa satojatuhansia?

Lue loppuun

Valta on valintoja yhteisön hyväksi

Valtarakenteet ovat olennainen osa kaikkia yhteisöjä. Jokaista larppia varten syntyy, ja aikanaan hiipuu, ainutlaatuinen pelaajayhteisö. Valta-asetelmat ovat läsnä myös silloin kun vietämme aikaa yhdessä muuten vain tai kun puhumme larp-skenestä. Niillä on merkittävä rooli myös yhteisöllisyyden syntymisessä ja larpeille olennaisessa yhteisen teoksen luomisessa.

Lue loppuun

Kultainen lohikäärme 2018

”Muistaakseni kävin ensimmäisessä Ropeconissani 1995 tai 1996, aika kersana”, muistelee 37-vuotias Juhana Pettersson, kun istumme kalliolaisen lounasravintolan terassilla Suomen kesään sopimattoman korkeassa lämpötilassa. ”Se suomalainen ropeskene, joka tässä tapahtumassa kokoontui yhteen, muodostui kyllä minulle kotiskeneksi jo heti alusta alkaen ja on ollut sitä koko ajan.” Lue loppuun

Onneksi meillä on Facebook

Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat-sarjaa.

Onneksi meillä todellakin on Facebook, se on niin mahdottoman kätevä kaikessa liveroolipelaamiseen liittyvässä! Sieltä näkee kaiken!

Näkee kuka on tulossa peliin niin voi päättää ettei haluakaan ilmota koska se inhottava tyyppi jolla on ruma nenä on tulossa! Siis itsehän en ainakaan lähde larppeihin uusia ihmisiä tapaamaan, hyi olkoon. Heti kun tulee larppi missä voi vielä pelata semmosessa hamsterikuplassa ettei tartte hengittää samaa ilmaakaan niin olen ihan messissä.

Lue loppuun

Kimppakyyti – Sinne ja takaisin

Saadessani ajokorttini vuonna 2008 ei ollut riemulla rajaa. Nyt pääsisi harrastuksiin ilman ongelmia ja saisi kaikki kaveritkin kyytiin! Tänä päivänä helmikuussa 2018, kymmenen vuotta myöhemmin, on hyvä jos suostun vaimoni ottamaan kyytiin.

Tässä kirjoituksessa käsittelen larppaajille todella tuttua asiaa nimeltä kimppakyydit. Toivon, että tämän lukemisen myötä ihmiset ymmärtävät paremmin kuskeja, ja ettei se auto ole maaginen esine, joka käden heilautuksella ilmiintyy paikasta toiseen. Lisäksi kuljettaja on vain kuolevainen, joka haluaa olla avuksi.

Lue loppuun