”Why is 800kg flour remembered in the Nordic Larp Scene?” aloitti KP Short Talks esitelmänsä Claus Raasted. Hän puhui toki suomalaisesta Juhana Petterssonin ja Mike Pohjolan live-roolipelistä Luminescence, jossa pelaajat eläytyivät syöpäpotilaiden tunteisiin musiikkiterapiassa, huoneistossa johon oli tuotu 800 kiloa jauhoja.

Koska kyseinen larppi dokumentoitiin. Siksi se muistetaan. Raasted puhui lyhyen kymmenen minuuttia mitä tärkeimmästä aiheesta: larppien dokumentoinnista. Jos et dokumentoi peliäsi, ei siitä myöhemmin kuule kukaan. Onhan hienoa, että puskaradio tiistaina baari-illassa jakaa muutaman kuukauden tarinaa pelistäsi, mutta ei sitä sen jälkeen muista kuin harvat ja valitut. Mitä opit, mitä loit, minkälaisia tekniikoita ja efektejä käytit valuu pian unholaan. Ja mikä kauheinta, ei peliäsi voida käyttää uusien pelien taustamateriaalina, virheistäsi oppimista oikotienä onneen, tai pelitutkimuksen aineistona.

Yhdenkin sivun blogi-postaus on enemmän kuin statuspäivitys Facebookissa. Dokumentoinnin ei tarvitse, eikä sen pidäkään olla täydellistä, Raasted sanoo. Jätetään se Montolalle ja Stenrosille. Tärkeintä on, että dokumentaatiota on (ja aina voit palata vuosien jälkeen hiomaan vanhoja helmiäsi). Jos yrität kirjoittaa kerralla Nordic Larp book laatuista tavaraa, et koskaan saa aikaiseksi – varsinkaan palkkatyösi tai opiskelujesi ohella. Artikkeli Playground Magazineen, LOKIin, Ropeconin blogiin tai pelisi kotisivuille ovat jo timantteja. Oma peliarvostelusi omaan blogiisikin on jo painonsa arvoinen kullassa.

Pyydä pelaajiltasi kuvia ja niiden käyttöoikeudet, pyydä heitä kirjoittamaan pelikokemuksestaan, arvioimaan peliä ja tunnelmoimaan. Jaa materiaalia – ja pyydä apua. Luo vaikka pieni pdf-kirja ja pyydä jotakuta taittamaan. Sinun larppisi dokumentointi on kuitenkin sinun vastuusi – sinun on koordinoitava se, mutta älä tee siitä liian rankkaa itsellesi, silloin se ei toteudu. Raasted tarjoaa apuaan projekteille, joita pitää mielenkiintoisena – jopa ilmaiseksi, jos se aikatauluihin sopii. Täten minä teen nyt saman. Jos tarvitset pienen dokumentaatio-lehtisesi (tai vaikka kokonaisen kirjan) taittamiseen apua, kysy! Ainakin osaan ohjata eteenpäin, ja jos aikataulut ja kiinnostukset osuvat yksiin, taitan minäkin suomalaisen live-roolipelaamisen tukemiseksi ilmaiseksi.

KP Short Talks on Ted Talkseja ja Nordic Larp Talkseja jäljittelevä, joskaan ei niin vakava konsepti, lyhyitä puheita erilaisista pohjoismaiseen live-roolipelaamiseen liittyvistä aiheista. Tänä vuonna puhetta oli mm. siitä, kuinka larppeja tulisi dokumentoida, kuinka ei tulisi rakentaa larp-kylää keskelle ei mitään Norjassa ja kuinka vapaaehtoistyötä tulisi organisoida (joka ansaitsisi oman artikkelinsa LOKIin kokonaan). Aiheita oli siis laidasta laitaan – ja puhujia sen mukaan.

Tiivistän tähän tapahtuman viimeisen kuuntelemani Short Talksin, kahteen lauseeseen: ”If you want your larp to be international: design it to be international from the beggining. Internationality is a design choice, not an add-on”, Claus Raasted (mies puhui paljon, mutta asiaa).

The Second Great Player Safety Controversy Panel
Johanna Koljonen, suomalainen larp-veteraani ja pohjoismaisen live-roolipelaamisen mediakasvo, veti Knutepunktissa 2013 historian toisen larppaajien pelaajien turvallisuutta koskevan paneelin. Ensin hän lyhyesti käsitteli, mitä viime vuoden Solmukohdan ensimmäisessä paneelissa puhuttiin, ja sitten pieni paneeli pohti mm. pelaajien tunteiden tarkoituksellisen manipulaation eettisyyttä sekä ”de-brief” ja ”de-fucking” termien erottelua.

Tässähän ei nyt oikeastaan puhuta fyysisestä vaan psyykkisestä turvallisuudesta. Onko okei, että larppiin osallistujille ei kerrota, että laulut, joita he larpissa joutuvat/saavat laulaa, ovatkin Hitler-jugendin laulukirjasta? Onko okei tuhota pelaajien päivärytmi ja saada heidät spontaansti itkemään pelinkin jälkeen soittamalla jonkun tietyn kappaleen? Onko okei, että se on mielestämme siistiä? Näihin kysymyksiin ei toki ole puhtaanvalkoista vastausta ja mielipiteitä on varmasti yhtä paljon kuin pelinjärjestäjiä ja pelaajia. Koljosen johtama paneeli mietti tällaisia asioita eri näkökulmilta.

Kysymyksiä herätti myös vastuu pelin psyykkisestä jälkipyykistä. Kenen vastuulla on pelin purkaminen niin järjestäjille kuin pelaajillekin? Onko pelinjohtajan vastuu järjestää mahdollisuus puhua kaikille pelaajille, jonkinlainen purkuohjeistus, vai voimmeko luottaa siihen, että jokainen pelaaja puhuu omat tunteensa auki. Onko de-fuck-oikea termi mielen sekoittamisen (mind-fucking) selvittämiselle, vai pitäisikö alkaa käyttää termiä aftercare (omasta mielestäni kyllä) ja millaisissa peleissä on hyvä järjestää pelaajalle aftercare buddy (siis kanssapelaaja, jonka kanssa on puhuttava pelistä 2vk pelin loppumisen jälkeen ainakin kerran)?

Koljonen esitti myös oivan kysymyksen, jota ei ole paljon ole ainakaan minun kuulteni pohdittu: ”Kuka pitää huolta järjestäjän/suunnittelijan turvallisuudesta?” Me kirjoitamme ja suunnittelemme larppejamme (ja tapahtumiamme) ja hoivaamme niitä kuin omaa lastamme. Suurin osa meistä ei tee tätä professionaalisti, eli palkat jäävät saamatta, käytämme pelien järjestämiseen vapaa-aikamme, ehkä säästömme – urhaamme mahdollisesti ihmissuhteemme, palamme loppuun ja olemme pelin jälkeen ehkä jopa enemmän henkisesti maissa kuin pelaajat. Minkälaista turvaverkkoa voisi järjestäjille laatia? Milloin järjestäjä saa ja voi hakea apua – ja mistä? Missä vaiheessa homma on vielä okei perua, jos henkiset voimavarat eivät riitäkään? Pitäisikö järjestäjätiimissä olla mukana aina yksi henkilö, jonka tehtävä on vain huolehtia siitä, ettei kukaan pala loppuun?

Ropeconissa järjestäjille ja työntekijöille on takahuone, jossa väsynyt puuhailija saa levähtää kollegoidensa seurassa – ja tankata kahvia ja syötävää. Fastavalissa on käytössä ”tap the back”-tekniikka, jossa järjestäjät valvovat toisiaan ja ovat velvoitettuja huomaamaan, kun joku uupuu. Sitten tätä henkilöä taputetaan selkään ja sanotaan, että nyt lopetat vuorosi tähän, minä (tai joku muu) ottaa paikkasi ja sovitaan uusi vuoro (tai vuoron loppuaika) sulle huomiseen. Lisäksi Fastavalin järjestämistraditiossa on periaate, että jokainen saa mokata kerran oikein pahasti. Ja se on täysin ok, eikä sen takia tarvitse joutua pois yhteisöstä ja tai järjestäjäporukoista. Joku joskus ottaa vähän liikaa – tai unohtaa tilata pakettiauton. Ja silloin voi sanoa että tämä oli nyt se mokani ja se annetaan anteeksi. 20 vuotta Fastavalia järjestäneiden vanhojen partojen mukaan se vähentää stressiä uusilla järjestäjillä huomattavasti – ja kysyessä nämä nauravat ja sanovat että totta se on. Ei tarvitse stressata.

Olisiko näissä tavoissa jotain, mihin pohjata turvaverkkoa larpin järjestäjille? Auttaisiko avoin tiedonjako järjestäjien kesken vielä enemmän? Miten kulttuuria muokattaisiin moka-avoimemmaksi niin, ettei pikkumokista tarvitse stressata?

Knutepunktissa esiteltiin toki myös tulevia pohjoismaisia (ja muita) live-roolipelejä, joihin on mahdollista osallistua englanniksi tai skandinaaviskaksi. Tässä riisuttu katsaus tulevaan:

Ruins of the Creators
Post-apokalyptistä meininkiä vanhassa Neuvostoliiton sotilastukikohdassa Latviassa, suomalaislatvialaisena yhteistyönä.
LOKI-teksti larpista löytyy tästä.

Halat Hissar (Stage of Siege)
Suomalaisten ja palestiinalaisten yhteistyössä järjestämä peli Helsingissä, maraskuussa 2013. Larpissa simuloidaan Palestiinan poliittista tilannetta realistisessa fiktiivisessä ympäristössä. Pelin kotisivut tulevat ulos pian (linkitän ne tähän kun ovat ulkona). Juttua pelistä myös LOKIssa 27.5.

Ultima Necat at Château de Chillon
Keskiaikainen linna Sveitsissä, oikeat pidot ja upeat maisemat? Kyllä kiitos! Ultima Necat on larpin ja elävöitystapahtuman yhdistelmä, joka pelataan Château de Chillonin upeassa museoidussa linnassa.
Lue lisää!

Larp festival in Palestain October 2013
Palestiinalaiset järjestävät norjalaisten avustuksella larp-festivaalin Palestiinassa tulevana lokakuuna. Luvassa on lyhyitä larppeja, työpajoja ja toki tanssia ja juhlintaa. Oma ajatukseni asiasta on: että jos et halua palestiinalaisen live-roolipelaamisen olevan vain norjalaista traditiota vaan pohjoismaista, hyppää laivan kyytiin nyt, ennekuin se on myöhäistä!

Festivaalin lisäksi norjalaiset järjestävät ”A Week in Jerusalem” tapahtuman viikolla ennen festivaalia. Viikolla tutustutaan turistikohteisiin Jerusalemissa, ja nähdään poliittisen tilanteen sekin puoli, josta Israelilainen media ei halua pitää meteliä.

Tapahtuman kotisivut tulossa Internetiin lähelläsi piakkoin!

—

Knutepunktista jäi informaation lisäksi toki käteen paljon inspiraatiota, rakkautta ja kaipuu omistaa järjettömät summat rahaa, jotta voisi rahoittaa suomalaista roolipelitoimintaa. Sen lisäksi aion kirjoittaa teille seksinsimuloinnista larpeissa – Jaakko kun sai sydämeni sykkimään aiheelle. 😉