Roolipeleillä on Suomessakin jo pitkä historia, onhan niitä julkaistu jo vuodesta 1987 lähtien. Nyt tästä 30-vuotisesta taipaleesta on talletettu alkupaloja museoon, kun tammikuussa avattu Suomen pelimuseo museokeskus Vapriikissa Tampereella esittelee pysyvässä näyttelyssään kahdeksan suomalaista roolipeliä ja muutaman larpin. Vaikka Suomen pelimuseo käsittelee enimmäkseen digitaalisia pelejä ja niiden vaiheita, ovat roolipelitkin oikeutetusti mukana, onhan niiden ja digitaalisten pelien välillä pitkäaikainen symbioosisuhde.

Roolipelit tulivat Suomeen toden teolla vasta 1980-luvun keskivaiheilla, samoihin aikoihin kuin ensimmäiset kotimikrot löivät lopullisesti lävitse. On kiinnostavaa lueskella vanhoja pelaajien kirjoittamia fanzineita ja diskettilehtiä, kuten Micropost-fanzinea ja Floppy Magazinea -diskettilehteä, sillä niissä aikansa teinit intoilevat aivan yhtä paljon tietokoneista ja niiden peleistä kuin roolipelien mahdollisuuksista. Ei olekaan ihme, että monella suomalaisella digitaalisten pelien tekijällä on vahva roolipelitausta. Esimerkiksi Remedyn Sami Järvi kertoo pelimuseon toteuttamalla haastatteluvideolla, kuinka hän sai ensimmäisen käsikirjoituspestinsä Remedyllä lähinnä pelinjohtaja-ansioidensa avulla, eikä hän ole suinkaan mikään poikkeus.

Pelimuseon ensimmäiseen näyttelyyn valittiin itsestäänselvästi Risto Hiedan ensimmäinen ”virallinen” suomalainen ja suomenkielinen roolipeli Miekka ja Magia (1987), Pasi Janhusen kirjoittama ja Nelostuotteen julkaisema ANKH, Adventurers of the North · Kalevala Heroes (1988) sekä Ville Vuorelan ja Petri Hiltusen yhteistyön hedelmä Praedor (2000). Vähemmän ilmiselviä valintoja ovat Pasi Silanderin ja Piia Makkosen Vanhan testamentin aikaan sijoittuva opetuspeli Kuninkaiden aika (1993), Mike Pohjolan mutanttityttöbändejä käsittelevä Tähti (2007) ja James Raggi IV:n englanninkielinen Lamentation of the Flame Princess (2010), mutta nekin ovat osa suomalaista roolipelihistoriaa. Sarjan täydentävät Northern Realmsin pitkällinen kehitysprojekti Bliaron (2011) ja digitaalisia pelejä päivätyökseen suunnittelevan Miska Fredmanin steampunk-henkinen perhepeli Astraterra (2014).

Larpeista näyttelyyn on valittu ensinnäkin kuvitteelliseen miehitettyyn Suomeen sijoittuva Piiritystila (2013), joka edustaa Nordic larp -tyyliä. Vuodesta 1995 Hollolassa jatkunut Rajakatse on puolestaan osa suomalaisen fantasialarppaamisen pitkää perinnettä. Näyttelyssä on mukana myös monen kaiholla muistelema pelityyppi-innovaatio: Radiomafiassa vuosina 1990–1991 pyörinyt, Andy Pilkkeen ja Jari Paunan vetämä ”radioroolipeli” Lohikäärmepuu. Lohikäärmepuulle rakennettiin museoon oma “lähetysstudio”, jossa kävijät pääsevät kokeilemaan itse radioroolipelin vetämistä kavereille. Lisäksi mukana on keskeisiä lautapelejä, korttipelejä ja miniatyyripelejä, kuten Tuomas Pirisen Games Workshopille suunnittelema Mordheim (1999).

Paljon jäi myös pois. Kun kolmenkymmenen vuoden julkaisutoiminta kiteytetään kahdeksaan peliin, ei voidakaan käsitellä kaikkea, vaikka esiteltyjen roolipelien valinnassa kuinka kiinnitettäisiin huomiota erilaisten pelien ja pelitapojen kirjavuuteen. Jatkossa Suomen pelimuseo tulee keskittymään roolipelikulttuurin muihin puoliin, kuten pelaajiin, pelimuistoihin, roolipelilehdistöön ja -tapahtumiin. Keskeisten roolipelikäännösten taustojen selvittämisessä olisi siinäkin kiinnostavaa työsarkaa, ja museo tallettaisi ja esittelisi mielellään lisää myös naissuunnittelijoiden pelejä. Foorumiroolipelit, chattipelit ja postipelit eivät ole tällä hetkellä mukana, mutta niitäkin saadaan tulevaisuudessa toivottavasti taltioitua.

Museon avautuminen kuitenkin tarkoittaa, että meillä on nyt taho, joka on kiinnostunut suomalaisten pelien ja pelaamisen kehityksestä ja joka myös pyrkii olemaan aktiivisesti yhteydessä pelaajiin. Suomen pelimuseon aukeaminen tarkoittaa, että pelaaminen on harrastuksena saavuttanut vaiheen, jossa se hyväksytään olennaiseksi osaksi kulttuuria. Nyt meidän kannattaa tehdä yhdessä työtä suomalaisen roolipelihistorian säilyttämiseksi!

---

Artikkelin ovat kirjoittaneet Niklas Nylund ja Riina Ojanen, toimittanut Seppo Raudaskoski.