Pelimuseon roolipelikokoelma on laajempi kuin mitä tammikuussa avautuneesta näyttelystä voi kenties kuvitella. Pelitutkija ja innokas roolipeliharrastaja Jaakko Stenros järjesti viime vuonna roolipeliaiheisen keräyksen, jonka tuotto on nyt tallessa museon uumenissa. Sitä ei ole vielä täysin luetteloitu, mutta jo nyt voin kertoa, että kyse on noin 150 fyysisestä roolipelikirjasta ja paristakymmenestä digilähteestä, ja tämän lisäksi kokoelmassa on myös kattavasti roolipelilehtiä pienpainatteista Magukseen. Harvinaiset ja ainutlaatuiset pelit tallennetaan tietenkin osaksi museokokoelmaa, mutta tarkoituksena on muodostaa myös kattava kirjastokokoelma, joka pääsee jollakin tavalla harrastajien ja tutkijoiden käyttöön.

Roolipelikeräyksen satoa. Kuva: Riina Ojanen

Keräyksen mukana tuli muutakin huikeaa tavaraa, kuten jonkun harrastajan VHS:lle tallentamia roolipeliaiheisia ohjelmia 90-luvulta. Tarkoituksena on digitoida aineistoa jossakin vaiheessa, ja roolipelejä käsittelevät ajankohtaisohjelmat varmasti kiinnostavat tutkijoita! Kyse ei ole pelkästään esineistä, sillä myös pelaamiseen ja pelintekoon liittyvät tarinat puhuttelevat ja jäävät ihmisten mieleen. Siksi onkin tärkeää saada talteen paitsi roolipelikirjoja myös seikkailuja, kokemuksia ja suunnittelumateriaaleja. Ne luovat yhdessä eheämmän mielikuvan siitä, mitä roolipelaaminen oli ennen ja mitä se on nyt. Roolipelejä on yhtä monenlaisia kuin on pelaajiakin.

Aulos-korttipeli. Kuva: Reetta Tervakangas / Vapriikin kuva-arkisto

Otetaan tähän väliin esimerkki museon kokoelmasta. TAMKin lopputyönä 2010-luvun vaiheessa syntynyt Aulos on tarinankerrontapeli, joka tuottaa nopeita, novellin tai lyhytelokuvan mittaisia tarinoita, joiden ytimenä on salamurha tai sen yritys. Pelistä on olemassa vain noin 20 kopiota. Pelin on tehnyt Karoliina Korppoo, joka tunnetaan parhaiten digipelipuolelle suunnittelemastaan kaupunginrakennuspelistä Cities: Skylines. Karoliina on kertonut museolle hieman pelin suunnittelusta ja toteutuksesta: Aulos on yhden tekijän projekti alusta loppuun ja kuvitusta myöten, ja esimerkiksi hahmokorttien inspiraationa on käytetty osin roolipelihahmoja. Peliin kuuluvat kortit laminoitiin käsipelillä yhden hektisen viikonlopun aikana, ja Karoliina paistoi lettuja urakkaan osallistuneille. Peliä testattiin Ropeconissa, ja siltä ajalta talteen jäi myös muutama palautelomake, jotka ovat nyt osa pelimuseon kokoelmaa.

Toinen jännittävä lahjoituserä on Lahden kaupunginkirjastolta saatu paketti kokoelmasta poistettua roolipeliaineistoa. Esimerkiksi Malnoth-pelistä löytyy tekijöiden nimmarit, eikä kukaan tunnu tietävän, onko ne lisätty kirjaan jo siinä kohtaa, kun se on ostettu kirjastoon, vai vasta myöhemmin. Kirjastot olivat aikoinaan tärkeässä osassa roolipeliaineiston levittämisessä, ja siksi onkin hyödyllistä saada kirjojen mukana myös tietoa aineiston lainausmääristä.

Käännöspelipuolikin museolla on hallussa. Yksi harvinaisuuksistamme on äärimmäisen hyväkuntoinen suomeksi käännetty D&D:n punalaatikko. Museoesineelle ei toki ole haitaksi, vaikka siinä näkyisi iän ja käytön jälkiä – oikeastaan päinvastoin, sillä jäljet kertovat usein jotakin esineestä ja siitä, miten sitä on käytetty. Punaboksi on kuitenkin niin tärkeä osa suomalaista roolipelaamista, että on hyvä saada kokoelmaan yksilö, joka kestää varmasti ajan hammasta paremmin kuin seikkailujen nuhjaannuttamat sisaruksensa.

Vuonna 2018 museokeskus Vapriikkiin saadaan laajempi roolipeliteemainen näyttely. Tarkemmasta ajankohdasta ei ole vielä tietoa, mutta tarkkailkaa nettisivujamme ja Facebook-ryhmäämme. Näyttely tulee esittelemään paitsi suomalaisia roolipelejä myös skeneä ja ihmisiä, pelintekijöitä ja pelaajia. Roolipelit näkyvät myös pelimuseon loppukevään tapahtumatuotannossa, sillä tarkoitus on järjestää luentoja ja pitää aloittelijoille sopivia pelejä. Toivottavasti tapaamme museossa!

Artikkelin ovat kirjoittaneet Niklas Nylund ja Riina Ojanen, toimittanut Seppo Raudaskoski.