Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19.3.

Kaikissa yhteisöissä jäsenillä on eri määrä valtaa. Ulkonäöllä, suhteilla, sukupuolella ja sosiaalisella pääomalla on merkitystä. Säännöt eivät aina koske kaikkia. Tämä pätee myös meihin. Suomalainen larp-yhteisö ei lähtökohtaisesti ole tasa-arvoinen.

Häirintä tapetilla

Minua on ahdisteltu. Seurustelukumppani on tirkistellyt. Kanssaharrastaja on koskenut ilman lupaa. Useampi ihminen ei ole kunnioittanut kieltoani. Tuntematon vanhempi larppaaja on pyytänyt nukkumaan vieressään. Tapahtumissa on ollut sekasaunomiseen painostava ilmapiiri.

Eikä tämä ole vielä mitään. Loppukesästä 2016 Maria Pettersson aloitti Facebookin Suomi-larp -ryhmässä keskustelun ahdistelusta ja ahdistelijoista larppiskenessä. Keskustelu haaroi ainakin Larp Women Unite Suomi -ryhmään. Erilaisen häirinnän ja ahdistelun kirjo oli pysäyttävä. Meidän harrastuspiirissämme on ihmisiä, jotka ahdistelevat ja raiskaavat. Harrastuspiirissämme on katsottu ohi ja sormien välistä, jätetty puuttumatta. Ja on ihmisiä, jotka ovat selviytyneet ahdistelusta ja kertovat niistä nyt. Selviytyjiä, häirinnän kokijoita – ei uhreja.

Aihe on tällä hetkellä pinnalla myös kansainvälisessä larp-yhteisössä. Amerikkalaisen Maury Brownin kirjoitusta 19 Truths about Harassment, Missing Stairs, and Safety in Larp Communities nordiclarp.org-nettijulkaisussa on jaettu ahkerasti myös suomalaisissa Facebook-ryhmissä.

”Kaikissa yhteisöissä jäsenillä on eri määrä valtaa. Ulkonäöllä, suhteilla, sukupuolella ja sosiaalisella pääomalla on merkitystä. Säännöt eivät aina koske kaikkia. Tämä pätee myös meihin. Suomalainen larp-yhteisö ei lähtökohtaisesti ole tasa-arvoinen.”

Facebook-keskustelussa väläyteltiin ohjeistuksen tai häirintää koskevan materiaalin tarpeellisuutta. Jäin miettimään asiaa. Suomalaisten pelin- ja tapahtumanjärjestäjien käytössä voisi tosiaan olla yleispätevä materiaalipaketti, joka määrittelisi, neuvoisi ja antaisi konkreettisia esimerkkejä. Kenenkään ei tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan tai vedota siihen, että sopivaa materiaalia ei ole tarjolla. Materiaalia ei tarvitsisi nyhjäistä tyhjästä: omien ja toisten kokemusten lisäksi apuna voisi käyttää jo olemassa olevia pelien turvallisuusohjeistuksia sekä erilaisia verkkosivuja. Kaikilla yhteisön jäsenillä olisi mahdollisuus kommentoida materiaalia ja esim. kuvittaa sitä, jotta se olisi aidosti yhdessä luotu. Lopuksi se sijoitettaisiin verkkoon helposti linkattavaksi. Ryhdyin tuumasta toimeen.

Näkymätön häirintä näkyväksi

Halusin, että materiaalissa käsiteltäisiin erityisesti helpommin piiloon jäävää häirintää: sitä johon on joutunut tottumaan, sitä jonka tunnistaa ehkä vasta jälkeenpäin, sitä jonka raja on häilyvä, sitä joka on helppo kuitata vitsinä ja sitä jonka ohi on helppo katsoa. Suurin osa häirinnästä on tällaista.

Erilaisia häirinnän muotoja on paljon. Rajasin materiaalista tietoisesti ulos seksismin, kiusaamisen ja syrjinnän, jotka usein ovat häirinnän iljettäviä rikoskumppaneita. Lisäksi rajasin materiaalin käsittelemään pelin ulkoista aikaa, eli esim. tilanteita pelipaikalla ennen larppeja ja niiden jälkeen. Halusin tehdä näkyväksi myös sen, että häirintä ulottuu yhteisössämme tapahtumien ulkopuolelle, samalla tavalla kuin mekin tapaamme toisiamme tapahtumien ulkopuolella.

Halusin, että materiaali toimisi apuvälineenä sekä pelaajille että pelinjohtajille. Siitä pitäisi saada konkreettisia toimintaohjeita erilaisiin tilanteisiin ja sen pitäisi tarjota hyviksi havaittuja vinkkejä työpajoihin. Sen pitäisi olla niin yleispätevä, että kuka tahansa pelin- tai tapahtumanjärjestäjä voi linkata siihen. Sen pitäisi tarjota mahdollisuus löytää myös lisätietoa.

Alkusysäys X-Conista

Esittelin materiaalipaketin sisällysluonnoksen X-Conissa marraskuussa 2016. Se herätti ilahduttavan paljon kiinnostusta ja keskustelua. Kävi selväksi, että materiaalille on tarvetta ja että yhteisön jäsenet haluavat osallistua sen tekemiseen. Sain paitsi erinomaisia muokkaus- ja lisäysehdotuksia, myös tarjouksia kuvittamisesta ja kääntämisestä. Ilman yhteisön panosta materiaali olisi tuskin koskaan syntynyt.

Julkaisin ensimmäisen version kommentoitavaksi tammikuussa 2017 kolmessa Facebook-ryhmässä: Suomi-larp -ryhmässä, Larp-pelinjohtajien tukiryhmässä sekä Larp Women Unite Suomi -ryhmässä. Pyysin kanssaharrastajia kommentoimaan materiaalipakettia. Kommenttien lisäksi pyysin nimettömällä lomakkeella kokemuksia ahdistelusta, jotta voisin käyttää niitä materiaalissa esimerkkeinä.

Toinen versio tuli lyhyeksi aikaa kommentoitavaksi helmikuussa. Maaliskuussa järjestimme vielä, varsin nopealla aikataululla, Tuomas Puikkosen johdolla kuvaukset, jotta saisimme materiaaliin räätälöidyt valokuvat. Taiton ja graafisen suunnittelun otti hoitaakseen Sara Kananen.

Häirityn puolella

Materiaalia laatiessani operoin sillä kokemuksella, jota minulla on pelinjärjestäjänä sekä oman sukupuoleni edustajana. Luotin siihen, että yhteisöstä löytyisi esim. sosiaalityön, psykologian, nuorisotyön, lakipykälien, työpajojen tms. asiantuntemusta. Tunsin itseni melko lailla maallikoksi, ja nousipa kummittelemaan sekin vääristynyt ajatus, että koska en ole riittävän viehättävä, minua ei ole ahdisteltu “riittävästi”, enkä siksi ole oikeutettu kirjoittamaan asiasta. Kommentteja materiaaliin tuli onneksi mukavasti. Niiden ansiosta materiaali parani entisestään ja sai näkökulmia, joita en itse ollut tullut ajatelleeksi. Se olisi helposti lähtenyt laajenemaan eri suuntiin, joten rajanvetoa piti kuitenkin tehdä ja joitakin asioita jättää pois.

Mielestäni materiaalin keskeisimpiä periaatteita on se, että jokainen ihminen määrittelee itse, mikä hänelle on häirintää. Kukaan toinen ei voi määritellä sitä toisen puolesta. Siksi kaikenlainen vetoaminen huumoriin, häiritsijän persoonaan, leikkiin, tosikkouteen jne. on viime kädessä tekosyy. Ahdistelutilanteen hoitamisessa fokuksessa pitää olla häirityn kokemus ja hänen turvallisuutensa. Koska haluaisin uskoa, että todelliset, tahallisesti vahingoittamaan pyrkivät ahdistelijat ovat harvassa, toimintaohjeisiin on kirjattu kehotus keskustella häiritsijän kanssa ja antaa hänelle suunvuoro. On kuitenkin selvää, että sen täytyy tapahtua häirinnän kokijan ehdoilla. Kukaan ei voi sooloilla hänen ohitseen. Näin siitä huolimatta, että ajatus häiritsevän käytöksen jatkumisesta on vastenmielinen.

Itselleni tämä on ehkä materiaalin suurin eettinen dilemma. Jos joku kuulee luottamuksellisesti häiritsevästä käytöksestä mutta häirinnän kohde ei halua ottaa asiaa esiin, miten häiritsijä voidaan pysäyttää? Vastausta en tiedä, mutta uskon, että omien rajojen tuntemista ja ilmaisua voimistavat työpajat sekä epäilyttävään tilanteeseen puuttumisen harjoittelu ovat ratkaisu moneen ongelmaan, kenties tähänkin. Siksi tämä materiaali tarjoaa konkreettisia ehdotuksia pelien työpajoihin.

“Ilman yhteisön panosta materiaali olisi tuskin koskaan syntynyt.”

Käyttöön ja käytäntöön

Materiaalipaketti on nyt valmis ja se löytyy tästä. Englanninnos on parhaillaan tekeillä ja lähtee valmistuttuaan levitykseen ainakin suosituimmissa kansainvälisissä larp-aiheisissa Facebook-ryhmissä. Suomalaisen larppiyhteisön käyttöön suunnattu materiaali ei välttämättä toimi sellaisenaan muiden maiden yhteisöissä, mutta siitä voi kenties saada ideoita tai kimmokkeen luoda omaa materiaalia. Ainakin keskustelua on todennäköisesti luvassa, sillä aihe herättää paljon tunteita.

Tämä materiaalipaketti syntyi yhteisön voimalla, ja niin syntyy myös turvallinen harrastusympäristö. Me teemme siitä itsemme näköisen. Valtarakenteiden ja vallankäytön mekanismien tiedostaminen on hyvä askel siihen suuntaan, jossa ketään ei häiritä, kiusata tai syrjitä. Jos suomalaiset pelin- ja tapahtumanjärjestäjät ottavat tämän materiaalin omakseen ja käyttöönsä, siitä on hyötyä meille kaikille.

Ollaan kivoja toisillemme!

---

Teksin kirjoittanut Niina Niskanen, toimittanut Vera Schneider