Säästääkseni lukijoiden aikaa, voin heti kättelyssä todeta, että Severi Pihlaisen Weltkrieg on todella huono tuote eikä likimainkaan hintansa väärti. Strategisilta mitoiltaan kirja on 155 sivua pitkä, pehmeäkantinen ja mustavalkoinen. Hinta vaihtelee n. 23-26 euron välillä.

Sevenia osk:n viime vuonna julkaisema Weltkrieg on vaikea arvosteltava. Se nostaa esiin kysymyksen arvostelun funktiosta tekstinä. Onko tarpeellista tai aiheellista julkisesti todeta auktoriteetin turvasta, että pienen painoksen peli ilmeisen kokemattomilta pelintekijöiltä on typerryttävän epäonnistunut kyhäelmä?

Weltkriegiä kuitenkin myydään samasta hyllystä ja samassa hintaluokassa muiden roolipelien kanssa, joten kaipa se on. Itsekin tästä rahaa maksoin, mikä havainnollistaa keräilyvietin tuhoisia puolia.

Das Kansi

Aavistin pahaa jo takakantta silmäillessäni: ”He sanoivat, että ensimmäisestä maailmansodasta ei saa tehtyä pöytäroolipeliä. He olivat oikeassa.” Näissä kahdessa virkkeessä tiivistyy suurin osa – vaikkei millään muotoa kaikki – Weltkriegin ongelmista. Ilmaisu on kauttaaltaan ankean kömpelöä, mistä syystä lukukokemus on työläs. Lisäksi jyrkkä julistus osoittaa ajattelun kapeutta sekä roolipelien monipuolisesta potentiaalista, että ensimmäisen maailmansodan luonteesta. Maailmansota kun sisälsi paljon muutakin, kuin hytinää juoksuhaudoissa. Kaiken kukkuraksi, vaikka toki ensimmäinen maailmansota on harvinainen pelin aihe, se ei ole ennennäkemätön. Troels Ken Pedersenin Fastaval-skenaario Dulce et decorum on ladattavissa englanniksi ja ilmaiseksi. Pinnacle Entertainmentin Weird War I julkaistiin samoihin aikoihin Weltkriegin kanssa. Wraith: The Oblivioniin on lisäosa Wraith: The Great War ja Pathfinder RPG:een seikkailu Rasputin Must Die! Samoin Dresden Filesin lisäosasta The Paranet Papers löytyy peliasetelma vuoden 1918 Novgorodiin, Trail of Cthulhuun on tehty skenaariokirja Dulce et Decorum Est, sekä Call of Cthulhuun seikkailu No Man’s Land. Ensimmäisestä maailmansodasta on siis tehty lukuisia roolipelejä, ja ne ovat tehty hyvin.

Das Väliotsikoinnin Puute.

Kirjan taitto on huonoin koskaan näkemäni. Suttuista kirjoituskonejälkeä imitoivaa fonttia on ladottu liian pienessä koossa sivun laidasta laitaan kapeilla marginaaleilla. Kappaleet ovat ylipitkiä, kuvitusta on lähinnä varustelistauksessa ja väliotsikoita on säästelty aivan kuin niistä tulisi maksaa ylimääräistä. Ajoittaiset fiktionpätkät erottuvat muusta tekstistä vielä aavistusta pienemmällä fonttikoolla. Lukukokemus on tuskallinen.

Kirjan kieli on kauttaaltaan kömpelöä kapulaa ja välimerkeistä ainoastaan pistettä osataan käyttää oikein. Silloin kun otsikkoja käytetään, sen alta ei välttämättä löydy sen vihjaamaa sisältöä. Kirjan sisältö on myös epäjohdonmukaisesti järjestelty: Pelinjohtajan osuus on laitettu ennen pelaajan osuutta, maailmanselitys sekä sääntöjärjestelmä on hajautettu näiden kahden välille. Tiedonhaku on erityisen vaikeaa, sillä hakemistoa ei tietenkään ole.

Weltkrieg sijoittuu fantasiamaailmaan, joka käy omaa versiotaan ensimmäisestä maailmansodasta. Yhteydet ovat lähinnä teknologisia ja varsinainen poliittinen asetelma on lukemattomista fantasiatarinoistakin tuttu pahan imperiumin maailmanvalloitusprojekti. Vaikka ensimmäisestä maailmansodasta on tullut kulttuurissamme ennen kaikkea narratiivi sodan turhuudesta ja merkityksettömyydestä, Weltkrieg jättää tämän tyystin huomiotta. Asmaydialaiset kuvataan epäinhimillisinä hirviöinä, joiden kanssa ketään ei kiinnosta pelata jalkapalloa jouluna. Suurin osa sisällöstä on kuvausta maailmasta sekä sen historiasta. Aikaskaalaa on vaikea hahmottaa, sillä historiankirjoituksessa ei käytetä vuosilukuja.

Perusasetelmassa paha Asmaydia on hyökännyt Eriaa, Azuriaa ja ilmeisesti pelihahmojen kotimaaksi tarkoitettua Vereingte Königin und Kaiserreich -valtakuntaa vastaan. Suurin osa maailmankuvauksesta käsittelee tätä viimeisintä sanahirviötä, tarjoillen lukijalle lukuisia esimerkkejä tahattoman koomisesta mukasaksasta. Lempparini on asmaydialainen höyryrobotti Eisenmädchen. Näiden kielikukkasten lisäksi pelissä esiintyvät asmydialaisten käyttämät ”janissaarit”, jotka ovat valloitetuilta alueilta pakkovärvättyjä ihmiskilpiä – toisin kuin historialliset janitsaarit, jotka olivat eliittijalkaväkeä.

Sanon ”ilmeisesti”, koska kirja ei oikeastaan hirveän hyvin selitä että mitä helkkaria tällä kaikella pitäisi tehdä. Ainoa kartta kuvaa Erian vapautettuja alueita – toki ilman mittakaavaa – mutta Eria, saatika alueen kansa, saa tekstissä paljon vähemmän huomiota kuin VKuK:in historia. Weltkrieg keskittyy kertomaan siitä miten maailmansota oli kauhia tarjoamatta pelattavaksi kuitenkaan juuri mitään. Neuvot pelinjohtajalle ovat ympäripyöreitä ja vailla konkretiaa. Esimerkkiseikkailua ei ole. Tietenkään.

Das Kartta

Yksi juttu Weltkriegissä kuitenkin tehdään oikein. Konepellin alla hyrräävä sääntösysteemi on Burger Gamesin Stalkerista tuttu FLOW. FLOW ei käytä noppia ja sen perusmekaniikka toimii samoin riippumatta siitä, korjataanko panssarivaunua vai listitäänkö kyttää kellotornissa. FLOW ei ole kiinnostunut osumapisteistäsi, lippaasi koosta tai muista epäolennaisista nippelitiedoista. Se keskittyy tarinaan. Tämä on ihan kunnollinen oivallus. Paitsi että FLOW on toimivaksi havaittu järjestelmä, se ohjaa peliä luovaan ongelmanratkaisuun summittaisen ammuskelun sijaan. Etenkin sotaan sijoittuva peli hyötyy tästä tasapainotuksesta.

Taidot on kirjoitettu uudelleen Weltkriegin maailmaan sopiviksi. Stalkerin ksenologian sijaan hahmo valitsee taustansa mukaan joko magiakyvyt, metsänväen taidot tai sotataidot. Yksi magiakyvyistä on ”magic missile”. Jos joku elätteli toiveita että tässä pääsisi suhaamaan kaksitasoilla ja kamppailemaan ilmaherruudesta, lentäjäntaitoa tai mitään siihen viittaavaa ei löydy koko taitolistasta. FLOW on onneksi saatavilla luettavammassa paketissa Stalkerissa, jossa tarvitsee kärsiä ainoastaan Comic Sansista.

En näe Weltkriegissä mitään pelastettavaa, vaikka sen ulkoasulle tekisikin jotain. Kokonaisuus vaikuttaa enemmän taustojen kirjoittamiselta romaania varten. Tuote on jälleen yksi fantasiaroolipeli, joka ei kykene selittämään tai oikeuttamaan itseään. Jälleen yksi fantasy heartbreaker.

Länsirintamalta ei mitään uutta.

Artkkelin on kirjoittanut Jukka Särkijärvi, toimittanut Heidi Säynevirta.