LOKIn Italian-kirjeenvaihtaja, joka ei osaa italiaa ja vietti kerran viikon Milanossa etsimässä kunnollista pasta carbonaraa, on palannut!
Lex Arcanan ensimmäinen laitos julkaistiin 1993. Sen suunnittelivat Leo Colovini, Dario de Toffoli, Marco Maggi ja Francesco Nepitello. Pelin kustansi Dal Negro ja siihen julkaistiin kolme lisäosaa sekä demiurgin näkösuoja.
Lue loppuunEtsin kauan tämän artikkelin alkuun äänitettä jostain Ennio Morriconen sävellyksestä sovitettuna kanteleelle. En löytänyt sitä, mutta pyrin siihen että asian mainitseminen asettaisi samankaltaisen odotuksen.
Olin tiennyt Kalèvala-roolipelin olemassaolosta oikeastaan aika kauan. Törmäsin nimikkeeseen jo joskus 2000-luvun alussa John H. Kimin Darkshire-verkkosivun tyhjentävässä roolipelien listauksessa. En miettinyt asiaa enempää, mutta muistin sen. Sitten viime vuonna Roolipelaajien Suomessa joku kyseli Kalevala-roolipelien perään, minä rupesin vähän googlailemaan ja löysin pelin tekijän luvalla skannattuna PDF:nä italialaiselta LibroGame-sivustolta. Sen lataaminen edellytti rekisteröitymistä, mutta kielimuuri oli yllättävän matala. Kun lopulta sain tiedoston auki, yllätyin – minähän ymmärsin tätä, vaikka en ollut päivääkään kieltä opiskellut. Lue loppuun
The Tingleversesta ei voi kirjoittaa selittämättä ensin, kuka on tri Chuck Tingle.
Chuck Tingleä ei kuitenkaan voi selittää. Chuck Tingle täytyy kokea. Suosittelen siihen vaikkapa jaksoa Pounded in the Butt by My Own Podcast -podcastia.
Tohtori Tingle on yksi vuosikymmenemme suurista performanssitaideteoksista. Hän varjelee henkilöllisyyttään tarkoin ja silloin harvoin, kun esiintyy julkisuudessa, pitää päässään paperipussia ja tummia laseja. Emme siis tiedä, kuka hän varsinaisesti on tai onko edes vain yksi henkilö, saati se julkisesti nähty.
Aika ajoin nousee kysymys että mikä oikeastaan on tämä skene, josta koko ajan puhutaan. Ketkä siihen kuuluvat? Voiko sitä syödä? LOKIn tutkiva semilingvisti pyrkii vastaamaan kysymykseen. Lue loppuun
Vuosina 2001–2008 tuhannet pelaajat ja pelinjohtajat ympäri maailman osallistuivat roolipelikampanjaan, jonka juuret ulottuivat aina roolipelien alkuaikoihin asti. Kampanjaa kirjoitettiin ja pelattiin myös Suomessa, ja siihen tuotettu materiaali täyttäisi muutamankin kirjahyllyn. Lue loppuun
Suomen pelimuseon Astuit ansaan! – Roolipelaaminen Suomessa -näyttely sai kirjallisen kaksoissisaren, kun näyttelyn avajaisten yhteydessä julkaistiin suomalaisen roolipelaamisen historiaa ja nykytilannetta esittelevä julkaisu Seikkailuja ja Sankareita. Katsauksia suomalaisen roolipelaamisen historiaan ja nykyhetkeen. Julkaisun ovat toimittaneet aiemmin mm. Solmukirjoja toimittanut Jaakko Stenros, sekä mm. Roolipelikirjan toinen kirjoittajista, Jukka Särkijärvi. Kirja on sikäli odotettu ja toivottu lisä suomalaiseen roolipelikirjallisuuteen, että siinä missä larppaamista ruotivia kirjoja on pohjoismaisessa Solmukohta-skenessä julkaistu vaikka kuinka, on pöytäroolipeliharrasteesta kirjallisia julkaisuja huomattavasti vähemmän, artikkelikokoelmia suomalaisesta roolipeliharrasteesta ei ilmeisesti laisinkaan. Lue loppuun
Fantasiaroolipeleissä hahmot puhuvat usein yleiskieltä. Tätä tapahtuu myös fantasiakirjallisuudessa aika tiuhaan, mutta erityisesti fantasiaroolipeleissä se on usein kirjaimellisesti sääntö eikä poikkeus. Siitä voi kirjoittaa mielenkiintoista tarinaa kun maatilalla pienen ikänsä elänyt sikopaimen ei osaakaan keskustella kaikkien kanssa joutuessaan isoon kaupunkiin, mutta roolipelisisältönä se on vaikeampaa, etenkin Dungeons & Dragonsin sukuisissa peleissä, joissa oletus on että ryhmä koostuu eri kansojen ja kulttuurien edustajista. Vaikka kielimuuri voi olla mielenkiintoista pelisisältöä, ei sitä aivan joka kampanjassa jaksa. Joten meillä on yleiskieli. Lue loppuun
Internetin päättymätön virta hetken huvituksia tarjoili jokin aika sitten eteemme kuvan hämmentyneen oloisesta haista lonkeroisen ja läpinäkyvän olennon sisällä. Selventävä kuvateksti kuului:
Druid: “Can I summon a shark inside a water elemental?”
DM: “…I don’t see why not.”
Everyone. “This is the greatest thing that has ever happened.”
Tämä nostaa aika monta kysymystä. Onko tämä oikeasti sääntöjen mukaista? Mikä motivoi druidin tekemään näin? Pärjääkö hai vesielementaalin sisällä? Aiheesta nousi paljon keskustelua, joten Lokin toimitus pyysi minulta vastauksia.
Kuva: Mari Saarhelo
Millaista on suomalainen pöytäroolipelaaminen? Miten pelit, maailmat ja sääntöjärjestelmät ovat vuosien varrella kehittyneet? Miten roolipelaaminen onnistui ennen internetiä? Lue loppuun
Säästääkseni lukijoiden aikaa, voin heti kättelyssä todeta, että Severi Pihlaisen Weltkrieg on todella huono tuote eikä likimainkaan hintansa väärti. Strategisilta mitoiltaan kirja on 155 sivua pitkä, pehmeäkantinen ja mustavalkoinen. Hinta vaihtelee n. 23-26 euron välillä. Lue loppuun
