Jos Säädyttömiä aikeita olisi elokuva, se olisi yhdistetty jatko-osa Pirates of Caribbean- ja Valheita ja viettelyksiä -elokuville ripauksella sensuellia Emmanuellea. Aikuisten sadussa oli aineksia Marie Antoinetten ajan rokokoosta, merirosvotarinoista ja fantasiasta. 

Pelaajat olivat kuin hattarainen posiilipilvi. Kuva: Suvi Korhonen

Peli oli samalla jatkoa camp-henkiselle Ragnarok-sarjalle. Samalla Säädyttömiä aikeita eli Valheita, viettelyksiä ja lonkeroita oli itsenäisesti pelattavissa oleva feel good -larppi. Jatkohahmoja oli vain muutamia.

Hyvin suunnitellusta viikonlopun kokonaisuudesta jäi pelaajalle hyvä mieli. Pelinjohtotiimi Vili Nissinen, Kirsi Oesch ja Tonja Goldblatt halusi, että vaikka itse peli kesti vain yhden illan, pelaajat saapuisivat paikalle koko viikonlopuksi. Työpajojen ja yhteisen ajan runsaus poisti pelaajilta kiirettä ja stressiä ja mahdollisti tutustumisen muihin. Mukaan oli valittu pelaajia hyvin eri porukoista, ja myös aloittelijoita – kukaan pelinjohtaja ei tuntenut läheskään kaikkia reilua 60 pelaajaa.

Visuaalisesti peli oli karkkia – kirjaimellisesti. Pukujen lisäksi pelipaikan proppaamiseen oli nähty vaivaa. Peli tuntui juonten pelaamisen ohessa hienoilta naamiaisilta, joissa oli marengista notkuvia pöytiä, tanssia ja dekadenssia.
Peli sijoittui 1700-luvun vaihtoehtotodellisuuden Bahamalle, kapteeni Punaparran Bahama Pleasure Garden -tavernaan. Genreltään peli muistutti paitsi tavernapeliä, niin myös nordic larpeja siinä, että pelissä oli tunnelmaltaan erilaisia kohtauksia.

What happens in Bahama Pleasure Gardens stays at Bahama Pleasure Gardens: peli oli turvallinen tila kokeilla viettelemistä ja vietellyksi tulemista. Flirttaava ilmapiiri ja huumori luotiin peliin työpajoissa. Flirttiä, turvasanoja ja eskaloimista hauskuutettiin tanssimisella.

Pelinjohto oli linjannut, että pelissä ei ole hahmona yhtään seksityöläistä, vaikka sellaisille olisi kyllä löytynyt pelaajia kyllä. Sen sijaan työpajoissa annettiin työkaluja siihen, kuinka ilmaistaan kiinnostusta tulla vietellyksi käyttäytymällä houkuttelevasti. Vastaavasti kaikki opettelivat myös sitä, kuinka toisia vietellään joko tyylikkäästi tai kaksimielisillä puheilla.

Pelinjohtajat Kirsi Oesch, Tonja Goldblatt ja Vili Nissinen näyttävät mallia rokokoopunkin muodista.

Flirttailun turvallisuutta auttoi turvallisen tilan julistaminen. Tukihenkilö Tiina Lahti oli paikalla työpajoja vetämässä ja käytettävissä koko viikonlopun ajan. Hän kertoi perehtyneensä Niina Niskasen palkittuun Turvallisempaa larppaamista -materiaalipakettiin. Panostus näkyi, sillä turvallisuus oli huomioitu esimerkillisesti. Myös saunavuorot ja jälkibileet oli mietitty tästä näkökulmasta.

Pelissä oli marengin ja vihreiden kuulien lisäksi myös yltäkyltäinen juonikattaus. Moni kommentoi, että juonia ei hennonut jättää pelaamatta, vaikka olisi halunnut myös ehtiä vain juhlimaan ja nauttimaan tunnelmasta ja seurasta. Moni sanoikin haluavansa osallistua uusintapelautukseen kevythahmolla päästäkseen heittäytymään flirttailuun vielä enemmän. Tässä pelissä kevythahmot eivät todellakaan olleet huonoja tai nopeasti kirjoitettuja. Perushahmot taas oli turboahdettu täyteen juonia.

Jälkifiilis pelistä on kuin olisi käynyt hyvissä bileissä. Tukihenkilölle ei tullut raportteja ikävistä tilanteista, ja pelaajat odottavat toiveikkaina uusintaa. Lisää tällaista, kansa vaatii! Pelitiimi järjestää uudelleenpelautusta, kun paikka löytyy. Lisäksi Nissinen on huudellut Facebookissa jo tekijöitä apuun moniosaisen Ragnarok-pelisarjan tekijöiksi.

Artikkelin on kirjoittanut Suvi Korhonen, toimittanut Niina Niskanen.