Solmukohta (tai Knutpunkt, Knutepunkt, Knudepunkt järjestäjämaan mukaan) on vuosittain järjestettävä yhteispohjoismainen liveroolipelikonferenssi. Ohjelmaan kuuluvat luennot, paneelikeskustelut, työpajat sekä larpit, ja yhtä lailla muihin harrastajiin tutustuminen. Ropeconiin verrattuna tapahtuma on huomattavasti pienempää kokoluokkaa (nykyään n. 400-500 osallistujaa), mutta vastaavasti erilaisia bileitä ja iltaohjelmaa on merkittävästi enemmän. Tapahtuma on järjestetty vuodesta 1997 alkaen vuosittain, ja Suomeen tapahtuma saapuu seuraavan kerran vuonna 2020. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin Ruotsissa, Lundissa tapahtumavieraiden käyttöön varatussa hotellissa. Tapahtuman osallistumismaksu oli 1700 – 4300 ruotsin kruunua (n. 165 – 415 €) majoituksesta riippuen.

Tapahtuma on viimeisenä muutamana vuotena ottanut kantaa myös niin eettisiin arvoihin, kuin toisaalta myös harrastajakentän moninaisuuteen ja siihen, että useammalla tulisi olla mahdollisuus osallistua. Tapahtumassa jo toista vuotta putkeen ruoka oli vegetaristista, ja sen lisäksi ostamalla itselleen kalliimman lipun oli mahdollisuus auttaa jotakuta toista pääsemään tapahtumaan edullisemmin. Pääjärjestäjät ilmoittivat avajaispuheessaan tämän Knutpunktin olevan arvoiltaan intersektionaalinen feministinen tapahtuma.

Vuodesta 2003 alkaen ennen itse Solmukohtaa on järjestetty A Week in -tapahtuma, joka mahdollistaa koko viikosta nauttimisen pelkän tapahtuman sijaan. Viikolla on perinteisesti ollut sekä larppeja, kulttuuria ja roolipelikulttuuria, sekä erilaisia bileitä. Kun tapahtuma itsessään oli Lundissa, oli edeltävä tapahtuma tällä kertaa Malmössä. Ohjelma keskittyi vahvasti larppeihin, mutta omalla ajalla oli mahdollista järjestäjien avustuksella tehdä yleisempää nähtävyyksien katselua, tai muutoin vain hengata paikallisella kulttuurikeskuksella. Iltaisin osallistujan kokoontuivat kulttuurikeskuksen läheiseen baariin. Majoituksesta viikon aikana osallistujan vastasivat itse. Osa yöpyi paikallisilla tutuilla larppaajille, osa erilaisissa hotelli/hostelli/AirBnB-ratkaisuissa.

Viikon kruunasi viimeisenä iltana ennen tapahtumaa järjestetty Nordic Larp Talks, joka on katsottavissa täältä. Puheissa sekä käsiteltiin menneitä larppeja ja mainostettiin tulevia. Mukaan mahtui niin akateemisempaa kuin arkisempaakin lähestymistapaa, mutta jokainen lyhyt, viihdyttävä ja ajatuksia herättävä tai tajunnan räjäyttävä luento esitteli jonkun ilmiön Nordic Larp -skenessä. Tänä vuonna taso oli harvinaisen laadukas. Erityisesti hienoa oli, että yhtään omiin silmiini huonoa puhetta ei ollut.

Itselleni ehkä eniten ajatuksia herätti Karijn van der Heijn esitys, jossa hän pohti uudelleenpelautuksissa syntyvää suhdetta muiden saman hahmon pelaajien kanssa. Voiko saman hahmon kokenut pelaaja auttaa pelaajaa debrieffaamaan omaa pelikokemustaan, tai näkemään millaisiin erilaisiin suuntiin samalla hahmolla olisi pelaaja voinut päätyä? Myös Siri Sandquistin puhe naisnarratiiveista ja niiden pelaamisesta oli mielenkiintoinen. Usein Suomessakin olen huomannut, että peleissä toivotaan merkityksellisiä naishahmoja, joissa hahmon toiminta on ehkä sen suuntaista, mitä miehet perinteisesti pelaavat, se sijaan, että naistyypillisempiä narratiiveja tuotaisi pelin keskiöön.

Torstaina alkoi itse tapahtuma, Knutpunkt 2018. Itse koen että Ruotsissa ja Norjassa on erilainen osallistumisen kulttuuri kuin Suomessa ja Tanskassa, ja tästä syystä itse olen muutamaan kertaan aiemmissa tapahtumissa näissä maissa kokenut painetta osallistumiseen. Suomalaisena tykkään käydä Solmukohdissa kuuntelemassa kaikesta siististä, inspiroitua, ja ehkä soveltaa oppimaani Suomessa pelatessani, pelejä tehdessäni, tai muutoin skenessä toimiessani.

Ruotsissa ja Norjassa olen usein törmännyt ajatukseen että KAIKKI osallistuvat aktiivisesti. Olen Ruotsissa paennut juosten ovien sulkeutuessa, kun erään aiemman Knutpunktin alkuseremonian jälkeen kaikkien on oletettu haluavan osallistua samaan larppiskenaarioon. Olen myös paennut ikkunasta, kun kaikkihan nyt haluavat Ars Amandia harjoitella ennen larppia. Tämäkin Ruotsissa. Tästä syystä olin varsin helpottunut, kun tapahtuman kulttuuri on muutamien viime vuosien aikana muuttunut jokaisen omia rajoja kunnioittavammaksi, pelikulttuurien erot ymmärretään selkeämmin, eikä ketään enää pakoteta osallistumaan sellaisiin ohjelmiin, joihin nämä eivät tahdo. Tänä vuonna en kokenut pakotetta osallistua mihinkään ikävään, vaan sen sijaan osallistuin moniin mukaviin asioihin omien mieltymysteni mukaan. Minun tapauksessani tämä tarkoitti osallistumista ensisijaisesti luentoihin ja paneeleihin, ja jätin työpajat ja larpit muille.

Ohjelman parasta antia olivat paneelit, jossa saman teeman ympärillä monet kertoivat kokemuksistaan. mm. nuorten pelaajien ja pelinjohtajien kokemuksia käsitellyt Under 25: We’re Here to Take Your Place, jossa keskusteltiin nuorempien pelaajien ja pelinjohtajien tukemisesta ja mm. siitä, kuinka yksittäisiä nuorempia aktiiveja ei tulisi liikaa nostaa jalustalle larppaajasukupolvensa toivoina, joka jo itsessään repii sukupolvea hajalle, vaan pyrkiä laajemmin kannustamaan koko uutta ikäluokkaa luomaan uutta. Paneelista on nauhoitus YouTubessa.

You look like I want to larp with you -paneelissa käsiteltiin pelaajien ulkoisia ominaisuuksia ja miten nämä vaikuttavat juoniin. Monet esimerkit tulivat pelikulttuureista, joissa hahmojen väliset kontaktit sovitaan pelaajien välillä eikä pelinjohdon antamana kuten Suomessa, mutta silti monet esimerkit antoivat ajateltavaa, kun pelaajat kertoivat typekastauksista, tai tilanteista, joissa kanssapelaaja jättää yhteisen juonen pelaamatta, koska pelaajien välinen kemia tai toisen pelaajan ulkoasu ei tunnukaan mieleiseltä. Vaikka vastaavia esimerkkejä keksin Suomestakin, luulen että etukäteen kirjoitetut hahmot ja kulttuuri, jossa hahmon juonet pelataan, auttavat meitä tarjoamaan monipuolisia kokemuksia pelaajille; kunhan nämä vain pääsevät peliin ja tulevat kastatuksi haluamiinsa juoniin.

Larpers of Color -paneelissa keskusteltiin mm. tavoista, joilla larppaaminen olisi lähestyttävämpää myös rodullistetuille pelaajille. Suomessakin harrastajakunta on varsin valkoihoista, joten mikäli aiheesta haluaa kuunnella lisää, on paneelin nauhoitus katsottavissa Youtubesta. Samalla kannattaa myös tsekata Niina Niskasen mainio Keynote.

Luennoissa itselleni mielenkiintoista antia ovat myös nk. vanhojen partojen muistelut. On helppo kuvitella, että larppiskenessä pitkään vaikuttaneet ovat tehneet vain hyviä larppeja, aina aikojen alusta alkaen. Käytännössä kuitenkin lähes kaikkien harrastuksen vaiheisiin mahtuu niin onnistuneempia kuin epäonnistuneempiakin tuotoksia, eivätkä epäonnistuneet tuotokset suinkaan jää vain harrastuksen alkutaipaleelle. Siksi olen nauttinut muutamissa aiemmissa Solmukohdissa järjestetystä All the mistakes I’ve made -ohjelmista, ja tänä vuonna nautin Retrospective: Eirik Fatland -luennosta, jossa tunnin aikana Eirik kävi läpi kaikki järjestämänsä larpit hyvine ja huonoine puolineen aina 90-luvun puolivälistä asti. Mikä toimi, mikä meni pieleen, mitä opittiin. Tämäntyyppinen omista epäonnistumisistaan puhuminen ilman tarpeetonta glorifiointia ja humorisointia tarjoaa realismia itselle, kun kaikki ei peliä järjestäessä menekään niin kuin suunnitteli.

Puhuin jo alussa tapahtuman vahvasta bilekulttuurista. Jokaiselle illalle oli useita erilaisia huonebileitä, joissa joka iltana vierailin useammassa. Huonebileillä oli usein etukäteen rajattu aika, kuten tunti, niillä saattoi olla joku teema, ja ne olivat joko avoimia tai osallistujajoukko oli rajattu jonkun teeman mukaisesti; esimerkiksi Hamlet-larpissa olleille, tai College of Wizardy-peleistä kiinnostuneille. Varsinaisia sisäpiirin bileitä ei juurikaan ollut ja jos olikin, niistä ei tieto levinnyt sellaisilla tavoilla että se olisi aiheuttanut ulkopuolisille pettymyksiä, koska niistä tiesivät vain paikalla olleet.

Usein huonebileiden jälkeen ihmiset saapuivat isoihin aulatiloihin juttelemaan, ja yöt saattoivat vielä jatkua huonebileillä tietyissä kerroksissa; hiljaisempaa majoitusta toivoneet oli majoitettu hiljaisempiin kerroksiin. Bileet tarjosivat hyvän tavan tutustua uusiin ihmisiin, sekä vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Vaikka Solmukohtaan hotellibileinä on helppo yhdistää tolkuton alkoholin käyttö jo ihan siksi, että juhliminen on enemmän osa tapahtuman kulttuuria kuin vaikkapa Ropeconissa, en koe koko viikkoa selvinpäin olleena jääneeni mistään olennaisesta paitsi siksi etten juo. Samalla tavalla porukkaan sopi mukaan colapullon kuin siiderinkin kanssa ja aamuluennoillakin oli väkeä, eli vapaamuotoisempi juhliminen ei juurikaan häirinnyt tapahtuman ohjelmaan osallistumista.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli yksi parhaita Solmukohtia, joissa olen ollut. Ohjelma oli monipuolista ja innostavaa, käytännön järjestelyt toimivat ja hotelli oli viihtyisä, vaikka sauna olikin ruotsalainen. 5/7, suosittelen.

Ensi vuonna tapahtuma järjestetään Tanskassa.

Alla LOKIn virallisen KP-kirjeenvaihtajan, Jukka Särkijärven vlogi-playlist tapahtumasta tältä vuodelta.

---

Artikkelin kirjoitti Heidi Säynevirta, toimitti Jukka Särkijärvi.