Mitä lahjaksi pelitoverille?

Suurin osa pöytäroolipelaajista on reilua ja hauskaa sakkia, jolle voi ostaa mahdollisen joululahjan ihan pelipöydän ulkopuolisten kiinnostuksenkohteiden mukaan. Toisaalta on pelaajia, joiden pelityyli on niin stereotyyppinen, että lahjakin tekisi mieli hankkia sen mukaan. Ohessa esittelen muutamia pelaajatyyppejä, joita olen vuosien varrella kohdannut, ja kerron mitä ostaisin heille lahjaksi.

Taistelupelaaja pyrkii hahmosta tai pelimaailmasta riippumatta hankkimaan hahmolleen tai hahmoille konflikteja, jotka kärjistyvät tappeluiksi. Onpa kyseessä sitten D&D-hahmo, joka kurkistaa luolastossa ihan jokaiseen huoneeseen, tai World of Darknessin ihmissusi, joka haastaa riitaa jokaisella nakkikioskilla, tämä pelaaja kaipaa tappelua tappelun perään eikä näe hahmon kehittymistä muuna kuin stattien keräilynä. Hyvä lahjaidea voi olla esimerkiksi painotetut nopat tai jos tyyppi alkaa riipiä pahasti, niin sitten koukuttava, yksinpelattava PC-peli, joka pitää tyypin keskittyneenä siihen mistä nauttii ja poissa roolipelipöydän ääreltä.

Mitä Missä Milloin 2019 kirjan kansi, kannessa panda, metsäpalon sammutushelikopteri ja naishiihtäjä.

Kuva: Adlibris

Asiantuntija on selvittänyt niin aikakauteen kuin pelin tapahtumapaikkaankin liittyvät yksityiskohdat ja luo helposti hyvää tunnelmaa – paitsi alkaessaan nillittää yksityiskohdista, sillä hän kyllä tietää, ettei kyseisessä kaupungissa ollut silloin vielä lentokenttää / viinitilaa / mitä ikinä. Asiantuntija arvostaa nippelitietokirjoja mistä tahansa maailmankolkasta tai aikakaudesta, mikäli uskoo niille olevan käyttöä myöhemmissä peleissä. Esimerkiksi minkä tahansa kunnan historia jostain 1800-luvun lopulta 1950-luvulle on sopiva lahja asiantuntijalle.

Sääntönysvääjä on asiantuntijan lähisukulainen. Hän on se tyyppi, joka osaa säännöt yhtä hyvin ellei paremmin kuin pelinjohtaja. Nysvä voi antautua kesken pelin intohimoiseen väittelyyn pelinjohtajan kanssa siitä, tuleeko heiton pohjana käyttää juuri tässä versiossa hahmon voimakkuuden vai kestävyyden pisteitä. Kevyt sääntönysvääminen on ihan hyvästä ja viihdyttävää, ja tällaiselle pelaajalle voi hankkia lahjaksi vaikkapa FATALin, jotta on mitä nysvätä. Jos homma alkaa kuitenkin mennä överiksi, voi Stalker olla hyvä hankinta ikään kuin vihjeeksi siitä, minkä tyyppistä pelaamista pelipöydän äärellä pyritään harrastamaan.

Toinen pelinjohtaja on pelaaja, joka yrittää viedä sekä tarinaa että muita hahmoja oman visionsa suuntaan sen verran rajuin keinoin, että se herättää muissa pelaajissa helposti armotonta vitutusta. Toinen pelinjohtaja saattaa vaikkapa aloittaa pelikerran kertomalla, kuinka kanssapelaajien hahmot ovat lähteneet hänen hahmonsa kanssa varastamaan hevosia, ja kanssapelaajat joutuvat kertomaan, etteivät heidän hahmonsa varasta eivätkä edes tarvitse hevosia. Tällaiselle pelaajalle paras lahja lienee oma peliporukka, jolle vetää peliä.

Kuvassa V5 kirjan kansi tekstillä Vampire the masquerade

Kuva: White Wolf

Itse kutsun kaiken synkän, nihilistisen ja samalla coolin ihailijoita edgelordeiksi, mutta joku voi toki kokea wannabe-Raistlinin yhtä kuvaavaksi termiksi. Kuitenkin pyrkimys absoluuttiseen synkkyyteen coolilla vivahteella ei ole mitenkään harvinaista, ja kokonaisia roolipelejä on kirjoitettu vetoamaan tähän pelaajatyyppiin. Heitä kyllä hemmotellaan tänä jouluna, ovathan Vampire: The Masqueraden 5. laitoksen ensimmäiset kirjat ilmestyneet nyt syksyllä.

Social Justice Warrior eli kukkahattuaikuinen on pelaaja, joka huolehtii kaikkien viihtymisestä pelipöydän ääressä. Hän varmistaa, että kaikki saavat tarpeeksi puheaikaa pelipöydän ääressä, vähemmistöjä ei kuvata pelissä yksipuolisen negatiivisesti ja rankemmat kohtaukset keskustellaan läpi pelien jälkeen. Kanssapelaajat saattavat vaivaantua, kun SJW käyttää termejä, jotka eivät ole heille tuttuja, eivätkä he viitsi kysyä enää viidettä kertaa. Feminism: A Nano-Game Anthology on sopiva lahja tälle pelaajalle.

Kuvassa paljon erilaisia noppia eri kokoisina ja värisinä.

Kuva: cocozi at Pixabay

Keräilijä suhtautuu roolipeliharrastukseensa intohimoisesti ja kerää roolipeliopuksia laidasta laitaan. Yleensä hänen luonaan on myös näppärää pelata, sillä hyllystä löytyvät kaikki mahdolliset ja puolet mahdottomista sääntökirjoista, joista voi tarkistaa nopeasti, millaisia vaurioita vyötiäisenpurema tuottaa tässä pelimaailmassa tai millaiseen ulottuvuuteen on mahdollista teleportata karkuun. Keräilijälle sopiva lahja on roolipeli vieraalla kielellä, jota kukaan peliporukassa ei osaa. Teos sopii selvästikin henkilön kokoelmiin ja on todennäköisesti yksi niistä harvoista teoksista, joita häneltä puuttuu. Mitä pitempään henkilön on tuntenut, sitä kaukaisempiin kieliin saattaa joutua turvautumaan, ja niinpä voi huomata tilaavansa netistä ruotsinkielisen kultistiroolipelin sijasta hindinkielistä muurahaisroolipeliä (toim. huom: esimerkki keksitty). Vastaavaa lahjaa ulkomaalaisille kavereille hankittaessa kannattaa muuten muistaa Miska Fredmanin Kärpänen.

Huumoripelaaja on se peliporukan tyyppi, joka lyö kaiken leikiksi. Tämä on ihan okei, jos kaikki pelaavat samaa huumoripeliä, mutta muutoin pelaaja ei välttämättä kevennä tunnelmaa vaan pilaa sen. Huumoripelaajalle kannattaa ostaa esimerkiksi Paranoia. Ja vielä vaatia, ettei hän pelaa seuraavaan puoleen vuoteen muuta kuin sitä. Josko siinä vaiheessa ylitserönsyilevä huumori olisi kulutettu loppuun ja paluu vakavan pelipöydän äärelle onnistuisi.

Kuvassa d12 muotoinen iso kalenterinoppa

Kuva: RavenJuice Etsy

Myöhästelijä eli oharoija on peliporukan murheenkryyni, joka saapuu peliin myöhässä tai ei välttämättä ollenkaan. Hän muistaa vain, että hänellä oli tiistaina roolipeli, eikä välttämättä tajua sopineensa samalle päivälle kolmekin roolipeliä. Toistuvia myöhästymisiä voi tulla myös siksi, että hän ei olekaan perillä samalla hetkellä kuin astuu bussiin. Yleensä tämän pelaajatyypin ongelmien taustalla on puutteellinen elämänhallinta, ja tärkeintä, mitä pelaajaporukka voi tarjota heille, on usein ymmärtämys. Joissakin tilanteissa voi silti olla hyvä lahjoittaa myös kalenteri, johon pelit on mahdollisuuksien mukaan merkitty jo valmiiksi.

Sosiaalinen pelaaja haluaa tavata kavereitaan. On ihan normaalia vaihtaa kuulumisia ennen peliä ja sen jälkeen. Tärkeät asiat kerrotaan koko peliporukalle, ja usein mennään pelin jälkeen vielä yksille tai pizzalle. Jos pelaaja kuitenkin haluaa ruveta kertoilemaan edellisen viikonlopun känniseikkailunsa yksityiskohtia kesken hahmojen tiukan kuulustelukohtauksen, siinä vaivaantuu itse kukin. Tällaiselle pelaajalle paras lahja on ravintolalahjakortti tai vastaava – pelaamisen sijasta pelaaja haluaa selvästikin vain viettää aikaa kanssapelaajien kanssa.

Epäsosiaalinen pelaaja keskittyy pelin ajan muuhun kuin kanssapelaajiin ja peliin. Oma puhelin voi olla kiinnostavampi, ja muut joutuvat toistuvasti pyytämään, että hän kertoisi mitä tekee seuraavalla kierroksella. Kaikilla on joskus tärkeitä asioita, jotka on hoidettava kesken pelin, mutta jos puhelin saa pelikerran aikana osakseen enemmän huomiota kuin kanssapelaajat, kannattaa harkita hankittavaksi häirintälaitetta, jolla estetään pelaajan puhelinta muodostamasta yhteyttä ulkomaailmaan. Laitetta ei tietenkään kannata antaa lahjaksi kyseiselle pelaajalle, vaan se pidetään itsellä mukana – joka pelikerralla. 😉

Kiusaaja on se pelaaja, johon ei soisi kenenkään koskaan törmäävän, mutta näitäkin on tullut vastaan ja näistä on kuullut – erityisesti kertapeleissä, joissa pelaajat ovat toisilleen vieraita. Tyyppi “pelaa hahmoaan” ja perustelee sillä pelaamisen, joka voi olla pahasti vastoin kanssapelaajien toiveita. Jos pelitoveri ilmoittaa etukäteen tai kesken kohtauksen, ettei haluaisi pelata vaikkapa seksuaalista sisältöä, hahmon ulkonäköön kohdistuvaa kiusaamista tai muuta vastaavaa, kiusaaja perustelee niiden pelaamista sillä, että hänen hahmonsa toimisi näin. Kiusaaja voi myös vähätellä kanssapelaajan ratkaisuja pelipöydän ääressä. Vaikka hänellä itsellään onkin oikeus “pelata hahmoaan”, voi kanssapelaajia kritisoida kovinkin sanakääntein, mikäli he perustelevat omia, pelitilanteeseen liittyviä epäoptimaalisia ratkaisujaan vastaavanlaisella hahmonsa pelaamisella. Tällaiset pelaajat ansaitsevat oman pelinsä, jonka innoittajana on Läskit lakoon (Fat Man Down). Jos tämä tuntuu liian raa’alta, pelkkä peliporukasta poistaminenkin on varmasti riittävä lahja. Muille pelaajille.

Kuvassa Star Wars pelin figuureita ja hahmolomake

Kuva: Sealoveart at Pixabay

Millaisia stereotyyppejä sinun pelipöytäsi äärestä on löytynyt, ja mitä olisit halunnut ostaa heille lahjaksi? Kerro se Roolipelaajien Suomessa.


Kirjoittaja on pelannut lähinnä mukavien ihmisten kanssa, vaikka tästä kirjoituksesta voisikin jotain muuta päätellä. Todennäköisesti hän edustaa jonkun mielestä lähes kaikkia edellä mainittuja stereotyyppejä.

Kirjoittanut: Heidi Säynevirta, toimittanut Seppo Raudaskoski.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

 

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s