Romantiikkaa roolipeleissä

Meillä kahdella oli hahmoina varkaat. Kummallakin oli korkea pistemäärä karismassa, toinen oli tyttö ja toinen poika. Hahmojen isät olivat ystäviä ja tunsivat toisensa työn merkeissä: kumpikin oli entisiä seikkailijoita ja varkaita. Nämä nuoret varkaat joutuivat lisäksi useampaan kertaan ennakkoluulojen tönimiksi, sillä he olivat kampanjamaailman ainoat mulatit tuhannen kilometrin säteellä. Jossakin vaiheessa peliä ennakkoluuloihin törmäävät nuoret kysyivät toisiltaan: “Aletaanko oleen yhessä kun ollaan aina yhessä muutenkin?”

Esimerkki oli ensimmäisestä hahmoni romanssista. 12-vuotiaiden poikien pelaamana hahmojen romanssi jäi sisällöltään ohueksi, mutta avasi koko peliporukan silmiä: pelaajahahmojen suhteen toisiinsa ei ole palkko olla joko ystävyys, toveruus tai vihollisuus.

Lue loppuun

Japanilaisessa roolipelikaupassa

Roolipelaamisen ilosanoma ei ole levinnyt maailmaan tasaisesti. Joissain maissa tehdään roolipelejä ja toisissa ei. Julkaistuissa roolipeleissä mitattuna vahvoja ovat Yhdysvallat, U.K., Ranska, Saksa, Espanja, Italia, Puola, Ruotsi, Suomi ja Japani. Tämä tosin ei ole ainoa mittari: Tanskassa on omaleimainen pöytäpelien ympärillä pyörivä Fastaval-kulttuurinsa ja monissa maissa, kuten Norjassa, on mielenkiintoisia hajajulkaisuja.

Lue loppuun

Hood – Hautakumpujen aave

Tällä vuosikymmenellä suomenkielisille pelimarkkinoille on tullut jyristen ja aikaisempaa suuremmalla volyymillä lapsille ja nuorille suunnattuja kotimaisia roolipelejä, joita leimaa vahva aloittelijaystävällisyys. Tätä sarjaa edustaa esimerkiksi roolipeli Hood. Se erottuu lähimmistä vastineistaan Myrskyn sankareista ja Astraterrasta erityisesti edullisemman hinnan ja lyhyemmän sivumäärän avulla. Vaikka pieni pehmeäkantinen vihko näyttää vaatimattomalta Astraterran kovakantisen järkäleen tai Myrskyn sankareiden laatikon rinnalla, niin Hood esittelee roolipelaamisen tuoreella ja havainnollisella tavalla ja tarjoaa helposti opettavan pelisysteemin, joka tukee kattokruunuissa roikkumista.

Lue loppuun

”Ennen oli kunnollista”: Varjojen kirja

Ropecon, Varjojen kirjan julkaisuesitelmä. En voi lehteillä omaa kopiotani luennon aikana, sillä se on luovutettu teoksen luojan itsensä haltuun esitelmän ajaksi, joten olen tuskallisen tietämätön siitä, mitä kaikkea kirja tarjoaa tuleviin peleihini. Onneksi esitys alkaa tehokkaasti ja jo ensimmäinen paljastus on minulle jättipotti: tämä kirja ei sisällä uusia sääntöjä vaan uutta taustaa ja maailman syventämistä. Täsmälleen sitä mitä itse kaipaan! Jo riittää uudet hirviömekaniikat ja uudet tavat tulkita arpakuutioita, tänne niitä selityksiä siitä, miten Jaconia raksuttaa eteenpäin ja millaista mätää sen yhteiskunnan rakenteista oikein löytyy!

Lue loppuun

Figuuriroolipelaamista – eli miten miniatyyripeliä hyödynnettiin roolipelissä

Viime vuosina olen pelannut tai pelauttanut kolmessakin kampanjassa, jossa miniatyyripeli ja roolipeli ovat lyöneet kättä ja tuottaneet luovan hybridin. Näissä kaikissa paino on ollut silti roolipelaamisessa, ja siksi kerron aiheesta tässä laajemmallekin lukijakunnalle. Jutussa viittaan lähinnä figupeleihin nimeltä Blood Bowl ja Heroclix, mutta käyttämääni metodia voi hyödyntää roolipeleissä laajemminkin.

Alkuperäinen idea oli yhdistää kummankin pelityypin parhaat puolet. Ensimmäinen kampanja onnistui niin hyvin, että käytin samaa metodia toisessakin pelissä.

Lue loppuun

Pitkä matka varjoihin

”Friday pakeni mielisairaalasta
ESQUIROL, FRANCE Pelätyn Winternight-terroristijärjestön ainoa henkiinjäänyt johtaja Frida Kohlman a.k.a. Friday pakeni ranskalaisesta korkean turvaluokituksen vankimielisairaalasta…”

Kaksi läsnäolevista pelaajista kiroilee vuolaasti, kolmas yrittää muistella, mihin asia liittyy, ja neljättä ei kiinnosta. Kyseessä on pitkä, taustalla kulkenut salaliittojuoni, joka pintautui peliin vuonna 2009 ja on sen jälkeen tullut ja mennyt tähtien asennon, hahmojen motiivien ja pelinjohtajan oikkujen mukaan.

Lue loppuun