Aika ajoin nousee kysymys että mikä oikeastaan on tämä skene, josta koko ajan puhutaan. Ketkä siihen kuuluvat? Voiko sitä syödä? LOKIn tutkiva semilingvisti pyrkii vastaamaan kysymykseen.
Ensi alkuun, kuten tapana on, puretaas tämä sana. Mikä on skene? Tämä tuntuu varmasti useimmista lukijoista itsestäänselvältä, mutta skene on lainasana englannista, juuresta scene. Se on verrattain tuore, eikä esiinny WSOY:n Sivistyssanakirjassa eikä SKS:n Suomen sanojen alkuperässä. Mielenkiintoisesti se löytyy Stadin slangin suursanakirjasta merkityksessä ”näkymä”. Nykyisellään sitä käytetään liki yksinomaan kuitenkin tarkoittamaan epävirallista sosiaalista verkostoa, jota yhdistää yhteinen kiinnostuksenkohde; alakulttuuria. Varhaisin käyttö tässä merkityksessä lienee demoskene, jolta puolelta se on hyvinkin saattanut lipua myös ropeskenen puolelle, mutta laina on sen verran intuitiivinen että se on aivan yhtä hyvin voinut syntyä itsenäisesti.
Eli siis Suomen ropeskene käsittää kaikki suomalaiset roolipeliharrastajat sekä alan ammattilaiset. Ongelma ratkaistu, voitte palata katsomaan brittiläisiä visailuohjelmia YouTubesta.*
Mutta, kuulen jonkun kysyvän, eikö tämä olekaan eksklusiivinen klubi?
Tuo on sitten monimutkaisempi kysymys. Kaikki, jotka jotenkin osallistuvat roolipeliharrastukseen Suomessa, oli se sitten juttelemalla netissä, käymällä Ropeconissa tai pelaamalla ryhmänsä kanssa Kannuksessa koskaan tapaamatta ulkopuolisia pelaajia, kuuluvat toki skeneen. Klikkiytyminen, sisäpiirien muodostuminen sekä yksilöiden sulkeminen ulkopuolelle ovat sitten aiheeseen liittyviä asioita, jotka ovat tapauskohtaisesti ja eri määrissä normaalia sosiaalista toimintaa tai ei-toivottava tapahtuma.
Roolipelaaminen on tietyssä mielessä luonteeltaan sosiaalisesti eksklusiivinen harrastus. Peliporukka koostuu tyypillisesti pelinjohtajasta ja kolmesta kuuteen pelaajasta – neljää pidetään usein ideaalina. Tähän ei mahdu hirveää liutaa ja yhtään isommasta tuttavapiiristä joku jää herkästi rannalle. Yritin kerran kauan sitte olla kaikille mieliksi ja aloitin D&D-kampanjan 20 pelaajalle. Se ei toiminut.
Laajemman skenen piirissä – Ropeconissa, Roolipelaajien Suomessa, eri roolipeliseuroissa – muodostuu tai katsotaan muodostuneen erilaisia sisäpiirejä ja klikkejä. Jossain määrin se on vääjäämätöntä. Yhdistystoiminta ja tapahtumanjärjestäminen ovat työläitä tapoja harrastaa ja ihmiset, jotka tekevät tätä vuodesta toiseen paitsi tuppaavat ystävystymään, myös viettämään paljon aikaa keskenään. Homman luonteeseen kuuluvat myös salaisuudet – esimerkiksi conien kunniavieraat kunnes heitä on aika mainostaa, tietyt taloudenpitoon liittyvät seikat, sekä toki kaikki semmoinen jännä kulisseissa tapahtuva mitä ei viitsi julkisuudessa kertoa. Niin ikään se osa roolipelejä julkaisevista ja tekevistä tyypeistä, jotka käyvät tapahtumissa ja tapaavat toisiaan, muodostavat vähintään löyhän ja joskus tiiviimmänkin kaveriporukan.
Nämä ovat myös kaikki porukoita, joihin on mahdollista päästä mukaan. En ole nähnyt sellaista conia enkä yhdistystä Suomessa, jolla olisi ylitarjontaa työn raskaan raatajista ja useimmat ottavat mukaan kaikki kynnelle kykenevät. Ketä tahansa tuskin päästetään Ropeconin pääjärjestäjäksi tuosta vain, mutta coniteatasollakin tahi viimeistään työvoimassa on aina tilaa uusille tekijöille. Olen ollut Suomen suurimpien conien coniteoissa sekä erinäisten järjestöjen hallituksissa, eikä kokemukseni mukaan Suomen skenessä ole paria tiettyä pienen piirin kutsuperiaatteella toimivaa vastuunakkia lukuun ottamatta mitään olennaista klikkiä tai sisäpiiriä mihin ei pääsisi mukaan kunhan on valmis uhraamaan vaadittavat työtunnit ja osaa käyttäytyä. Jopa Nörttityttöihin pääsee mukaan kundeja.
Tässä tulemmekin sitten siihen viimeiseen kohtaan.
Ihan kaikki eivät ole ihan kaikkialle tervetulleita. Oma lukunsa ovat tietyille ihmisryhmille tarkoitetut foorumit tai Facebook-ryhmät, joihin tähän ihmisryhmään kuulumattomia ei kaivata. Näin valkoisena heteromiehenä olen ihan ookoo sen kanssa että minut välillä vapautetaan vastuustani olla aina kaikkialla oikeassa, koska onhan se pidemmän päälle aivan helkkarin uuvuttavaa. Yleisesti ottaen kannatan ihmisten oikeutta valita, missä seurassa vapaa-aikansa viettää.
Ja sitten on se valitettava tosiasia että vaikka lähtökohtaisesti skene on kaikille avoin, eri paikoista voi saada monoa käyttäytymällä huonosti. Kuten perseilemällä peliporukassa huomaa nopeasti ettei enää saa kutsuja tuleviin pelisessioihin, myös ropeskene tai yleensä sen eri osat tai keskustelualueet voivat näyttää ovea tyypille, joka pilaa ilmapiiriä. Äärimmäisintä esimerkkiä elävästä elämästä puitiin pari vuotta sitten Hesarissa asti, mutta onnistuu tämä ilman rikosnimikkeitäkin tai kajoamatta kanssaharrastajien fyysiseen koskemattomuuteen. Syrjivä kielenkäyttö on aivan helvetin hyvä tapa saada huomautuksia tai pahimmassa tapauksessa päätyä vain hiljaa mielessä merkatuksi tyypiksi, jota ei tarvitse enää ottaa mukaan. Jotta skene voi pysyä avoimena kaikille, aina välillä täytyy harjoittaa sosiaalista kontrollia etteivät muutama äänekäs torspo aja kaikkia muita pois.
Jos huomaa olevansa se torspo, oikea reaktio ei ole ikisuosikki siilipuolustus vaan oman toiminnan rehellinen tarkastelu, virheiden myöntäminen, anteeksipyyntö ja luultavasti tietynmittaisen jäähyn kärsiminen. Ei, se ei ole aina helppoa. Ei juuri koskaan.
Mutta skene itse on laaja ja moniääninen. Skene on inklusiivinen – jos harrastat, olet mukana. Paitsi toki jos julistat ettet kuulu skeneen vaikka osallistutkin nettikeskusteluihin. Jotkut ovat näkyvämmin mukana, esimerkiksi kirjoittamalla Lokiin, mutta se ei ole minkäänlainen itseisarvo, enkä usko kenenkään tekevän tätä sosiaalisen pääoman tai skeneuskottavuuden vuoksi vaan rakkaudesta lajiin.
Toivottavasti skenen merkitys ja luonne on nyt tullut kaikille selväksi tämän autoritatiivisen katsauksen myötä. Näin muuten, hyvää alkavaa vuotta itse kullekin säädylle ja vaikka pelipöydässä oltaisiinkin kääpiöitä ja avaruusrottia, ollaan muuten ihmisiksi.
* Tämä artikkeli on kirjoitettu loppuun The Big Fat Quiz of 2018:n sekä 8 Out of 10 Cats Does Countdownin jouluspesiaalin voimilla.
Artikkelin on kirjoittanut Jukka Särkijärvi, toimittanut LOKIn toimitus.
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 