Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat-sarjaa.

Muistatko sinä, mitä viime larpissa oli ruokana?

En minäkään. Vaikka saatoin hyvin laittaa sen ruoan.

Ei ruoka kiinnosta, koska se harvoin on se larpin juttu. Ihan samalla lailla kuin ei muista sitäkään, mikä biisi soi erätauolla viime lätkämatsissa jossa kävit. Tai mitä söit ennen sitä. Ei sinne stadionille sen nakkisämpylän takia mennä. Tai ehkä sinä menet, jolloin olet semmoista mystistä kansanryhmää joka saattaa vaikka syödä pikkuvauvoja, harrastaa kansantanhuja tai jotain muuta inhoittavan peloittavaa.

Silti jotain siellä larpeissa on aina syötävä. Ihan koska ihminen nyt harvoin toimii koko viikonloppua vain takin taskusta löytyneellä myslipatukalla, Lohjan ABC:ltä ostetulla Hesburgerin Rasvis-spesiaalilla ja kolmella kupilla Kafe Latteeta samalta Absilta. Juu, tiedän harrastajakuntamme laiduntamistavat. Jos on oikein itsenäinen, saattaa jopa oikein Valmistaa Pätskäyttää parit Rainbow-nuudelit! (”Hei voiks tänne keittiöön tulla ku mun pitäs lämmittää mun Atrian papupersiljahavupakastepizza? Mä ja kaikki muut viiskyt pelaajaa aateltiin et jos me tultas tänne vähä tekeen.”) Niistä saa maittavat 200 kcal energiaa. Ihminen tarvitsee sen kymmenisen annosta nuudelia päivässä että jaksaa edes sängystä könytä ylös, mutta kuka hiivatti jaksaa syödä kymmenen pakettia nuudelia? (Aki Ilola, sinä olet poikkeus!)

Larpissa pitää siis syödä.

Mutta kuka sen ruoan tekee?

Yleensä Pelinjohtajan Tarpeeksi Tyhmä Kaveri (kuten allekirjoittanut), tai joskus Se Kaveri Joka On Ravintolakoulu Perhossa Opiskelemassa (ekstrabonus!). Ruoan pitää tulla ajallaan, sen pitää olla lämmintä, sen pitää olla täyttävää. Eikö?
Sen pitää olla myös vegaanista / vegetaarista / probioottista / paleodieetille sopivaa. Sen pitää olla viidestä kolmen A4-sivun FODMAP-listasta yhteensovitettua kuin joku ruokareseptien Frankensteinin FODMONSTER. En halua disauttaa niitä joilla on rajoitteita / paska lentää kuin joutsen etelään jos syöt laktoosia (kuten minä) tai kahden viikon mahavaivat jos syöt yhden pavun. Se on ihan perseestä, kirjaimellisestikin. Ja sairaalassa on tyhmä sisustus ja tylsää. Tämä ei nyt ole teistä kiinni, istukaa alas ja kädet alas. Laittakaa FB:n yksityisviestitoiminnolla ne valitukset. En lupaa vastata. Tai tiistaina baarissa sitten voitte yhteen ääneen hymistellä kuinka Ei Taas Osattu Kirjoittaa. Tämä on kirjoitus siitä, miten pirun HANKALAA on sovittaa nämä kaikki ”toiveet”, ”rajoitteet”, ”tappavat allergiat” ja välillä ”suuvaahtoiset itsediagnoosit” yhteen kolmeksi ateriaksi pe–su. Budjetin ollessa 10 euroa per syöjä niille kolmelle viiva viidelle mätölle yhteensä.

Ja sen pitää sisältää Niin Halpaa Mutta Niin Terveellistä Härkistä. (16 e / kg, kun jauheliha on vitosen kilo. Juu, aivan sama vaikka se tulisi mistä se hinta, mutta se Moraali ei muuta sitä hintaa silti. Ja rahaa on vähän.) Sen pitää sopia ihan kaikille makumaailmaltaan. Se ei saa sisältää oliiveja, sieniä, hyi yäk, eikä aurinkokuivattua tomaattia kun se on ällöä, eikä todellakaan gluteenia koska Välttelen Sitä koska telkkarin täti sanoi että laihtuu neljä kiloa tunnissa jos ei syö gluteenia ja jättää snägärin hampparista sinappipaperit nuoleskelematta. Joskus ymmärrän miksi tarhatäti pakotti minut syömään jos en ”tykänny”. Se oli helpompaa kuin miellyttämisyritykset tässä kissanpaimennuksessa jota larppaaminen välillä on järjestäjälle.

Toistan tämän nyt ettei se unohdu, koska se luki tuossa ylempänä mutta siitähän on jo minuutti kun luit sen ja kuka jaksaa muistaa semmosia pitkään: Tämä ei ole sinun allergioidesi dissausta. Sinä et nyt ole tämän kirjoituksen aihe koska olet allerginen. Tämä on sitä, että tämän kaiken homman tekee yksi tyyppi palkatta, duuniviikonloppuna joka sisältää keskivertotyöviikon verran konkreettista duunia sovitettuna kahteen päivään, ilman palkkaa, budjetilla jolla ei saisi edes Laihia-seuran pikkujouluja pydeen. Ja harrastuksessa jossa PELAAJA EI OLE ASIAKAS. Eikun onpas, sehän maksaa puolen hotelliyön verran siitä koko roskasta. Eli eiköhän sillä saa jo valittaa.

Bonuksena kukaan ei juttele sulle keittiössä koska no, ylläri tietty, ne on pelaamassa. Ei siinä, sitä vartenhan siellä ollaan. Ja sitten peli loppuu ja ne puhuu pelistä. Ite ainakin puhun aina kun olen larppaamassa. Ei se keittiö ketään kiinnosta eikä sen pidäkään kiinnostaa, sillä ei sinne larppiin mennä sen ruoan takia. Ruokaa varten mennään ravintolaan. Mutta lopettakaa jo se vaatiminen. Vaikka vaan passiivisesti.

Tiedän itseni lisäksi VIISI hölmöä, jotka niitä larppiruokia jaksaa tehdä. Ja niistä viidestä neljä on lopettanut tässä vuosien saatossa kun pelien hinta ei saa nousta (mutta ruokabudjetti on mitä on), homma on rankkaa ja kiitos on kahden sekunnin taputapu siinä lauantaina illalla. Ja ne harvat asiat, jotka teki touhusta tekemisen arvoista, eli ihmisten näkeminen (nimellisesti), lauantaisauna koska sun yksiössä ei ole ku vaatekomero täynnä larppikankaita ja keittiövälineitä, sekä se yksi olut sen saunan jälkeen, on viety. Tämä pakina on kärjistetty kuin damaskiteräksinen puukko, jepjep, mutta ei sillä kuuluisalla rauhallisella Tolkun Ihmisten keskustelulla saa aikaan kunnollista keskustelua. Ja jengi tarvitsee jonkun jota vihata, eiks jeh.

Nyt voitte taas mennä takaisin toteamaan että Luitko Sen Jutun missä haukuttiin ja vähäteltiin ruoka-allergioita, oli taas vitsi saunavuoroista ja ei mitään sisältöä. Kirjoittajakin on mies joten sen voi kuitata vaikka jollain hästäg-kampanjajutulla. Tai sitten voitte miettiä miksi kukaan ei tee teidän larppiin ruokaa ku tasan kerran. Tai sitten sillä hepulla on jonkin sortin mielenhäiriö kun se tulee sinne monta kertaa tekemään sitä ruokaa.

PS: Ja hei mainosmainos, me järkättiin itsenäisyyspäivänä mahis tulla tekemään ruokaa ja opettelemaan vähän keittiötä ja kikkoja ja pääsemään oikein kunnon mielenhäiriövelhoksi Geneerisen Leirikeskuksen valtakunnassa. Yksi ihminen tulikin. Ehkä järkätään uudestaan joskus. En usko väkiryntäyksiin kun ilmo aukeaa.

Kirjoittaja tekee edelleen ruokaa larppeihin ja on oikeasti ihan tyytyväinen että pääsee saunaankin pelin jälkeen, ja keittiöväen mielenhäiriöt ovat oikeastaan ihan hyvä kahvipöytäkeskustelunaihe.

Artikkelin toimitti Seppo Raudaskoski.

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki