Hiivatin keskikaljaviirus. Kaikki meni kaputski. Pelit meni kaputski. Mistä tässä nyt pitäisi nurista sitten? Ei siinä ole mitään mieltä, että nuriset LapinKulta-influsta. Sitä nurinaa on kuultu jo niin paljon, että tulee korvista ulos. Pelit peruuntuivat, harrastus tuntui kuolevan pystyyn kuin Kanye Westin pressahaaveet kun maaliskuu rullaili paikalle. Uusimaa meni kiinni niin ei voinut edes lähteä kaappilarppaamaan Lohjaa kauemmas. Ja kuten sanonta tunnetaan, mieluummin nyrkki p…. no kuitenkin.
Lue loppuunmutina
Miksei mikään ole pilalla, pelkkää kelvollista(ko) tilalla?
Mistä sitä nyt oikein valittaisi, peijooni. Harrastus on liian hyvällä tolalla. Afteritkin ovat tulleet takaisin! Debriefeissä on järkeviä käytänteitä, hyvä kesto ja sen jälkeen pääsee saunaankin! Tapaa taas ihmisiä, ja harrastuksessa on kivaa. Suomi Larp -Facebook-ryhmästäkin poistettiin jo aikoja sitten se larppaamisen-ilosta-osuus ja hyväksyttiin tosiasiat, että sosiaalisesta mediasta on ilo kaukana. Kissakuvia ja joka viikko eri skandaali. Pelimaksuistakaan kukaan ei ole nurissut missään. Viimeisin peli, jossa olin tekemässä juttuja maksoi kuusi kymppiä eikä yksikään pelaaja edes tuohtunut aiheesta tiistaina Kittysin baari-illassa (juodessaan melkein kympin hanaoluttaan). Lue loppuun
Arvostusta larpinjärjestäjille
Larpin järjestäminen on pääasiallisesti aika epäkiitollista hommaa. Kuukausien työ realisoituu viikonlopussa, ja se oli siinä. Positiivinen palaute, huomio ja itse luotujen, suurten tarinoiden herääminen eloon voi toki kannustaa tekemään toistekin. Pelinjohdolle voi kuitenkin helposti jäädä fiilis, että hukkaan meni sekin aika ja sydänveri, joka peliin tuli laitettua – erityisesti, jos peli ei vaivannäöstä huolimatta ole kovin onnistunut kokemus kaikille pelaajille tai muutama pelaaja pettyy ja pitää siitä kovaäänisesti melua. Lue loppuun
Yks larppi ranuilla ja lightcokis, tulee mukaan joo
Kaikki me olemme joskus tehneet sitä. Siitä tulee semmoinen olo, että vähän hävettää. Jälkikäteen tulee melkeinpä närästystä ja katumus. Ja joillekin, jos sitä tekee liikaa, tulee ihmetys että miksi kukaan ei juttele mulle tai miksi kukaan ei ota mua enää peleihin.
Puhun siis Drive-in -larppaamisesta.
Ei saa sisältää gluteenia, pähkinää tai koivulankkua, ja sen pitää sopia mun FATMOD-ruokaohjelmaan
Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat-sarjaa.
Muistatko sinä, mitä viime larpissa oli ruokana?
En minäkään. Vaikka saatoin hyvin laittaa sen ruoan. Lue loppuun
Onneksi meillä on Facebook
Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat-sarjaa.
Onneksi meillä todellakin on Facebook, se on niin mahdottoman kätevä kaikessa liveroolipelaamiseen liittyvässä! Sieltä näkee kaiken!
Näkee kuka on tulossa peliin niin voi päättää ettei haluakaan ilmota koska se inhottava tyyppi jolla on ruma nenä on tulossa! Siis itsehän en ainakaan lähde larppeihin uusia ihmisiä tapaamaan, hyi olkoon. Heti kun tulee larppi missä voi vielä pelata semmosessa hamsterikuplassa ettei tartte hengittää samaa ilmaakaan niin olen ihan messissä.
Sinulla on kaksi lehmää…
Vaikeita hallintotapoja ja aatesuuntia on yhteiskunnallisissa keskusteluissa usein selitetty kahden lehmän vertauskuvalla. Samaa voidaan käyttää roolipelisysteemien erittelyyn, jolloin on helpompi havaita, mikä peli sinulle sopisi. Kävin läpi pelit, joita muistan pelanneeni ja esittelen ne klassisen kahden lehmän vertauksen avulla. Tämän avulla voi nopeasti hahmottaa, mistä pelissä on oikeastaan kyse, ja minkälaista pelaamista se tukee parhaiten. Mikäli suosikkipelisi puuttuu listalta, laita ihmeessä näkemyksesi siitä Lokin kommenttiketjuun.
Mihin ovat kaikki afterit menneet?
Tämä kirjoitus jatkaa Veemeli Miettisen mutinat-sarjaa.
Siis missä ovat kaikki liveroolipelien afterit? Afterit eli afterpartyt eli ’fterit eli jälkisetit? Nykyään tuntuu, että kaikki pelit ovat afterittomia. Peijooni, nopealla mietinnällä kymmenestä viime pelistä, joihin olen osallistunut, vain kolmessa on ollut kunnon afteripaardit. Ja yhdessä niistä olin kokkina. Hittolainen, ehkä meikäläisellä on vain se kuuluisa Huono Tuuri. Lue loppuun
Kimppakyyti – Sinne ja takaisin
Saadessani ajokorttini vuonna 2008 ei ollut riemulla rajaa. Nyt pääsisi harrastuksiin ilman ongelmia ja saisi kaikki kaveritkin kyytiin! Tänä päivänä helmikuussa 2018, kymmenen vuotta myöhemmin, on hyvä jos suostun vaimoni ottamaan kyytiin.
Tässä kirjoituksessa käsittelen larppaajille todella tuttua asiaa nimeltä kimppakyydit. Toivon, että tämän lukemisen myötä ihmiset ymmärtävät paremmin kuskeja, ja ettei se auto ole maaginen esine, joka käden heilautuksella ilmiintyy paikasta toiseen. Lisäksi kuljettaja on vain kuolevainen, joka haluaa olla avuksi.
Loppubriiffi – muistakaa puhua vain kaksi(kymmentä) minuuttia per nassukka!
”Miten saatoit jättää tämän kertomatta vuosiksi?”
”En kai ollut valmis.”
”…”
”PEEEEEEELII MHYOOOOOOOOHIIIIIIIIII ÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÖÖÖ!”
”Joo peli ohiiiiii! Hooooould! Ähööööö!”
”No niin ryhdistäytykää ja ryhmittäytykää tuohon 30hlö vetävään saliin kaikki 60 pelaajaa. Loppubriiffin alkuun viisi minuuttia!”
”Täh?”
Onko tuttua? Onko tuttua, mitä häh? Sitä on juuri pelannut ties kuinka kauan, kuudesta tunnista jopa ehkä moneen päivään. Suomalaisen larppaajan on ainakin vertaispalautteen perusteella upottava sinne larpin immersioon kuin Joukahainen aapasuohon. Ja sitten ilmeisesti sieltä on singahdettava tuhannen tulisen auringonsäteen nopeudella pois kun loppubriiffi alkaa. Ja sitten muuten TEPRIIFFATAAN.
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.