Muuminmetsästäjät – kuinka tehdä ketterä pikku larppi parissa kuukaudessa

Muuminmetsästäjät oli yhden iltapäivän mittainen pikku larppi Naantalin Muumimaailman tienoilla 16 pelaajalle, kahdelle pelinjohtajalle ja yhdelle kokille (toinen sai influenssan eikä päässyt). Peli järjestettiin parissa kuukaudessa ja pelattiin laskiaissunnuntaina 3.3.2019.

Teksti ja larppi sisältää huonoa huumoria muumien syömisestä. No actual Moomins were harmed during the making of this larp  — Yhtään Muumia ei oikeasti vahingoitettu larpin tekemisessä.

 

56890425_435112433726555_583515133007888384_n

Tuomas Puikkosen ottamassa kuvassa Muumibarbaarien sapuskoja. Pulleista Häntähylkeistä eli muumeista riitti paljon saalista ja muumeilta löytyi herkullista vaapukkamehua janon sammuttamiseen.

 

Muuminmetsästäjät lähti — kuten varmaan moni muukin peli-idea  — larppaajien kollektiivisesta läpänheitosta. Joskus viime joulukuun puolessa välissä Cosmic Comic Cafe -baarissa, jossa jotkut turkulaiset larppaajat kokoontuvat torstaisin, kierteli puhe jälleen larppi-ideoissa ja mahdollisissa pelipaikoissa. Me (Kirsi ja Tonja) olimme juuri pari viikkoa sitten saaneet pelautetuksi Lordi Charlesin Naamiohuvit -larpin (jossa kolmantena tekijänä Vili Nissinen) ja ison työn päälle alkoi uhata projektin jälkeinen tyhjyys. Tiedättehän, se tunne kun ei yhtäkkiä olekaan sisältöä elämässä kun koko päivä ei menekään peliä työstäessä ja sitten ei oikein tiedä mitä sitä ajallaan tekisi.

No, puheeksi tuli jostain että Naantalin Muumimaailma Kailossa on talvella kiinni mutta sen portteja ei lukita yöksi, ja sinne pääsee kävelemään sisään rannasta jään yli. Kirsi on asunut Naantalissa ja tietää nämä jutut, ja myös sen että Kailon saari on kaupungin yleistä virkistysaluetta ja siellä saa ulkoilla ihan vapaasti. Muumimaailmassa on myös aina hiihtolomalla Taikatalvi-perhetapahtuma ja sen jäljiltä tekolumetettu pulkkamäki, ja vähänkö olisi siistiä mennä sinne leikkimään barbaariheimoa joka vaeltaa jäällä nälkäkuoleman partaalla ja päätyy Muumilaaksoon. Huono mozzarella- ja muuminlihahuumori ei ilmeisesti vanhene koskaan, joten tuumasta toimeen  — seuraava iso projekti oli vielä tulossa joten ihan hyvin saattoi tehdä yhden pikku pelin siihen väliin.

Muumilaakson Barbaarit -työnimellä kulkenut pikkularppi polkaistiin käyntiin 4.1.2019 Drivessä. Turun pääkirjaston musiikkiosastolla sijaitsee kahden larpintekijän liikkuva paja, jossa olemme työskennelleet edellistenkin proggisten kanssa. Keskeisiä design-tavoitteita meillä oli matala kynnys tulla pelaamaan, yhdessä tekeminen ja resurssien järkevä kohdentaminen eli pelille ei esimerkiksi tehty mitään kotisivuja vaan kaikki materiaali oli tekstidokumentteina Pelaajan kansiossa Drivessä. Kevyet hahmorungot olivat pelaajien itse luomat ja kontaktointi ja syventäminen tapahtui pelipaikalla. Pelaajamäärä rajattiin helposti hallittavaan noin 20 pelaajaan, ja yhtenä kohderyhmänä oli myös uudet turkulaiset alaikäiset larppaajat, joilla on lähtökohtaisesti vähän mahdollisuuksia päästä pelaamaan aikuisten peleihin lähellä kotia.

 

56721608_369086620482947_4450810811400585216_n

Kolmannes pelin pelaajista oli nuoria turkulaisia, larppiuransa alussa olevia pelaajia. Kuva Tuomas Puikkonen.

 

Yllättävää kyllä, kerrankin peli myös pysyi pienenä ja ketteränä eikä kukaan palanut loppuun taikka edes stressanut missään vaiheessa. Pelimateriaaleja kirjoitettiin vain kahdeksan sivua, joka piti sisällään oleellisimman eli improvisaation pohjana olleet pelin lähtötilanne, hahmolista  ja muutamat barbaariklaanin legendat tyylilajin välittämiseksi. Muuta viitettä pelin tavoiteena olleesta viboista annettiin muun muassa hahmojen ammatti- ja nimivalikoimalla.

Materiaalit olivat kolmessa paikassa: FB-tapahtumassa, Drivessa Pelaajan kansiossa ja tärkeimmät postitettuina sähköpostiin. Kolmasosa pelaajista oli 14-17-vuotiaita, ja sukupolvien some-erot tulivat vastaan koska tämä osa pelaajista ei ollut fb:n käyttäjiä eikä yhteisöllisemmän alustan löytymiseen tartuttu. Paikan päällä tapahtuva valmistautuminen kuitenkin riitti luomaan tunteen yhteisestä heimosta.

Itse pelipäivänä sää suosi, jää oli kestävää ja kuivaa vaikka edellisellä viikolla näytti niin sateiselta että viimeisessä (eli toisessa niistä kahdesta) infokirjeestä teroitettiin ottamaan vedenpitävät kengät ja vaihtosukat mukaan. Pakkanen kuitenkin kiristyi pelipäiväksi ja päästiin oikeasti vaeltamaan jäälle. Häntähylkeen Klaanin tarina ja hahmojen ihmissuhteet kasattiin paikan päällä työpajassa ennen peliä ja kävelyn aikana matkalla pelin aloituspaikalle. Pelin sisältönä oli barbaariklaaniin eläytyminen lyhyen jäävaelluksen aikana, myyttiseen Muumilaaksoon saapuminen ja saaliin eli muumien metsästäminen black box -kohtauksessa Muumitalon portailla sekä lahtisopasta nauttiminen nuotiolla.

Varsinaisia Muumeja pelissä ei ollut, mutta myöhemmin Haisuli tuli vierailemaan ja johdatti barbaarit Muumien pannukakkukätkön luo, ja jälkiruoaksi paistettiin muuminhäntiä jotka oli valmistettu vaahtokarkeista ja sitten laskettiin mäkeä heimon hyvän onnen turvaamiseksi. Peli-idea onnistuttiin välittämään pelaajille heidän valmiuksiensa eroavaisuuksista ja matalan intensiteetin panostuksesta huolimatta, ja peli jätti kauttaaltaan hyvän fiiliksen ja lämpimän pörröisen olon, kunhan oltiin sulettu viiden tunnin viimassa olemisen jälkeen.

 

 

56879224_268255510795873_8704632861870784512_n

Mäenlasku oli tärkeä rituaali Muuminmetsästäjille. Kuin myös hauskanpito larppaajille. Kuva Tuomas Puikkonen

 

Pikkupelin ainekset:

  • 1 aihe pelintekijöitä ja todennäköistä pelaajakuntaa inspiroiva rajattu kokonaisuus
  • 1 tyylilaji joka välitetään pelaajille niin että kaikki pelaavat samassa pelissä
  • 1 paikka joka on helposti tavoitettavissa & varattavissa ja tukee ellei jopa tuo lisäarvoa pelille
  • 1-2 annosta let’s do this now -asennetta ja innostusta
  • Kasa juonia, tapahtumia tai muuta mielekästä tekemistä pelin sisällöiksi
  • Kavereita avustamaan tai tiimikaveriksi
  • Muutama kymmenen tuntia vapaa-aikaa per tekijä parin kuukauden tekoprosessin ajaksi


Muuminmetsästäjät oli varsin onnistunut pikku peli. Pakka pysyi hyvin kasassa kun aihe oli rajattu eikä sitä päästetty paisumaan vain koska voi ja inspiroi —  jossain vaiheessa Tonjan oli pakko kieltää itseltään lisätarinoiden kirjoittaminen vaikka se oli älyttömän hauskaa, koska ei olisi ollut mitään mieltä pistää pelaajia lukemaan tuhatta sivua matskua tähän peliin. Tällaiset ketterämmin järjestettävät pelit ovat tärkeitä nimenomaan uusien harrastajaporukoiden ja tekijöiden mukaan saamiseksi, ja halusimme myös näyttää vasta-alkajille että larpin tekemisessä ei tarvitse heti tehdä isoa, vaan pieni on kaunista ja se riittää. Pieniä yhden idean pelejä tarvitaan raskaan tuotantokoneiston suurproduktioden rinnalle, sillä vaikka ne ovat älyttömän hienoja ne vaativat sekä tekijöiltä että pelaajilta valtavaa panostusta asiaan.

 

55939992_274666363227158_4022594673544527872_n

Häntähylkeen klaani eksyi lumituiskussa jäällä ja myrskyn hälvettyä saapui myyttiseen Muumilaaksoon. Kuva Tuomas Puikkonen

 

Kaiken kaikkiaan Muuminmetsästäjät oli tekijöilleen kovin motivoiva, ja seuraava pikkupeli tapahtuukin todennäköisesti toukokuun 26. päivä Turun Ruissalon luonnopuistossa, jossa fiilistellään haikeina haltioina keskellä luonnon kukoistusta ja Keskimaan taakse jättämistä.

 


Kirjoittaneet Tonja Goldblatt ja Kirsi Oesch, kuvat Tuomas Puikkonen. Toimittanut LOKIn toimitus.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s