Kulttikirjailijan huumoriroolipeli jynkytti minua pyllyyn

Arvostelussa The Tingleverse: The Official Chuck Tingle Role-Playing Game

The Tingleversesta ei voi kirjoittaa selittämättä ensin, kuka on tri Chuck Tingle.

Chuck Tingleä ei kuitenkaan voi selittää. Chuck Tingle täytyy kokea. Suosittelen siihen vaikkapa jaksoa Pounded in the Butt by My Own Podcast -podcastia.

Tohtori Tingle on yksi vuosikymmenemme suurista performanssitaideteoksista. Hän varjelee henkilöllisyyttään tarkoin ja silloin harvoin, kun esiintyy julkisuudessa, pitää päässään paperipussia ja tummia laseja. Emme siis tiedä, kuka hän varsinaisesti on tai onko edes vain yksi henkilö, saati se julkisesti nähty.

Tingle aloitti omintakeisten novelliensa julkaisun loppuvuodesta 2014 kolmella novellilla. Vuoden 2015 aikana hän julkaisi niitä jo 39, joista maailmanmaineeseen spefipiireissä hänet nosti ”Space Raptor Butt Invasion”. Juuri tuolloin World Science Fiction Conventionin myöntämän Hugo-palkinnon ympärillä kuohui, kun amerikkalaiset konservatiiviset ja paikoitellen avoimesti natsimieliset tahot pyrkivät järjestelmällisesti sabotoimaan palkintoprosessia ja manipuloimaan palkintoja itselleen. Nämä tyypit kutsuivat itseään nimellä Rabid Puppies, “raivotautiset koiranpennut”.

Epärehellisistä metodeista tehokkain oli propagandamielessä valittu ja levitetty yhtenäinen suosituslista kuhunkin kategoriaan: samana toistuva viiden ehdokkaan lista jyräsi luonnollisesti teokset, joita äänestettiin sadoista mahdollisuuksista aitojen mieltymysten mukaan. Ilmeisesti pilkkatarkoituksessa novellikategorian propagandalistalle valikoitui myös Chuck Tinglen jokseenkin hämärä novelli astronautin ja velociraptorin eroottisesta kohtaamisesta.

 

Kuvassa Space Raptor Butt Invation -kirjan kansi, jossa avaruusasuinen dinosaurus ja alaston miesmalli navasta ylöspäin.

 

Kun Chuck Tingle havaitsi, että joku kelmi oli valjastanut hänen taiteensa äärioikeistolaisen agendan palvelukseen, hän reagoi vastatrollausoperaatiolla, joka nousi suorastaan eeppisiin mittakaavoihin. Se alkoi liudalla todella kummallisia haastatteluja, ja sitten Tingle ilmoitti, että hänen edustajanaan palkintoseremoniassa olisi pelisuunnittelija Zoe Quinn, em. piirien ja näiden liitännäisten vihapropagandan keskeinen nemesis. Tingle myös rekisteröi itselleen osoitteen TheRabidPuppies.com ja käytti sitä mm. suositellakseen “raivopentujen” myös vihaaman N.K. Jemisinin kirjoja, Zoe Quinnin Crash Override Networkia sekä kotikaupunkinsa Billingsin kirjastoa.

Vuoden 2016 Hugo-palkintoseremoniassa Quinn oli paikalla valmiina ottamaan Tinglen mahdollisen palkinnon vastaan. ”Space Raptor Butt Invasion” ei voittanut, mutta seuraavana aamuna Tingle jo julkaisi novellin ”Pounded in the Butt by My Hugo Award Loss”.

Sittemmin Tingle on julkaissut novelleja tasaiseen tahtiin ja aina ajan hermolla: ne ovat ottaneet kantaa polttaviin poliittisiin kysymyksiin Brexitistä (”Pounded by the Pound: Turned Gay by the Socioeconomic Implications of Britain Leaving the European Union”) Donald Trumpin suhmurointiin (”Domald Tromp Jr. Slammed in the Butt by his Secret Russian Meetings and the Grossly Incompetent Cover Up Shortly Thereafter”). Tinglen kokonaisvaltainen surrealismi ei vesitä sitä, että hänen teoksensa suhtautuvat seksiin ja seksuaalisuuteen varsin tervehenkisesti ja myönteisesti.

Tänä vuonna ovat ilmestyneet paitsi hänen ensimmäiset lesbotarinansa, myös novellit ”Not Pounded At The Last Second Because Consent Can Be Given And Revoked At Any Moment And This Is A Wonderful Thing That’s Important To Understand” (mukaillen “Eipäs jynkytetäkään, kun suostumus muuttui viime tipassa ja se on mahtia ja tärkeää!” -oikolukija) sekä ” Dressed Up Handsome And Not Pounded Because Cosplay Is Not Consent” (“Kuuma cosplay =/= jynkytyslupa!” – oikolukija).

 

The Tingleverse -kirjan kansi, jossa joukko fantasiahahmoja, kuten vihreä miesvartalo raptorin päällä
Ja nyt siis julkaisuihin liittyi roolipeli The Tingleverse: The Official Chuck Tingle Role-Playing Game. Jo alaotsikko kertoo jutun jujun: tämä ei ole pelkkä roolipeli vaan osa Chuck Tingle -performanssia. The Tingleverse on perinteisen kritiikkikehyksen ulkopuolella samaan tapaan kuin My Summer Car, ITE-taiteilijat tai Andy Kaufman. Kirja tasapainoilee oikean pelin ja fiktiivisen maailman sisäisen artefaktin rajalla.

The Tingleverse on pehmeäkantinen, 268-sivuinen kirja. Peliä ei ole saatavilla sähköisessä muodossa, ja paperikirjaakin myy toistaiseksi vain Amazon noin 20 dollarin hintaan. Taitto on karu ja yksipalstainen. Kuvitusta on olennaisesti vain bestiaarissa, jossa joka hirviöstä yksi naivistinen, mustavalkoinen viivapiirros.

 

Chuck Tinglen twiitti: feeling hard as rocks dont come trotting with any soft devilman ways

@ChuckTingle ja tyypillisen omintakeinen tweetti

 

Pelin sääntöjärjestelmä on hyvin perinteikäs: käytännössä hieman karsittu ja viilattu versiointi Advanced Dungeons & Dragonsin toisesta laitoksesta. Pelaaja voi valita neljän eri lajin (type) ja viiden hahmoluokan välillä. Hahmoluokkaa kutsutaan termillä ”trot”, suomeksi selvästikin ”polku”. Lajit ovat ihminen, isojalka, dinosaurus ja yksisarvinen. Polut ovat “bad boy”, “charmer”, “sneak”, “true buckaroo” ja “wizard”, jotka käytännössä vastaavat AD&D-hahmoluokkia fighter, bard, thief, paladin ja mage. Kaikki hahmoluokat kuitenkin toimivat samalla logiikalla, ja niille kerätään “päheitä temppuja” (“cool moves”) samaan tapaan kuin AD&D:n velholle loitsuja. Nämä “loitsulistat” vievät kirjasta melkein puolet. AD&D:stä on kopioitu myös alignment-moraaliluokat, joskin The Tingleversessä pelihahmot voivat olla moraaliltaan ainoastaan hyviä!

The Tingleversen maailman teknologinen taso on muuten meidän nykypäiväämme, mutta tuliaseita, räjähteitä ja internetiä ei ole keksitty. Lisäksi absurdit fantasiaelementit ovat jokapäiväisiä: älykkäät dinosaurukset, yksisarviset, elävät esineet ja henkilöinä toimivat abstraktit käsitteet. Pahuus tulee toisesta ulottuvuudesta, Tyhjyydestä (“the Void”). Vaihtoehtoiset aikalinjat ja ulottuvuudet ovat muutenkin oleellisia pelielementtejä. Joillain loitsuilla voi jopa ottaa yhteyden itseensä Chuck Tingleen, joka sitten kirjoittaa todellisuutta pyynnön mukaan uusiksi.

Kuvassa kirjan aukeama ja kuppi kaakaota. Taitto on huonoa.

Tingleversen maailmassa ei ole alkoholia mutta kaakaolla pääsee känniin. Kuva: Jukka Särkijärvi.

Jos hahmo kuolee, hän ei menehdy suoraan, vaan hänet tempaistaan “yksinäisen junan pysäkille” toiseen ulottuvuuteen. Mikäli häntä ei onnistuta pelastamaan ajoissa, juna tulee ja nappaa hänet kyytiin, ja sitten kasataan uusi hahmo. Sneak-polulla on myös veikeä kikka listiä vastustaja livauttamalla tämän taskuun lippu tuohon junaan.

Kirjaan sisältyy myös lyhyt kuvaus Chuck Tinglen kotikaupungista, Montanan Billingsistä ympäristöineen. Viisi sivua on mielestäni turhan niukasti, ja olisin mieluummin ottanut enemmän maailmaa kuin 50 sivua hirviöitä, etenkin kun erillinen hirviökirjakin on tulossa. Hirviövalikoiman pääpaino on vielä ärsyttävästi keskitason mörmöissä, joten aloitteleville hahmoille on tarjolla heikosti vaihtelua tappelukseen. Pelinjohtaja eli “Tinglemaster” jää kaipaamaan useampia matalan tason hättiäisiä käyttöönsä.

Taiton, sisäkuvituksen ja oikoluvun puutteita silmiinpistävämpi on eräs puute, joka tohtori Tinglen teoksessa yllättää: The Tingleversessä ei ole seksiä. Tässä ei jynkytetä kenenkään pyllyä. Peli on sallittu kaikenikäisille. Astraterrakin on tuhmempi.

Kuvassa aukeama kirjasta, jossa karusti taitettua tekstiä ilman kuvia. Mittakaavan vuoksi donitsi. Sivut ovat n. A4-kokoa.

Taitto on karu. Donitsi mittakaavan vuoksi. Kuva: Jukka Särkijärvi

Esimerkkiseikkailu olisi todella tarpeellinen lisä, sillä The Tingleverse ei takakansitekstiään enempää selittele, mitä sillä ylipäänsä olisi tarkoitus tehdä, eikä kirjassa ole erillistä pelinjohtajan osiota. D&D-henkinen murhapummikuvio istuu huonosti Tinglen pasifistiseen, ilkikurisen lämpimään asenteeseen, mutta varustelista, loitsulistat sekä taikaesineiden luettelo antavat ymmärtää, että juuri sitä tällä pitäisi pelata.

Oikeastaan en tiedä, miten The Tingleverseen pitäisi suhtautua. Tästä voinee vetää sen johtopäätöksen, että teos on onnistunut osa tri Tinglen todellisuutta.


Artikkelin on kirjoittanut Jukka Särkijärvi, sekä toimittanut Kristiina Prauda.

 


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s