Tämä artikkeli sisältää larppi-aiheisia paljastuksia seuraavista (mahdollisesti uudelleenpelautettavista) peleistä: Selittämätön, L4KME, Ennen vedenpaisumusta, Odysseus, Tartuntavaara, Murtumispiste, Pizzeria de Pizza, Päivänpyörä, Pyhävuoren perilliset, Toinen vuosi.
Laura Kalli kirjoitti vuoden 2017 äitienpäivän kunniaksi yksipuolisista, lasten pelin täydennyksenä toimivista äitihahmoista. Tämän vuoden äitienpäivän kunniaksi haluaisin jakaa hyviä kokemuksia kiinnostavista äideistä ja äitiyttä käsittelevistä hahmoista, joita olen päässyt pelaamaan viime vuosina. Melkein kaikki mainitut pelit onkin pelattu tuon kirjoituksen jälkeen, joten en tiedä, ovatko pelintekijät saaneet siitä inspiraatiota kiinnostaviin äitisuhteisiin, vai mistä kaikki hyvät ideat ovat olleet lähtöisin. Kiitos kaikille pelintekijöille siitä, että olette antaneet minulle mahdollisuuden eläytyä äitiyden ja vanhemmuuden ongelmiin näin kiinnostavilla tavoilla!
Teksti sisältää paljastuksia alaotsikoissa mainituista peleistä, ja ainakin jotkut peleistä odottelevat vielä uudelleenpelautustaan, joten kannattaa lukea juttu varoen, jos arvelet olevasi menossa niistä johonkin!
Päivänpyörä. Kuva: Tuomas Puikkonen.
Lapsettomuudesta kärsivä Midori (Selittämätön, 2018)
Hahmon tausta: Midori uskoi pitkään haluavansa elää lapsettomana vastoin kotimaansa Japanin kulttuurisia odotuksia, mutta ystävänsä sijaissynnyttäjänä toimiminen herätti Midorin kaipuun omaan lapseen. Yrityksistä huolimatta Midori ei tullut raskaaksi omalle aviomiehelleen. Osaltaan tästä johtunut aviokriisi ajoi Midorin lopulta itsemurhaan. Pelin alussa Midori havahtui kuuden muun vastakuolleen kanssa tuonpuoleisessa.
Pelissä: Helvetissä jokaiselle seurueen kuolleelle tuli vastaan oma näky. Midorin näyssä nainen synnytti loputtomasti (vauvanukeilla propattuja) lapsia, ja lääkärit ja kätilöt tarjosivat vastasyntyneitä jokaisen Midorin kanssakulkijan syliin. Pyynnöistä huolimatta Midorin syliin ei annettu vauvaa: ”Ei teille, lapsi tarvitsee rakastavan äidin.” (Kiirastulessa Midori teki onneksi lopulta rauhan niin aviomiehensä kuin saavuttamattomien haaveittensakin kanssa!)
Heidi (L4KME, 2019)
Heidi oli riipaisevan surullinen äitihahmo. Rikkinäisen perheen lapsi Heidi huomasi odottavansa kaksosia 16-vuotiaana. Taloudellisista syistä Heidi ja hänen poikaystävänsä päättivät pitää toisen lapsen, Ossin, ja antaa toisen, Nicolan, adoptioon. Ossi ollessa muutaman vuoden ikäinen alkoholisoitunut Heidi pelkäsi käyvänsä väkivaltaiseksi lastaan kohtaan ja jätti perheensä aikoen palata, kunhan olisi paremmassa kunnossa. Tarpeeksi hyviä aikoja ei tuntunut tulevan edes Heidin ja tämän vaimon Petran raitistuttua ja saatua elämän syrjästä kiinni. Vaikka Heidi seurasi etäältä molempien aikuistuneiden lastensa elämää, lapsista kumpikaan ei tiennyt Heidistä mitään. Taloudellinen kriisitilanne ajoi Heidin ja Petran yrittämään kaksoisitsemurhaa, mutta he heräsivätkin sairaalasta vieraat alien-mielet osana itseään.
Ennennäkemätön tilanne päässä asustavine alieneineen antoi Heidille lopulta voimaa lähestyä kumpaakin lastaan. Useista keskusteluyrityksistä huolimatta Nico ei antanut Heidille anteeksi: ”Mikä mussa oli niin kauheeta että sä hylkäsit oman lapsesi?” Ossi sen sijaan suhtautui Heidiin myötätuntoisesti ja toivoi, että voisi olla taas Heidin kanssa perhettä. Heidi pelkäsi, ettei vieläkään osaisi olla äiti, mihin Ossi sanoi: ”Ei sun tarvitse osata, kun sähän olet jo äiti.” Petra, joka oli kannustanut Heidiä lähestymään lapsiaan jo vuosikausia, otti myös Ossin mielellään osaksi heidän pientä perhettään. He itkivät kolmisin sitä, etteivät saaneet Nicoa edes kuuntelemaan Heidin tarinaa.
Lapsen tuloa pelkäävä Viktoria (Ennen vedenpaisumusta, 2019)
Viktorian raskaus oli paitsi toivottu myös kovan vaivannäön takana. Venäjällä asuva Viktoria halusi lapsen kumppaninsa Elenan kanssa. Raskaaksi tuleminen onnistui Elenan veljen, Viktorian ystävän Antonin sukusoluilla ja kontakteilla, mutta samalla raskaus lisäsi seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta väkivallasta johtuvaa turvattomuutta niin suureksi, että kolmikko päätyi hakemaan turvapaikkaa Suomesta.
Suomessa kolmikko päätyi ekokristillisen Arkki-yhteisön osaksi, ja Viktoria huomasi olevansa paljon kiinnostuneempi yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta aktivismin ja tutkijana toimimisen keinoin kuin lapsen kasvattamisesta. Näkyvästä raskaudestaan huolimatta Viktoria yritti unohtaa koko tulevan lapsen ja turhautui toisten hyvää tarkoittavista kyselyistä. Venäjällä raskaaksi tuleminen oli tuntunut omalta jutulta ja yhteiskunnallisten normien kyseenalaistamiselta, mutta Viktoria ei tuntenutkaan olevansa valmis joustamaan muista omista tavoitteistaan lapsesta huolehtiakseen. Kontrastia tarjosi lisäksi Viktorian ystävän Aynurin yllätysraskaus, jonka ystävä koki lopulta positiivisena juttuna.
Pelissä Viktoria onnistui tunnustamaan epäilynsä läheisilleen, jotka jaksoivat suhtautua empaattisesti, vaikka Viktoria itki vihaavansa lasta jo nyt. Elenan kanssa mietittiin perhejärjestelyitä, joissa Elena ottaisi päävastuun äitiydestä. Kolmikon epävarman tilanteen vuoksi mitään lopullisia päätöksiä asioista ei voitu pelissä kuitenkaan tehdä.
Briya ja puolison äitiyshaaveet (Odysseus, 2019)
Briya hyväksyi jo varhain, ettei koskaan tulisi oman lapsen Hoitajaksi: hänet oli valittu Palvelija-koulutukseen, eikä Velian-planeetan lakien mukaan Palvelijoille koskaan annettu omia hoidokkeja, sillä heidän lapsiaan oli koko Velianin kansa. Briyan elämän rakkaus Zaera taas unelmoi omasta lapsesta, joten Briya katsoi ainoaksi vaihtoehdoksi päästää Zaerasta irti ja antaa tämän yrittää saada lasta jonkun toisen kanssa.
Kun Velian-planeetta ja lähes koko muukin sivilisaatio tuhoutui, joutui Briya kyseenalaistamaan arvojaan ja perinteiden noudattamisen tarvetta. Kun kävi ilmi, että planeetalta oli pelastunut reilun kymmenen aikuisen lisäksi saman verran eläviä alkioita, Zaeran kanssa perheen perustaminen muuttui mahdottomasta haaveesta suorastaan Briyan velvollisuudeksi. Pari sopi, että Zaera olisi fyysisesti vahvempana se, joka kantaisi ja synnyttäisi lapsen – keinokohtuihin tottuneina he suhtautuivat varauksella siihen, kestäisikö Briya raskauden rasitukset.
Velianien rituaali, Odysseus. Kuva: Tuomas Puikkonen
Muita vanhempia: Rautu (Tartuntavaara, 2018), Reed (Murtumispiste, 2019), Crudo (Pizzeria de Pizza, 2019)
Tartuntavaaran sukupuolittamattoman maailman asukkaana Rautu ei ollut äiti tai isä vaan vanhempi. Geenitutkijana työskentelevä Rautu ei ollut vanhempanakaan se perinteinen, vaan oli rakentanut lapsensa Hytyrin omista ja muiden geeneistä parhaan kykynsä mukaan. Hytyriin oli kuitenkin tullut kokeiden tuloksena geneettisiä virheitä, mihin pettynyt Rautu suhtautui kylmästi ja välinpitämättömästi lapseensa. Tämän pelaaminen meni yllättävän paljon iholle!
Amerikkalaisen leirikeskuksen työntekijä Reed oli jäänyt nuorena leskeksi kahden pienen tyttären kanssa, kun lasten äiti sairastui synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja alkoholismiin ja menehtyi lopulta kolarissa ajettuaan humalassa. Reed suhtautui tyttäriinsä rakastavasti ja suojellen ja halusi mahdollistaa heille hyvän elämän kaikin keinoin: tyttöjen opiskeluja rahoittaakseen Reed lähti mukaan huumekauppaankin. Reedin tavoitteena pelissä oli huolehtia aikuisten tyttärien turvallisuudesta ja siitä, etteivät he saa tietää hänen rikoksistaan.
Kevyessä pitsanpaistopelissä pizzerian mausteyhdistelmien kehittäjänä työskentelevä Crudo oli niinikään yksinhuoltajaisä, tosin vähemmän traagisista syistä. Crudo oli riitaantunut aikuisen tyttärensä kanssa, koska tytär oli saanut tietää isän synkän salaisuuden: tämä ei oikeasti pidä pitsasta. Crudon tavoitteena oli korjata välit tyttäreen, ja hän suhtautui lempeästi ja rakastavasti myös teini-ikäisiin kaksospoikiinsa, joiden tavoitteena oli tulla ammattitubettajiksi.
Vanhemmuus hahmon taustassa tai muiden pelaajien kautta pelin teemana (Päivänpyörä, 2019, Pyhävuoren perilliset, 2017, Toinen vuosi, 2018-2019)
Vanhemmuus- ja raskausaiheita muistellessa tuli mieleen viime vuosilta sellaisiakin pelejä, joissa aiheet olivat hahmon taustassa tai vaikuttivat muuten peliin, mutta eivät olleet välttämättä osa hahmon identiteettiä tai muuten pelin keskiössä.
Päivänpyörä-hahmoni Talvikki Tuonentutun pelissä vanhemmuusaihe ei tullut juuri vastaan, mutta synnytys oli tärkeä elementti hahmon taustatarinassa. Aiemmin ihan tavallisena nuorena naisena elänyt Talvikki menehtyi synnytykseen: käveli Tuonelaan lapsi sisällään ja synnytti esikoisensa Tuonelan saunan lauteille. Lapsi kiitti äitiään Tuonelaan tuomisesta, mutta Talvikkia itseään ei otettu sisälle, vaan hänen täytyi palata takaisin elävien maille. Se oli ensimmäinen kerta kun Talvikki kuoli ja palasi, ja sillä tavalla Talvikista tuli tietäjä.
Esimerkiksi Pyhävuoren perillisissä pelasin Amandaa, joka oli saanut vähän ennen peliä tietää olevansa raskaana pitkäaikaiselle ihastukselleen Nathanelille. Pelautuksessa, jossa minä olin, Amanda suhtautui raskauteen kyllä positiivisesti, mutta oli enemmän kiinnostunut siitä, että saisi tällä tavalla olla vihdoin edes jollain lailla Nathanelin kanssa kuin varsinaisesti äitiydestä. (Lapsikin vaikutti kyllä hyvältä tyypiltä, lupasi telepaattisesti esimerkiksi suojella Amandaa ja tämän läheisiä. Valitettavasti vauva osoittautui noitakuninkaan reinkarnaatioksi, ja raskaus keskeytyi noitakuninkaanpoistorituaalissa pelin lopussa.)
Pelissä kastetun vauvan perhe, äiti, lapsi ja isä. Toinen vuosi. Kuva: Mikko Heimola
Parhaimmillaan vanhemmuus on ollut koskettava teema pelissä, vaikka se ei koskisi omaa hahmoa suoraan. Post-apokalyptiseen Suomeen sijoittuvassa Toinen vuosi -kampanjassa oli mielenkiintoista seurata useamman hahmon raskauden etenemistä ja valmistautua avustamaan tarvittaessa synnytyksessä ilman kehittyneen lääketieteen apua. Yksi vauvoista syntyi toiseksi viimeisen ja viimeisen osapelin välissä, ja lapselle pidetty kastetilaisuus kosketti varmasti jokaista pelin yhteisön asukasta. “Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää” tuntui nälkäkuoleman partaalla elävästä yhteisöstä hyytävän konkreettiselta.
Ylipäätään vanhemmuus ja perhesuhteet muutenkin ovat todella hedelmällinen ja monipuolinen aihe, jota pelaan ja jonka pelaamista seuraan jatkossakin mielelläni!
Artikkelin kirjoitti Ada-Maaria Hyvärinen, toimitti LOKIn toimitus. Hyvää äitienpäivää kaikille näin jälkijunassa!
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 