Vapaaehtoistyötä roolipeliharrastuksessa

Kysyin Roolipelaajien Suomessa helmikuussa gallupissa, onko pelinjohtaminen vapaaehtoistyötä. 103 vastasi että kyllä, 64 vastasi ei, ja 70 eivät osanneet vastata yksiselitteisesti, mutta halusivat silti osallistua gallupiin. Viimeisen ryhmän tyypeistä useat perustelivat sitä sillä, että kenelle vetää ja missä. Kavereille vetäminen on monille eri asia kuin vaikka nuorisotalolla pelin vetäminen ja conipelitkin ovat oma lukunsa.

Tästä johtopäätöksenä tekisin, että asia ainakin jakaa mielipiteitä. Kun kuitenkin noin monelle se on vapaaehtoistyötä, lienee se yleisintä vapaaehtoistyötä, jota roolipeliharrastuksen parissa on. Pelinjohtamisen ohella tapoja vapaaehtoistua on kuitenkin monia muitakin. Esimerkiksi conien järjestäminen, harrastajille tarjottujen resurssien kuten verkkosivujen tekeminen ja ylläpito, yhdistyksissä toimiminen, ja vaikkapa LOKIin kirjoittaminen ovat kaikki vapaaehtoisvoimin toimivia palveluita.

Syitä vapaaehtoistyön tekemiselle on monia. Omassa tuttavapiirissäni mm. omien käsiensä jäljen näkeminen ja itsensä toteuttaminen luovassa työssä, harrastuskentälle takaisin antaminen eli vastavuoroisuus siinä, että kaikki tekevät vuorollaan, ja se, ettei kukaan muukaan tee juuri sitä asiaa, jonka haluaisi tapahtuvan, ovat yleisiä vastauksia. Vapaaehtoistyöt saattavat myös toimia vastapainona työlle tai opiskelulle, tai antavat mahdollisuuden tehdä asioita, joissa ei vielä ole erityisen hyvä, mutta joista nauttii silti. Syitä vapaaehtoishommille on siis monia, ja edellä mainittujen ohella toki vapaaehtoistöistä voi esimerkiksi saada sellaisia onnistumisen kokemuksia, joita palkkatyöt, koulu, tai elämäntilanne muutoin eivät sillä hetkellä ei pysty tarjoamaan. Vapaaehtoistyöt monipuolistavat CV:tä palkkatöiden tapaan monilla aloilla niin, että seuraavaa työpaikkaa hakiessa on helpompi vakuuttaa työnantaja siitä, miten oikeastaan omaakin ne vaaditut taidot, vaikka työelämäkokemus olisikin vielä vähäistä. Tiedän esimerkiksi tapahtumatuottajan, koodarin, sekä projektipäällikön hyödyntäneen onnistuneesti roolipeliskenessä tekemäänsä vapaaehtoistyötä työnhaussa, noin muutamia mainitakseni.

Kaksi nuorta naista poraavat lautoja yhteen lavasteita tehden.

Lavasteiden rakentamista vapaaehtoisten voimin. Massin kotialbumi 2009.

Edellämainittujen ohella yksi tärkeä motivaattori monilla vapaaehtoishommiin lähtemisessä on kuitenkin on ne muut ihmiset ihmiset, joita vapaaehtoistöissä tapaa. Vaikka ihan harrastamallakin tapaa uusia ihmisiä, on vapaaehtoistyö vaikkapa yhteisen larpin kirjoittamisessa tai conin tekemisessä tarjonnut helposti puitteet säännöllisempään yhdessäolemiseen. Ja iso osa niistä on säilynyt läheisinä kavereina sen jälkeenkin, kun ei enää aktiivisesti tee samoja tapahtumia.

Itse olen tehnyt vapaaehtoistöitä harrastuksessa oikeastaan sen aloittamisesta asti. Löysin tieni 90-luvun lopulla KissFM:n roolipelichattiin, ja puolta vuotta myöhemmin ylläpidin porukan verkkosivuja, ja järjestin ensimmäistä viikonlopun mittaista livetapaamista. Vuotta myöhemmin kirjoittelin ensimmäistä omaa larppiani, ja kokeilin siipiäni sekä pöytäpelinjohtamisessa, että nuoremmille harrastuksesta kiinnostuneille bofferityöpajan järjestämisessä. Lukion jälkeen perustin jo omaa yhdistystä, ja muutamaa vuotta myöhemmin ylläpidin larppikalenteria, ja toimin larppaajien silloisen kattojärjestön hallituksessa. Tungettuani mielipiteitäni milloin millekin foorumille, päädyin myös arvostelemaan lautapelejä Roolipelaaja-lehteen, sekä järjestämään Ropeconia. Nykyään myös ylläpidän joitain aihetta käsitteleviä Facebook-ryhmiä, kuten Roolipelaajien Suomea, Suomi Larppia, sekä Larp Women Unite!:n kansainvälistä, sekä Suomen versiota.

Vaikka oma listani kuulostaakin monipuoliselta, täytyy muistaa että en ole suinkaan tehnyt kaikkea samaan aikaan, ja silloin kun olen ahnehtinut lautaselleni liikaa kerralla, se on kostautunut huonona suoriutumisena tai loppuunpalamisen ensioireilla. Ja joskus suostuessani projektiin, joka oikeastaan ei inspiroi niin paljoa kuin pitäisi, se on kostautunut sekin huonona suoriutumisena. Tapoja vapaaehtoistua on harrastuksessa loputtomasti, ja aina löytyy vapaaehtoistyötä jota tehdä. Siitä ilahtuneena, että voi osoittaa olevansa tärkeä, on kuitenkin helppoa palaa loppuun. Palkaton työ kun ei tekemällä lopu, eikä harrastuskentältä tuleva arvostelukaan ole aina kevyempää, kuin palkkatöissä.

Mitä sitten kannattaisi tehdä, jos olisi vähän ylimääräistä aikaa ja halu tehdä jotain harrastuskentän eteen?

  • Vedä pöytäpeli. Jos et aiemmin ole vetänyt, ja visiota ei heti mieleen tule, niin ota vaikka joku valmisskenaario lempiroolipelikirjastasi. Vedä se kavereillesi, tuntemattomille virtuaalisesti netissä, tai vaikka läheisessä kirjastossa harrastuksesta kiinnostuneille.
  • Kirjoita LOKIin. Kuten tästä tekstistä huomaa, ei välttämättä tarvitse olla uusi ja innovatiivinen metatekniikka tai syväluotaava analyysi jonkun roolipelien alagenren kehityksestä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tullakseen julkaistuksi. Oikeastaan riittää, että on mielipide, jonka haluaa kertoa roolipelaavalle kansalle, ja kestää sen ajatuksen, etteivät kaikki välttämättä ole kanssasi samaa mieltä.
  • Ilmoittaudu coniin vapaaehtoiseksi tai larppiin avustajaksi. Vaikka vuoro narikassa tai pelin perunateatterissa ei kuulostaisi kovin glamöröösiltä ja luovalta työltä, se on silti tärkeä osa sitä onnistunutta kokemusta osallistujille. Ja toisaalta, jos erityisosaamista on, omasta mielenkiinnon kohteesta luennoiminen conissa, tai vaikkapa soittotaitonsa tarjoaminen larpin käyttöön voivat olla mielenkiintoisia kokemuksia nekin.

Jos tuntuu että aikaa ja energiaa tehdä olisi enemmänkin kuin vain yhteen lyhyehköön spurttiin, niin:

  • Suunnittele ja vedä roolipelikampanja.
  • Järjestä larppi, yksin, kavereiden kanssa, tai liity johonkin pelinjohtotiimiin. Esimerkiksi Facebookissa Suomi Larpilla etsitään välillä vapaaehtoisia pelinjohtotiimeihin.
  • Hae jonkun roolipelitapahtuman järjestäjätiimiin, eli Coniteaan.
    Tarjoudu LOKIlle vakioavustajaksi, joko kirjoittamaan, tai esimerkiksi toimittamaan artikkeleita, tai tarjoa niihin ottamiasi kuvia.
Lehtileike vuodelta 2002, jossa lukee Hiidenjyrkänne onnistui yli odotusten - Larppaus innosti Tapanilassa. Kuvatekstissä lukee Haltiat rakastivat rauhaa, mutta silti kuvassa  heillä on bofferiaseet käsissään.

Ote paikallislehdestä vuodelta 2002. Massi et co järjestivät larppikerhon larppikesäleirin ja sen larpin Helsingin Tapanilassa pääosin vapaaehtoisvoimin.

Jotkut vapaaehtoistyöt ovat näkyviä, joten ne tulevat helposti mieleen kun puhutaan vapaaehtoistöistä. Esimerkiksi Roolipelaajien Suomen ylläpitäjiksi on useampi ilmaissut kiinnostuksensa, mutta tällä hetkellä tiimissä on tarpeeksi väkeä ja homma toimii, joten emme koe tarvetta ottaa uusia tekijöitä. Useiden larppien pelinjohtotiimit ovat koottu kutsumalla kavereita tekemään, Coniteoihin hakee usein enemmän väkeä kuin voidaan ottaa, tai vaikka projekti etsisi vielä tekijöitä, visiot siitä, mitä tai miten tehdään, voivat olla liian erilaisia.

Lopuksi muutama varoituksen sana, motivaatiosta ja ahmimisesta. Jos lähtee tekemään jotain pidempää projektia, kannattaa miettiä jo valmiiksi, mikä itseään siinä motivoi. Vaikka kiitosta ja kehuja saa toki välillä paljon, niin välillä ei sitten ollenkaan. Eivätkä pelkät aplodit ja muutama kehu tapahtuman loppuessa välttämättä lämmitä mieltä niin paljoa, että se motivoisi tekemään saman uudelleen. Vaikka toki arvostusta olisi hyvä näyttää ja antaa kaikille vapaaehtoisille, se tuskin tulee koskaan olemaan niin runsasta, että sen voimalla jaksaisi seuraavankin projektin. Joskus jopa on helppo heittää hanskat tiskiin kesken kaiken, kun parhaansa yritettyään vaivannäön sijaan keskitytään kritisoimaan, -aiheesta tai aiheetta.

Ja ahmimisesta. Vapaaehtoistyö on parhaimmillaan hauskaa, mutta se hauskuus lähtee helposti pois koko hommasta, jos yrittää tehdä liikaa. Itse en nykyään tee kuin yhtä isompaa projektia kerrallaan ja uusia projekteja en missään nimessä ota useampaa kuukauden sisällä, jotta tiedän miten saan ne ajankäyttööni mahtumaan. Jokainen tietää omat rajansa, mutta on ikävää huomata olevansa tilanteessa, jossa vapaa-aikaa on päivässä pari tuntia, mutta vapaaehtoishommia sille parille tunnille kuuden tunnin edestä ja oikeastaan haluaisi vain katsoa telkkaria.

Jos luit tänne asti, mutta vapaaehtoishommat joko eivät kiinnosta, tai niitä on jo tarpeeksi, niin yksi ehdotus vielä: Osoita kiitosta niille, jotka vapaaehtoistyöllään mahdollistavat juuri sinun harrastuksesi. 🙂


Tekstin on kirjoittanut Heidi Säynevirta ja toimittanut Massi Hannula. Olemme alkujaan tutustuneet toisiimme tehdessämme Arpacon 2009 -tapahtumaa roolipeliharrastuksesta kiinnostuneille.

Kuvassa Heidi ja Massi skumppalasit kädessä.

Kuva mahdollisesti vapaaehtoistapahtuman kaadosta tai syntymäpäiviltä. Hyvin meni, hyvät fiilikset. Massin kotialbumi.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s