Huviretki luolaholviin – Heart: The City Beneath

Narkkarivelhoja koukussa omaan laittomaan taikuuteensa. Okkultisteja, jotka sallivat mehiläisten rakentaa pesänsä omaan kehoonsa kanavoidakseen niiden pyhää geometriaa. Vartiosto, jonka virkamerkeissä asuvat kaikki ne, jotka ovat niitä aikaisemmin kantaneet. Kirotun metrolinjaston junavaunuista taottuihin haarniskoihin verhoutuneita suojelijoita.

Ja nuo ovat vasta pelin hahmoluokkia.

Kannessa lukee isolla valkoisella tekstillä heart, punaisen taivaan edessä kiemurtelevat mustat posrtaat johtavat ylös (ehkä taivaisiin), punaisten käsien joukko kurkottelee kohti taivasta, taka-alalla portaiden puolivälissä on joukko, jolla on käsissään soihtuja.

Heart roolipelin kansi.

Heart: The City Beneath on roolipeli brittiläiseltä Rowan, Rook and Decardilta. Se joukkorahoitettiin loppuvuodesta 2019 ja sääntökirjan PDF kilahti sähköpostiini jo huhtikuun ensimmäisenä. Eikä edes ollut aprillipila. Pelin ovat suunnitelleet Grant Howitt ja Christopher Taylor ja tunnelmallisesta kuvituksesta vastaa Felix Miall. Se sijoittuu samaan maailmaan kuin Howittin ja Taylorin edellinen peli Spire: The City Must Fall, jota hehkutin viime vuonna toisaalla. Konepellin alla hyrrää viilattu versio Spiren käyttämästä Resistance-sääntösysteemistä, jolla on tiettyä sukunäköä Apocalypse Worldin ja Blades in the Darkin kanssa. Siinä missä Spire ruotii fantasiaroolipelien troopeista rotuessentialismia, Heart ottaa mikroskoopin alle luolaston.

Se kysyy, millainen kokemus luolaston koluaminen oikeastaan on ja mistä luolastoja oikeastaan tulee. Johdonmukaiset vastaukset näihin kysymyksiin voivat tuottaa ainoastaan surrealistisen kauhupelin. Niin ikään pelihahmot ovat pakkomielteisiä ja epätoivoisia yksilöitä, jotka eivät etsisi onneaan maan alta jos heillä olisi enää mitään paikkaa normaalissa yhteiskunnassa.

Ajatus luolastosta kauhun tyyssijana ei tietenkään loogisuudessaan ole mitenkään ainutlaatuinen – mm. Lamentations of the Flame Princess operoi samalla ajatuksella – ja Heartin todellinen vahvuus on sen maailmassa ja visiossa. Pelin nimen Sydän on outo… jokin, syvällä maan uumenissa, mistä sen vaikutus vääristää maailmaa sen ympärillä. Pinnalla, Derelictuksen kylässä olisi melkein normaalia elleivät kaikki alas menevät kulkisi sen kautta, mutta mitä lähemmäs pimeyden ydintä seikkailija laskeutuu, sitä oudommaksi maailma muuttuu. Luonnonlait lakkaavat pätemästä, kiven sijaan luolasto on veristä lihaa ja rustoa, kaikkialle puhkeaa silmiä ja jopa kausaliteetti on kyseenalainen käsite.

Mikäli tässä on jotain aavemaisen tuttua, Heart kyllä tunnustaa sekä Huviretken tienpientareelle että Jeff VanderMeerin Hävityksen vaikutteet. Kirjan lopun listassa ovat myös Junji Iton kauhusarjakuvat sekä videopelit Silent Hill 2 ja Bloodborne. Voisin itse lisätä listalle Gormenghastin sekä Darkest Dungeonin, joka on visuaaliselta ilmeeltään Heartin lähisukulainen. Lisäksi molemmissa on tosi paljon aivan kauheita sikoja.

Hahmoluokat ovat persoonallisia. Tässä ei kierrätetä D&D:n klassisia arkkityyppejä vaan jokainen luokka on sidoksissa pelin maailmaan ja lisäksi todella häiritsevä. Luokkia on yhdeksän, kuten primitiivinen Cleaver, joka on raaka tappaja ja jäljittäjä, jonka voimat tulevat kannibalismista, sekä Incarnadine, joka on velkaa itselleen velan jumalalle ja osaa paitsi kusettaa ja puukottaa selkään, myös käyttää karmaa metafyysisenä vipuvartena. Kaikki luokat voivat olla esimerkiksi tehokkaita taistelijoita, taitavia eränkävijöitä tai nohevia lukkoseppiä, mutta vai Deep Apiarist kykenee näkemään kehossaan asuvien mehiläisten silmien kautta tai käskemään parven vihollistensa kimppuun.

Pelihahmot oppivat hahmoluokistaan uusia ominaisuuksia sitä mukaa kun he saavuttavat tarinallisia päämääriään. Päämäärät ovat pelaajan, eivät hahmon, ja saattavat hyvinkin olla hahmolle negatiivisia asioita. Suosituksena pieniä edistymisiä tulisi joka sessiossa ja isompia parin session välein. Hahmot kehittyvät nopeasti ja ideaali kampanjan mitta on kirjoittajien mukaan noin kahdeksan pelikertaa, joiden aikana hahmo ehtii aloittaa uransa, kehittyä seikkailijana ja lopulta kuolla. Kaikkien hahmoluokkien zeniittikyvyt, voimakkaimmat taidot, johtavat hahmon kuolemaan tai eläköitymiseen. Kun hahmo on valinnut zeniittikykynsä, loppu on lähellä.

Heart, kuten Spire, on muutenkin peli, jossa hahmojen henki on herkässä. Taistelua ja muita koitoksia koskevat säännöt operoivat hyvin abstraktilla tasolla. Hahmoilla on viisi vastustuskykyä, Blood, Echo, Mind, Fortune ja Supplies. Konflikteissa näihin tulee painetta. Paineen kertyessä jollekin mittarille, tästä heitetään tarkistusheitto. Jos n12 näyttää vähemmän kuin kertynyt paine, tulee pysyviä seuraamuksia ja paine nollataan. Jos painetta on paljon, seuraukset voivat olla vakavia. Esimerkkeinä, Blood-mittarilta tuleva seuraamus saattaa olla murtuma tai haava, Supplies-mittarilta ruoan loppuminen tai jonkun tärkeän varusteen särkyminen. Kuolema voi kuitenkin seurata vain pelinjohtajan tai pelaajan päätöksestä.

Hahmot kuuluvat myös johonkin maailman neljästä kansasta (kuten Pathfinderin toinen laitos, myös Heart on hylännyt sanan ”race” ja siirtynyt käyttämään ”ancestrya”), joilla ei ole lainkaan pelimekaanisia eroja. Nämä kansat ovat drow, aelfir, ihminen sekä gnolli. Jokaisella näistä on myös oma lista satunnaisia henkilökohtaisia tavaroita, kuten esimerkiksi taikinajuuri. Se pitää nimetä itse.

Myös luolastojen koluaminen on sääntöjen tasolla abstraktia. Luolastolla, joka yleisesti ottaen on reitti kahden asutuskeskuksen välillä jossain aivan liian lähellä Sydäntä, on stattiblokki, ja matkallaan hahmot kohtaavat haasteita, joiden ratkominen laskee luolaston haastetta. Kun se on nollassa, hahmot ovat selvinneet ulos. On pelinjohtajan ja pelaajien vastuulla kertoa, kuinka tämä kaikki oikeasti tapahtuu.

Heart sälyttää myös pelimaailman pelinjohtajalle. Esipuheesta asti kirja korostaa että alisen maailman maamerkit ja kyläyhteisöt ovat valinnanvaraisia ja kirjan esittämiä vaihtoehtoja ei ole pakko käyttää. Tätä maailmakuvausta kuitenkin on 50 sivua ja siitä iso osa on aika siistiä. Mitä lähemmäs Sydäntä kulkee, sitä friikimmäksi maailma menee, mutta siellä täällä on kuitenkin suhteellisen vakaita turvapaikkoja, joihin on muodostunut yhteisöjä. Jotkut näistä ovat yhtä vaarallisia kuin ympäröivä hulluuden erämaa. On kannibaalikultteja, sienidruidien huumekartelli, kiellettyjen jumalten harhaoppisia temppeleitä… 

Heart ei ole peli kaikille, mutta mikäli kehokauhu, keskiraskaat tarinapelimekaniikat ja outo fantasia vetoavat, tämä on ehdottomasti hintansa väärti.

Heart: The City Beneath on toistaiseksi myynnissä vain PDF:nä, mutta tulee olemaan saatavana myös kovakantisena painoksena sitten aikanaan. Kirjassa on 219 sivua.


Artikkelin on kirjoittanut Jukka Särkijärvi, toimittanut LOKIn toimitus.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s