Lex Arcana

LOKIn Italian-kirjeenvaihtaja, joka ei osaa italiaa ja vietti kerran viikon Milanossa etsimässä kunnollista pasta carbonaraa, on palannut!

Lex Arcanan ensimmäinen laitos julkaistiin 1993. Sen suunnittelivat Leo Colovini, Dario de Toffoli, Marco Maggi ja Francesco Nepitello. Pelin kustansi Dal Negro ja siihen julkaistiin kolme lisäosaa sekä demiurgin näkösuoja.

Heti perään, vuonna 2018, pelin toinen laitos joukkorahoitettiin Kickstarterin kautta kahdella kielellä ja PDF:t jaettiin alkuvuodesta 2020 rahoittajille. Kustantaja on Quality Games ja suunnittelijoiden ydinporukka oli sama. Tässä välissä Colovini ja Nepitello olivat ehtineet käydä hakemassa kokemusta The One Ringin suunnittelijoina. Sääntökirja on 300-sivuinen kovakantinen väriteos.

Lex Arcanan maailma on vaihtoehistoriallista fantasiaa. Koska Rooman keisareilla ja valtakunnan agenteilla on ennustusrituaalien taito, imperiumi on selvinnyt yhtenäisenä ja ehjänä aina vuoteen 1229 ab Urbe condita, aikaa Rooman perustamisesta laskien. Meidän historiassamme tuo vastaa vuotta 476, jolloin germaanipäällikkö Odovakar syöksi vallasta Länsi-Rooman nuoren keisarin Romulus Augustuksen ja kruunasi itsensä Italian kuninkaaksi. Usein katsotaan antiikin Rooman ajan päättyvän ja Euroopan keskiajan alkavan tästä tapahtumasta. Lex Arcanassa sen sijaan Rooman keisari Theodomirus piti senaatille puheen, jossa hän tuomitsi keisarikunnan vuosisataisen laakereillaan lepäilyn ja varoitti enteiden näyttäneen salaisten voimien uhkaavan valtakunnan tulevaisuutta. Hän perusti Cohors Auxiliaria Arcanan, pretooriaanikaartin eliittiyksikön, jotka tutkisivat selittämättömiä ilmiöitä, soluttautuisivat kiellettyihin kultteihin ja kävisivät varjoissa taistelua Roomaa uhkaavia voimia vastaan valtakunnan rajojen molemmin puolin.

Käytännössä siis, kuten testipelissäni muuan pelaaja lohkaisi, ”Delta Viridis”. Tai ”Archium X”.

kuvassa roomalainen sotilas
Lex Arcanan kansi

Alea iacta est

Pelissä pelataan Cohors Auxiliaria Arcanan kaartilaisia, custodes. Pelinjohtajan roolinimi tällä kertaa on demiurgi. Pelin hahmoluokat ovat salamurhaaja, ennustaja, diplomaatti, kirjanoppinut, eränkävijä sekä taistelija. Luokkajärjestelmä on löyhä ja edustaa enemmän hahmon kaartilaiskoulutuksen painopistettä kuin hänen syvintä itseään. Kuka tahansa voi olla pätevä missä tahansa mutta kukaan ei voi olla hyvä kaikessa.

Kaartilaisten osaamista mittaavat virtutes sekä peritiae, eli hyveet ja taidot. Virtutes vastaavat käytännössä D&D:n ominaisuuksia ja ovat Vigor, Coordinatio, Sensibilitas, Ingenium, Ratio ja Auctoritas. Näiden pistearvoista rakennetaan Peritiae, jotka ovat De Bello, De Corpore, De Natura, De Magia, De Scientia sekä De Societate. Arvoihin vaikuttavat myös hahmon ikä, sosiaaliluokka sekä kotiprovinssi.

Lex Arcanan sääntöjen villein piirre on sen perusmekaniikka, jossa ysärin perintö lymyää vielä kuin latina lainopissa. Kun yritetään tehdä jotain, heitetään noppakoura, jonka koko vastaa käytettyä virtusta tai peritiaa – mutta ei noppien määrää vaan niiden kokonaisarvoa, kunhan niitä ei ole enempää kuin kolme. Esimerkkinä, jos traakialaisen ex-gladiaattori Elektran Coordinatio on 12, väistääkseen putoavaa kivenlohkaretta hän voi kasata noppakouransa esimerkiksi 1n12, 2n6, 3n4 tai jopa 1n8+1n4. Mitä enemmän noppia, sitä todennäköisemmin tulos on lähellä noppakouran keskiarvoa. Korkeimmalla luvulla kohtalo kuitenkin puuttuu peliin ja nopat saa heittää uudelleen, lisäten uuden heiton tuloksen vanhaan. Pelaaja joutuu harkitsemaan, onko turvallisempi todennäköisyys tarpeeksi vai tavoitellako suuruutta. Koska kaartilaisen numeroarvot voivat olla myös parittomia, Lex Arcanan noppavalikoima sisältää myös erikoisuudet n3 ja n5. 20-sivuista noppaa käytetään vain joissain kohtaamistaulukoissa.

kuvassa roomalainen vanha d20 noppa
D20 Mikä on toki vähän ironista.

Joissain olosuhteissa heitosta katsotaan myös onnistumisen aste. Neljä yli kohdeluvun on toisen asteen onnistuminen, seitsemän yli on kolmannen asteen jne. Esimerkiksi taistelussa – jossa heitetään De Belloa vastustajan De Bello -heittoa vastaan – isompi onnistuminen kaksin- tai kolminkertaistaa heitetyt vahinkonopat. Haarniska vähentää vahinkoa, kilpi auttaa torjumaan iskuja.

Iam mortuus es!

Lex Arcanan kaartilaisilla on käytössään taikuutta, jota on kahdenlaista. Ensiksikin ja olennaisemmin on rituaalinen ennustustaikuus, jonka käyttäminen vaatii aikaa ja huolellista kaavojen noudattamista. Se on enteiden tai unien tulkintaa, sisälmysten lukemista, selvänäköä ja jumalten suosion arpomista, jolla kaartilaiset voivat saada selville tietoja menneestä ja tulevasta. Rituaaleja on monia erilaisia, joista jotkut kestävät tuntikaupalla, jotkut muutaman minuutin. Kaikki vaativat että ennustajalla on selkeä ja tarkasti rajattu kysymys – ja että demiurgi on hyvin selkeästi perillä seikkailustaan. Ennustukset ovat iso osa pelin maailmaa, sääntöjä sekä valmisseikkailuita.

Toinen taikuus on Indigitamenta, pienet rukoukset Rooman valtakunnan suojelusjumalille tai italialaisille jumaluuksille, jotka antavat pieniä avuja taistelussa ja muissa toimissa – uusintaheittoja, lisää noppia, jne. Jotkut voimat ovat näyttävämpiä, kuten Jupiter Fulguratur, joka kutsuu taivaalta salaman iskemään vihollisia. Niin rituaalit kuin Indigitamenta kuluttavat hahmon Pietas-arvoa, hurskautta, jota yleensä saa takaisin vain palvontamenoilla temppelissä, seikkailujen välissä.

kuvassa patsas jossa nuori roomalainen mies kaltoinkohtelee hevosta
Mithran kulttia suvaitaan, jos ei hyväksytä. Kuva Jukka Särkijärvi.

Maailmassa vaikuttaa myös muita magian traditioita, mutta useimpien niistä harjoittaminen on Rooman valtakunnassa laitonta. Vaikka Roomassa on uskonnonvapaus, Cohors Auxiliaria Arcanan jäsenten vaaditaan seuraavan valtion virallisia jumalia, joihin kuuluvat myös eri hahmoluokkien suojelusjumalat – ennustajien Apollo, taistelijoiden Mars, kirjanoppineiden Minerva ja niin edelleen. Toki kaartilaiset voivat oppia myös muita rituaaleja, mutta tämä saattaa vihastuttaa heidän omat jumalansa. Tyypillisesti, tämmöinen touhu nollaa hahmon hurskauspisteet kunnes tämä on sovittanut tekonsa.

Lex Arcanan maailmankuva on magian ja mytologian värittämä. Jumalat ja henget ovat läsnä jokapäiväisessä elämässä. Ne suojelevat, mutta myös vaativat kunnioitusta ja panteon on asenteeltaan melkoinen reilukerho. Testipeliksi peluutin lyhyen skenaarion kokoelmasta Mysteries of the Empire I, jossa hahmot olivat tehtävällä Achaian provinssissa. Ongelmat ratkaistiin ja syylliset saatiin kiinni, ja maallisen vallan näkökulmasta kaartilaisten suoritus oli V/V ja luetuttaisivat kyyhkynsisälmyksiä uudelleenkin, mutta heidän toimensa suututtivat Dionysoksen, joka leikkasi ansaittuja kokemuspisteitä. Tämä sääntöjen nivoutuminen myyttiseen maailmankuvaan muistuttaa hyvällä tavalla Greg Staffordin klassikkopeli King Arthur Pendragonia.

Myyttinen maailmankuva seuraa myös hirviökuvauksiin. Vaikka kaikelle annetaan konkreettiset numeroarvot jotta kaartilaiset pääsevät ottamaan mittaa khimairoista ja Egyptin muumioista, varsinainen informaatio niistä on annettu diegeettisinä kappaleina, teksteinä kirjanoppineilta ja bestiaarien kirjoittajilta. Tieto on epävarmaa, joskus ristiriitaista. Mukana on myös parin sivun verran sääntöjä eurooppalaisille vampyyreille Draculan hengessä, jotka alustetaan toteamalla että nämä eivät oikeastaan kuulu Lex Arcanan maailmaan, mutta jos haluat että kuuluvat niin ota tästä.

kuvassa antiikin Rooman kartta
Rooman kartta.

Roma Aeternum

Rooman valtakunta koostuu 20 provinssista, jotka on jaettu neljään prefektuuriin. Valtakunta ulottuu Britanniasta Mesopotamiaan. Välimeri, Mare Internum, on Rooman. Rooman maita ja mantuja kuitenkin kuvataan perussäännöissä verrattain vähän. Enimmäkseen maailmakuvaus koskee uskontoa, taloutta, maanviljelyä, infrastruktuuria ja niin poispäin – asioita, jotka yhdistävät koko Roomaa sen sijaan että käsittelisivät alueiden eroavaisuuksia. Toki saamme tietää kustakin provinssista muutaman sanan ilmastosta ja historiasta, mikä sen pääkaupunki on sekä mitkä legioonat siellä pitävät jöötä. Ja kyllä, meille kerrotaan että vaikka Gallia on kuulunut Roomalle satoja vuosia ja on rauhoitettu eikä edes enää rajaprovinssi, Armoricassa on edelleen levottomuuksia ja druidien johtama kapinaliike.

Suuri osa sekä perussääntökirjan maailmalukua että lähdekirjaa Encyclopaedia Arcana on silti enemmän moodissa ”tällaista oli elämä antiikin Roomassa”. Vaikka pelinjohtajana pidän itse asiassa ihan käyttiksenä infoa siitä, kuinka monta päivää kestää matka pisteestä A pisteeseen B, tätä varten on kokonainen Stanfordin yliopiston nettisivusto, joka laskee sen puolestani. On matskua uskonnosta, yhteiskuntajärjestyksestä, armeijan kokoonpanosta ja muusta kamasta, jonka löytää vaikka Wikipediasta.

Tiedän, millainen Rooma oli ja jos en tiedä, voin ottaa selvää. En tiedä, millainen Lex Arcanan Rooma on ja siihen minulla ei ole muuta lähdettä kuin pelin lähdekirjat, jotka sen sijaan että antaisivat seikkailutäkyjä ja kertoisivat kuinka se eroaa tuntemastani Roomasta, antavat minulle kaavion siitä, miten amforat pinottiin laivan ruumaan (mikä itse asiassa selittää paljon) ja jahnaavat sivukaupalla siitä miten vehnää täällä ja hirssiä tuolla JA KERRONKO MINNE VOIT TYÖNTÄÄ BRASSICASI?!

Lex Arcanan valtakunta on matkalla tasa-arvoa kohti. Jo keisari Caracalla sääti että kaikki valtakunnan vapaat asukkaat olivat täysivaltaisia kansalaisia ja pelin valmishahmoihin mahtuukin mm. egyptiläinen arkkitehti, nabatealainen diplomaatti, pohjoisafrikkalainen paimentolainen ja ennustaja jostain Hadrianuksen muurin varjosta. Sukupuolijakauma on niin ikään tasan. Sääntökirja selittää roomalaisten joutuneen harkitsemaan uudelleen naisen yhteiskunnallista asemaa sulautettuaan valtakuntaan monia kansoja, joiden keskuudessa nainen saattoi johtaa, kuulua papistoon tai olla oraakkeli – hyvin olennainen rooli Lex Arcanan maailmassa. Rooma on silti pohjimmiltaan patriarkaalinen. Diggaan ratkaisusta, koska Lex Arcanan kontekstissa sillä ei yleensä ole väliä, saavatko pelihahmot esimerkiksi omistaa maata tai äänestää senaatinvaaleissa. Sukupuoli ei rajoita pelihahmojen toimintaa pelin ydinsisällön puitteissa, mutta tematiikka on silti potentiaalisesti läsnä pelimaailmassa mikäli siitä halutaan tehdä peliä. Ratkaisu myös tuntuu uskottavammalta kuin jos vuoden 476 Roomassa olisi valmis tasa-arvo, sillä eihän tämä mikään valistunut valtakunta ole. Kidutus on sentään ehditty kieltää.

Varsinaista koulutuslaitosta ei ole ja syrjäseuduilla usein tärkein henkilö kylässä on se yksi tyyppi, joka osaa lukea. Ja tosiaan, Roomassa on vieläkin orjuutta. Tämäkin on Lex Arcanassa toki katoamaan päin, sillä pitkän Pax Romanan aikana ei ole käyty valloitussotia jotta orjapopulaatio kasvaisi ja roomalaiseen orjuuden malliin kuului myös erilaisia mekanismeja, joille orjasta saattoi tulla vapaa kansalainen. Pax Romanasta syntyy myös toisenlaista painetta, kun valloitettujen alueiden puute johtaa siihen että sotilaspalveluksesta ei enää saakaan omaa maaplänttiä viljeltäväksi. Tämä johtaa tyytymättömyyteen legioonissa. Kuvio on kirjoitettu miellyttävän kompleksisella otteella.

Yleisesti ottaen Lex Arcanan suhtautuminen imperiumiin on hyvin mutkaton, eikä asetelmaa keisarillisten erikoisagenttien pelaamisesta kyseenalaisteta missään vaiheessa, olkoonkin että imperiumia ei myöskään näytetä valtavan positiivisena elementtinä, mitä nyt tuo akveduktit, puhtaanapitolaitoksen, lääketieteen, koulutuksen, viinin, julkisen järjestyksenpidon, kastelujärjestelmän, tieverkostot ja julkisen terveydenhuollon provinsseihinsa. Yhteiskunnassa on valtavia jännitteitä, jotka tuntuvat hedelmällisiltä pelisisällön lähteiltä.

Lex Arcanaan on julkaistu ilmainen pikasäännöstö ja introseikkailu, joka valitettavasti ei selitä miten noppakoura muodostetaan. Sen voi ladata DriveThruRPG:stä. Perussääntökirjassa on kaksi seikkailua lisää, jotka jatkavat introseikkailun tarinaa. Lisäksi peliin on julkaistu Encyclopaedia Arcana, maailmakirja, josta suurin osa on valitettavasti ”tällaista elämä oli antiikin Roomassa” -tasoista ja suosittelen mahdollisen hankinnan jäävän PDF:n tasolle. Mysteries of the Empire I on mukiinmenevä kokoelma seikkailuita eri puolilla imperiumia. Se kokoaa myös muut Quality Gamesin tällä hetkellä myymät lyhyet seikkailut yksiin kansiin. Viimeisimpänä julkaisuna on lisäkirja Aegyptus, joka ruotii Aegyptuksen provinssin, eli nykyisten Egyptin ja Libyan alueet sekä Kreetan saaren ja sisältää kolmen seikkailun minikampanjan.

Olen tyytyväinen ostokseeni ja kurmottaisin barbaareja Germanian limeksellä toistekin.


Artikkelin kirjoitti Jukka Särkijärvi, toimitti LOKIn toimitus.


Sinustako uusi jäsen LOKIn päätoimitustiimiin? Lue lisää!


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s