Nicholas J. Mizerin kirja Tabletop Role-Playing Games and the Experience of Imagined Worlds ilmestyi toissavuonna Palgave-Macmillanin julkaisusarjassa Games in Context. Viimeiset pari vuotta ovat olleet hedelmällistä aikaa akateemiselle roolipelitutkimukselle ja on ollut virkistävää nähdä näitä kirjoja muiltakin kustantamoilta kuin McFarlandilta. Vakavan akateemisen kustantamon julkaisu toki kantaa myös vakavaksi vetävää hintalappua ja 174-sivuisesta kirjasta saa pulittaa 55 € pehmeäkantisena, 43 € sähkökirjana tai jos on massikeisari tai käyttää kirjaston hankintarahoja, 77 € kovakantisena. Onneksenne sain kappaleeni kirjoittajalta itseltään ja voin nyt kertoa teille siitä kaiken.

Mizer on taustaltaan antropologi ja folkloristi, ja asemoi tutkimuksensa fenomenologiseksi etnografiaksi. Tutkimuskysymys on elänyt matkan varrella, mutta näin yksinkertaistaen, Mizer tutkii sitä, kuinka roolipelissä luodaan maailmaa. Ei maailmankirjoitusta, vaan sitä, kuinka pelaajat luovat maailmaa yhteisen kerronnan kautta pelin aikana. Tutkimuskohteet ovat neljä hyvin erilaista peliporukkaa eri puolilla Yhdysvaltoja, joiden peleihin Mizer osallistui tutkimustyönsä aikana. Kaikki kuitenkin kuuluvat jossain määrin Old School -skenen piiriin – he pelaavat vanhoja Dungeons & Dragonsin laitoksia tai niihin perustuvia retroklooneja. Mizer tutki paria conia ja teki kymmeniä haastatteluita sen lisäksi, että osallistui peleihin sekä coni- että kotiympäristöissä ja lisäksi tarkkaili pelisessioita ulkopuolisena ja tietenkin nauhoitti kaiken. Kirjassa mainitaan nauhoitusten puhtaaksikirjoittamisen olleen erityisen palkitsevaa.

Mizer hankki ison osan rahoituksestaan vuonna 2013 Kickstarterissa, missä projektin nimi oli vielä The Greatest Unreality: Story, Play, and Imagination in D&D ja se oli hänen väitöskirjansa. Proggiksen yhteydessä hän teki myös vlogisarjan nimeltä Spot Check, joka on vielä YouTubessa kaiken kansan pällisteltävänä. Tämä kirjaversio on tietenkin päivitetty ja mukaan on tuotu myöhemmin ilmestyneitä lähteitä. Tutkimusmateriaali kuitenkin näyttää ikänsä ja sen kuvaama roolipelaamisen kenttä on muuttunut paljon kuluneiden kuuden vuoden aikana, etenkin Old School -puolella. Teoksessa on muun muassa pitkä pätkä Dungeons & Dragonsin neljännestä laitoksesta ja siitä, kuinka se ”mcdonaldisoi” pelikokemusta, mutta vitoslaitoksen olemassaoloa hädin tuskin noteerataan. Bibliografiassa on kuolleita linkkejä, jotka on tarkastettu parhaimmillaan vuonna 2012.

Teoksen pointti ei kuitenkaan ole luoda historiikkia vaan keskustella siitä, mitä me oikeastaan teemme kun pelaamme ja eläydymme toisiin maailmoihin. Kirja rakentuu parista johdantoluvusta, joissa käydään läpi tutkimuskysymystä, metodologiaa, teoriapohjaa ja taustoja, minkä jälkeen kolmen luvun verran Mizer kertoo kenttätutkimuksestaan – eli siitä kun se meni ja pelasi tosi paljon eri ihmisten kanssa.

Ensimmäinen kenttätyöluku on melkeinpä elvistelyä. Mizer kertoo reissustaan Gary Coniin. Gary Con on D&D:n isän Gary Gygaxin muistolle omistettu tapahtuma, joka järjestetään vuosittain hänen vanhassa kotikylässään Lake Genevassa, Wisconsinissa. Tapahtuma on Old School -skenen keskeisiä coneja ja siellä pyörii paljon Gygaxin vanhoja pelikavereita 70-luvulta sekä entisen TSR:n pelisuunnittelijoita. Mizer onnistui koppaamaan itselleen kutsun Garyn pojan, Ernie Gygaxin vetämään peliin. Ernie ei ollut peluuttanut yli kymmeneen vuoteen. Mizer kuvailee peliä muistamistyönä, jopa historian elävöittämisenä.

Kirjan villeintä sisältöä on luku peleistä Dentonissa, Teksasissa, missä Mizer vietti muutaman viikon ja pelasi kolmen session minikampanjan. Kampanja oli perin happoista scifiä. Mizer kutsuu pelinjohtajaa mm. shamaaniksi ja keksii häntä varten termin ”chromomancer”, johtuen pelinjohtajan tyylistä käyttää kuvailussaan värejä keskeisenä elementtinä. Pelinjohtaja itse kuvailee pelin vetämistä tapanaan pakottaa päänsä sisäinen fiktiivinen todellisuus fyysiseen tilaan. Omien sanojensa mukaan hän ”kidnappaa todellisuuden ja pitää sitä panttivankinaan pari tuntia”.

Kolmas kenttätutkimusluku käsittelee kahta Mizerin tutkimaa pitkää kampanjaa, joista toista pelattiin New Yorkissa ja toista Portlandissa, Connecticutissa. New Yorkin kampanjassa pelattiin sen 200. pelisessio iltana, jolloin Mizer saapui kaupunkiin. Portlandin kampanja oli tuolloin pyörinyt 18 vuotta. Mizer käyttää näitä havainnollistamaan sitä fiktiivisen maailman rikkautta, joka syntyy ajan myötä aina uusien pelaajien tuodessa omaa sisältöään pelipöytään. Kumpikin kampanja edellytti myös pelisessioiden välistä dokumentaatiota – yhdessä tapauksessa kampanjawiki, toisessa pelinjohtajan muistikirja, jossa mm. seurattiin maailman kalenteria. Jokaisella pelihahmolla oli jopa syntymäpäivä. Näissä kampanjoissa pelimaailma oli selkeästi pääosassa – pelihahmoja kun vanhan liiton hengessä kuoli jatkuvalla syötöllä, Portlandin kampanjassa jo yli 60.

Kaikissa kenttätutkimusluvuissa on paljon suoraa transkriptiota pelien aikana käydystä dialogista, selostusta pelimaailmoista ja jopa suoria pelianekdootteja. Sävy on ajoittain mukavan jutusteleva, roolipelaaja kertomassa fanittamistaan jutuista, kunnes seuraavan alaotsikon takaa hyppää taas esiin Heidegger ja sitten vedetään taas.

Kirja on aavistuksen hajanainen ja ammentaa hyvin laajalta teoriapohjalta. Varsinaisen punaisen langan seuraaminen on haastavaa, ellei materiaali ole ennestään tuttua. Itselleni ei ollut ja tulin hankkineeksi johdannon fenomenologiaan voidakseni ymmärtää tätä kirjaa. Mizer ei myöskään esitä yhtä selkeää argumenttia, vaan enemmänkin esittelee eri tapoja, joilla roolipelaajien fiktiiviset maailmat ovat olemassa. Luettelo ei ole tyhjentävä ja viimeisessä luvussa Mizer katsoo jo eteenpäin, muihin maailmoihin.

Kuivasta otsikostaan huolimatta Tabletop Role-Playing Games and the Experience of Imagined Worlds on kiehtova teos, eikä se unohda leikkisyyttä. Tämä on varmaankin ainoa akateeminen teos, joka maksaa Joesky-veron.

---

Artikkelin kirjoitti Jukka Särkijärvi ja sen toimitti LOKIn toimitus.

---

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki