Viimeisimmässä pelisuunnittelijan tarinassa puhuin peliseuran löytämisestä, ja mainitsin ohimennen Jyväskylässä aktiivisesti toimivan pöytäroolipelikerhon joka kerääntyy maanantaisin paikallisen ylioppilaskylän kerhotilaan, jonka meille on järjestänyt Kortepohjan Ylioppilaskylän vapaa-aikatoimikunta. Kerhossa käy aktiivisesti noin 15-20 henkeä, mutta muutama vuosi takaperin kerhotilan vaihdettua pienempii tiloihin, aktiivisten kävijöiden määrä ei ole enää yhtä suuri kuin aikaisemmin. Aiemmissa tiloissa pystyimme pitämään neljästä viiteen eri peliä käynnissä vaivatta, mutta nykyinen tila soveltuu enää korkeintaan neljään peliin.

Pelikerhon arkea

Kerhon toiminta rakentuu pelikierroksista, jotka kestävät vaihtelevasti noin 5-6 viikkoa. Kunkin kierroksen alussa koko sillä hetkellä paikalla oleva porukka keräätään yhteen, ja vapaaehtoiset pelinjohtajat ilmoittavat minkälaista peliä aikovat seuraavaksi pitää. Tämänhetkisillä pelaajamäärillä pelejä muodostuu yleensä kolmesta neljään, mutta joskus tarjolla on useampikin potentiaalinen peli. Yleensä pelinjohtajia ei tarvitse erikseen kosiskella, vaan meillä on useampi pelinjohtaja jotka pitävät uusia pelejä sitä mukaa kun edelliset loppuvat.

Pelinjohtajien esiteltyä omat peli-ideansa, paikalla olevat jakaantuvat esiteltyihin peleihin mielensä mukaan. Kierroksten pelit kestävät noin 4-5 pelikertaa, ja kun kaikki pelit ovat päättyneet, aloitetaan prosessi alusta. Joskus jotkut pelit kestävät hieman pidempään, jolloin muut pitävät joko yhden pelikerran pelejä tai eivät sillä viikolla ilmaannu paikalle. Jos joku kiinnostunut ilmestyy paikalle kesken kierroksen, häneltä kysytään haluaako hän seurata sivusta tämän kierroksen tai mikäli mahdollista, lyöttäytyä mukaan johonkin peliin.

Uusiin ihmisiin tutustumisen vaikeus

Roolipelikerholla ei varsinaisesti ole uusien iltoja, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti olemme kuitenkin pitäneet eräänlainen esittelykierros jolloin kukin vuorollaan kertoo itsestään hieman taustaa ja pelikokemuksia. Tarkoituksena on ollut tutustuttaa uusia pelaajia vanhoihin ja päinvastoin. Uudet pelaajat on aina otettu ilomielin vastaan, varsinkin kun vuosittain kaupunkiin saapuu uusia opiskelijoita.

Jossain foorumikeskustelussa taannoin joku kommentoi kokevansa uusien ihmisten kanssa pelaamisen olevan haasteellista sillä peliseuraan olisi hyvä tutustua etukäteen: Jos henkilökemiat eivät natsaa, voi saman porukan kanssa olla hankala pelata. Olen tästä samaa mieltä itsekin, mutta olen huomannut että meidän roolipelikerhon formaatti on toiminut oikein hyvin vaikka kaikkien kanssa ei olisikaan ihan samanlainen pelityyli tai henkilökemiat eivät ihan täysin menisikään yhteen.

Kukin kierros kestää sen 4-5 pelikertaa, ja vaikka joskus kohdalle sattuisikin pelaajia joiden kanssa ei kauheasti pelityylit satu yhteen, ei samassa pelissä tarvitse olla kuin hetken aikaa. Tällaiset tilanteet on myös helppo välttää koska meillä on yleensä kolmesta viiteen yhtäaikaista peliä, jolloin on jonkinnäköinen mahdollisuus valita peliseuransa. Monesti samanhenkisillä pelaajilla on samanlaisia intressejä, joten esimerkiksi uutta ihmissuhteisiin painottuvaa Cthulhu-peliään hehkuttava pelinjohtaja varmasti kerää luokseen samanhenkisempiä  kuin ne jotka pelaavat mieluummin jotain toiminnallisempaa luolastonkoluamispeliä. Onneksi meillä ei ole tapahtunut mitään suurta nurkkakuntaistumista, vaikka on selvästi havaittavissa että jokaisella pelaajalla on omat intressinsä preferenssinsä, ja vaikka joskus joutuisikin pelaamaan peliä joka ei ole aivan omien intressien mukainen, niin saattaahan sitä siinä sivussa löytää jotain uutta ja jännää.

Pelikerhoformaatin etuja

Mielestäni roolipelikerhomme on toiminut varsin hyvin. Pelikaverit vaihtuvat mukavan tasaisesti, ja kun on tutustunut tarpeeksi muihin pelikavereihin, muiden pelityylitkin alkavat tulla tutuiksi. Peleissä on käynyt myös joitain satunnaisia pelaajia, joista osa on tehnyt vain yhden tai kahden kierroksen visiitin, mutta osa palaa takaisin kun heillä on enemmän aikaa. Omana aikanani olen nähnyt myös monta ensikertalaista jotka ovat innostuneet roolipelaamisesta kerhon ansiosta.

Itselleni, etenkin pelisuunnittelijana, merkittävin hyöty tästä roolipelikerhosta on ollut mahdollisuus kokeilla isoa määrää uusia pelejä ilman että tarvitsee niihin itse sijoittaa merkittävästi aikaa tai rahaa. Ilman viikottaista roolipelikerhoani olisin tuskin koskaan tullut kokeilleeksi esimerkiksi Vuoren Velhoa, vaan peli olisi jäänyt siihen pitkään ”tutustun kun ehdin” listaan joka kasvaa kasvamistaan.

Myös uusiin ihmisiin tutustuminen ja erilaisten pelaajien kanssa pelaaminen on ollut suuri ilo, sillä tutustumalla erilaisten ihmisten pelityyleihin on alkanut oppia että roolipelaamista voi toden totta harrastaa monella eri tavalla. Varsinkin uusien julkaisujen pelitestauksen yhteydessä tästä on ollut paljon hyötyä, ja esimerkiksi Bliaronia testatessani sain paljon hyvää palautetta pelaajilta joiden pelityyli oli huomattavasti erilainen kuin Northern Realmsin porukan vakiintunut pelityyli.