Elli O on suomalainen Harry Potter-larppaaja ja pelintekijä. Lokiin Elli kirjoittaa tulevasta HP-larpista, joka järjestetään Parkanossa syyskuun lopulla.

Tylypahkalaisten viimeiset kouluhetket

Harry ja villi pohjola on larppi, joka sijoittuu J.K.Rowlingin luomaan Harry Potter -kirjojen maailmaan. Peli pelataan syyskuussa 2013. Se sijoittuu vuoteen 1999, toisen velhosodan jälkeiseen aikaan, jolloin kirjojen tapahtumista on epilogia lukuunottamatta kulunut noin vuosi.

Kirjoista tutut hahmot ovat palanneet Tylypahkaan 8. vuodeksi saattamaan opintonsa loppuun, sillä harvempi sai opiskeltua sodan keskeyttäessä asiat. Yhteiskuntaa on sodan jälkeen uudelleenrakennettu, ja arpia on jäänyt jokaiselle. Suuret loppukokeet S.U.P.E.R:it lähestyvät, ja joukko koululaisia on lähtenyt viikonlopuksi Norjaan toisen taikakoulun Durmstrangin isännöimälle selviytymisleirille. Leiri on Durmstrangin vuosisatoja vanha perinne, ja vielä sata vuotta sitten Durmstrang järjesti leiriä myös halukkaille Tylypahkalaisille. Tuntemattomasta syystä leiri kuitenkin Tylypahkalaisten osalta lopetettiin. Nyt sen järjestämistä kokeillaan uudestaan: leirillä on tarkoitus kerrata tuleviin loppukokeisiin sekä oppia tärkeitä selviytymistaitoja. Leiri on perinteisesti ollut eräänlainen loppukoitos, jonka jälkeen astutaan aikuisuuteen.

Harry ja villi pohjola on jatkoa viime huhtikuussa pelatulle Harry ja patonkien maa -larpille, joka koettiin onnistuneeksi. Villi pohjola on edeltäjäänsä hieman vakavampi ja toiminnantäyteisempi, mutta sisältää edelleen hauskoja, tyyliltään kevyempiä ja hitusen humoristia juonia. Mukana on kuitenkin myös useita vakavampia kuvioita. Rakenteeltaan peli on raskaammasta päästä, sillä hahmokirjoitelmat ovat suurin osa yli kymmensivuisia ja peli kestää useimpien kohdalla n. 24 tuntia.

In-game ohjelmaa on luvassa paljon mm. vauhdikkaiden ja käytännönläheisten oppituntien muodossa. Oppitunnit poikkeavat toki varsin paljon siitä, mihin itse olemme peruskoulussa tottuneet – tunneilla opiskellaan suojataikoja, hämäämisloitsuja, rohtoja, liemien keittelyä, luudalla pakenemista ja hirviöiden kaatamista. Useimmat pelin hahmot on kirjoitettu yhteistyössä pelaajien kanssa: pelaaja on suunnitellut hahmon peruspiirteet, jonka jälkeen pelin kirjoittajat ovat tarpeen vaatiessa muokanneet sekä lisänneet tarinalliset- ja juonielementit kuten myös kontaktit. Pelaajilla on täten ollut varsin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa pelinsä sisältöön.

Harry ja villi pohjola on fanficmäinen, eikä tavoittelekaan täydellistä realismia. Tämä näkyy mm. siinä, että ei-heteroja hahmoja on prosentuaalisesti enemmän kuin tosielämässä todennäköisesti olisi. Itse asiassa niin monet pelaajat olisivat halunneet tehdä ei-heteron hahmon, että pelinjohto joutui jossain vaiheessa jo lopettamaan niiden vastaanoton, jotta niitä ei olisi pelissä liikaa. Tämä piirre todennäköisesti heijastelee larppipiirien ja Potter-fanien avoimuutta seksuaalisuutta kohtaan, ja suurta kirjavuutta myös pelaajien keskuudessa.

HP-larppaus tuo uusia kasvoja

HP-larppaus houkuttelee usein mukaan ensikertalaisia larppaajia. Tämän ansioista HP-larpeilla on tapana tuoda harrastukseen mukaan uusia ihmisiä. Kiinnostus kirjojen maailmaan ajaa yleensä etsimään siihen liittyvää aktiviteettia, jolloin monet eksyvät larppauksesta kertoville sivustoille ja kiinnostuvat asiasta. Tutusta ja rakkaasta kirjojen maailmasta on monille helpompi aloittaa. Useat ensikertalaiset myös tuntuvat tykkäävän siitä, että hahmoa saa kehitellä itse, sillä silloin voi tehdä itselleen turvallisen hahmon ja tutustua sitä kautta, millaista larppaus on.

Villin pohjolan ensimmäisessä osassa Patonkien maa oli mukana peräti 26 ensikertalaista yhteensä 45 pelaajasta, ja useita, joilla oli ollut pitkä tauko tai olivat pelanneet vasta pari peliä. Pelin tarkoituksena oli olla aloittelijaystävällinen kunnolla rakennettu peli, joka innostaisi uusia ihmisiä harrastukseen mukaan, ja se täytti tavoitteensa hyvin. Muutama ensikertalaisista innostui hommasta jopa sen verran, että tuli mukaan kirjoittamaan seuraavaa osaa. Toisessa osassakin on kymmenkunta ensikertalaista. Ensikertalaisten suuri määrä tarkoittaa sitä, että mm. yleiset larppauksen säännöt täytyy ennen peliä kerrata hyvin, ja myös pelin sivuilla on tarkat ohjeet. Ensimmäisen osan osallistujien keski-ikä oli 20 vuotta (peli oli K-15), ja tulevan pelin hitusen vanhempi, 22 vuotta. Osallistujat ovat siis myös verrattain nuoria.

Harry Potter – larppaus genrenä viihdyttää kuitenkin myös useita kokeneita ja vanhempia larppaajia. Heitä saattaa kiinnostaa HP-larpeissa esimerkiksi tunnelmaltaan kevyempi peli tai erilainen näkökulma kirjoihin verrattuna. Lisäksi myös mahdollisuus fiilistellä rakkaassa HP-maailmassa saa monet mukaan. Monet vanhemmista pelaajista ovat aloittaneet larppauksen HP-larpeista itsekin – allekirjoittanut mukaan lukien. HP-larppaus on genre siinä missä muutkin, ja vuosien varrella mukaan on mahtunut niin aloittelijaystävällisiä kuin vanhemmalle väelle suunnattuja koulupelejä ja vakavampia aikuisten maailmaan sijoittuvia pelejä.

Harry Potter -pelit saattavat sijoittua kokonaan eri aikaan tai maahan kuin kirjojen tapahtumat, tai juurikin kirjojen aikaan. Se, että pelissä on mukana kaikille kirjojen kautta tuttu maailma ja tuttuja hahmoja, tuo mukaan ihan omat etunsa ja hankaluutensa. Kontaktien ja maailman yksityiskohtien muistaminen on helpompaa, kun ne ovat jo ennestään tuttuja. Kaikkea ei tarvitse selittää, sillä useimmilla on maailmasta syvällistä ymmärrystä jo valmiiksi. Toisaalta metapelaamisen vaara on suuri, sillä lukijoille tuttuja asioita ei oma hahmo välttämättä tiedäkään. Edellisessä osassa metapelaamista onnistuttiin kuitenkin välttämään hyvin ja ensikertalaisetkin suoriutuivat loistavasti – monista ei olisi ikinä uskonut heidän olevan ensikertalaisia.

Yksi HP-pelien piirre on, että ne ovat perinteisesti olleet suositumpia naisten kuin miesten keskuudessa. Yleensä vähän vanhemman väen peleissä jakauma on ollut tasaisempi, mutta varsinkin kirjojen aikaan sijoittuvat pelit saattavat olla hyvinkin naisvaltaisia, ja monet naiset esittävät mieshahmoja. Harry ja villi pohjolassa 89% pelaajista on naisia, vaikka hahmojen välillä jakauma on melkein tasan. Asiaan vaikuttaa myös se, että naiset saattavat haluta esittää mielenkiintoista kirjoista tuttua hahmoa, joka onkin mies.

HP-peleissä harvemmin tavoitellaan jotain uutta ja taiteellista, vaan pikemminkin tarjotaan hieno viihteellinen kokemus – toki tämä on vain yleistys, ja poikkeuksiakin varmasti löytyy. Tästä huolimatta pelit voivat olla monille ikimuistoisia.

Harry ja villi pohjola
27.-29.9.2013
Parkanossa
Lisätietoja: http://hplarp.purplie.net/
https://www.facebook.com/events/308973942567969/