Syyskuussa on ehtinyt tapahtua paljon. Kuun alussa kävin Kajaanissa vierailemassa Mundus RPGn suunnittelijoiden luona ja pääsin kokeilemaan heidän peliään. Tämän jälkeen taitoin kiireellä Bambukodon loppuun, mutta painotalon teknisen ongelman vuoksi se ei ehtinytkään Traconiin. Bambukoto löytyy kuitenkin digitaalisena latausversiona täältä. Traconissa puolestaan vietin suurimman osan ajasta myyntipöydän takana, mutta muiden pelisuunnittelijoiden ja skeneaktiivien kanssa vietetty illallinen puolestaan oli ehdottomasti tapahtuman suurinta antia. Tämänkertaisessa pelisuunnittelijan tarinassa ajattelin kertoa vähän siitä millaista oli käydä tutustumassa toisen pelisuunnittelijaporukan peliin.

Unohdettu Kajaani

Kuten olen varmasti jossain aiemmassa pelisuunnittelijan tarinassa maininnut, Northern Realmsin juuret ovat Kajaanissa. Lukioaikojen kaveriporukasta kustannusosuuskunnaksi jalostunut tiimimme on kehittynyt paljon siitä mistä aikoinaan aloitimme. Niihin aikoihin kukaan meistä ei seurannut kovin aktiivisesti mitään suomalaista roolipelimediaa, ja Roolipelaaja-lehtikin alkoi ilmestymään vasta sitten kun Bliaronin kehitys oli jo lähtenyt käyntiin. Kajaanissa ei ikinä myöskään ollut mitään julkista pelikerho-aktiviteettia (ainakaan sellaista josta olisin itse kuullut) eikä siellä ole Fantasiapelejä tai muutakaan kauppaa joka tukisi harrastusta. Suomen toiseksi harvimmin asutun maakunnan (Kainuun) ainoana isona kaupunkina Kajaani on jäänyt selvästi lievään paitsioon. Onhan niitä pienempiäkin paikkakuntia, mutta koska lähimmät isot kaupungit ovat Kuopio ja Oulu, joihin kumpaankin on reilu kahden tunnin ajomatka, Kajaani tuntuu kovin eristäytyneeltä.

Olikin varsin suuri yllätys kun kuulin että sekä Mundus RPG että Riimuportti ovat molemmat Kajaanin Ammattikorkeakoulun pelialan opiskelijoiden tuotoksia. Toki pelialan opiskelijoiden tekemässä roolipelissä ei ole kauheasti yllättävää, mutta olin kovin huvittunut siitä että Bliaronin lisäksi myös kaksi muuta suomalaista roolipeliä syntyi Kajaanissa. Tämä luonnollisesti sai minut entistäkin kiinnostuneemmaksi pelien suunnitteluprosesseista.

Mundus RPG – miekkoja ja demoneita

Kävin tutustumassa Munduksen suunnittelijoihin Ville Huohvanaiseen ja Eetu Röpeliseen ja keskustelimme hetken pelin designista ennen kuin pelasimme pari tuntia kestäneen pelidemon, jonka he ovat pitäneet ymmärtääkseni myös useammassa aiemmassa Ropeconissa. Demo perustui Mundus RPGn nettisivuilta ladattavaan QuickStart-versioon, johon en kuitenkaan ollut tutustunut ollenkaan ennen kuin menin peliä kokeilemaan. Täytyy tosin myöntää että 70 sivuinen teos jossa on 40 sivua sääntöjä kuulostaa melko raskaalta pikapeliltä. PDFssä on onneksi kuitenkin kirjanmerkit jotka sen helpottavat selaamista huomattavasti.

Ensiodotukset pelistä olivat kohtuu korkealla, eikä ensivaikutelma pelistä ollut kovin kaukana odotuksista. Peli on ottanut hyvin paljon vaikutteita japanilaisesta mytologiasta ja kulttuurista, ja pelissä tuli vastaan paljon tuttuja termejä kuten daimyo ja elävien olentojen elämänvoimaa kuvaava genki, joka sanavalintana aiheutti minussa pientä hihitystä. Pelin maailma muistuttaa siis paljon Legend of the Five Ringsistä tuttua Rokugania tai Magic the Gatheringin Kamigawaa, mutta merkittäviä erojakin tuntuu olevan. Munduksessa esimerkiksi samurai-koodisto, bushido, ei ole yhtä merkittävässä osassa vaan toimii enemmänkin tarvittaessa henkilökohtaisena ohjenuorana. En oikein tiedä pidänkö ratkaisua hyvänä vai en, mutta koska en ole perehtynyt maailmaan täysin niin en osaa sanoa onko ratkaisulle joku muukin selitys.

Mekaanisesti peli on hyvin monipuolinen, ja paikoitellen kohtuu raskas. Pelin tekijöiden mukaan peli sai paljon vaikutteita esimerkiksi Battletechistä, mikä näkyy myös Munduksen hyvin työläässä pistepohjaisessa hahmonluontiprosessissa. QuickStart-versio sisältää kahdeksan valmishahmoa, mutta koska halusin tutustua myös hahmonluontiin, päätin tehdä hahmon yhtä esimerkkiseikkailua varten. Hahmonluontisäännöt olivat silloin jo lähes valmiit, mutta tarvitsevat vielä jonkin verran hiomista. Monipuolisuudeltaan ja system mastery-vaatimukseltaan peli on huomattavasti perinteisempi ja raskaampi kuin esimerkiksi Bliaron. Mundus RPGssä on lukuisia hahmon piirteitä kuvaavia Traiteja sekä taitoihin sidottuja Perkejä, joita hahmot saavat sitä mukaa kun hahmot tulevat pätevämmiksi taidoissaan. Peli siis tulee tarjoamaan paljon mahdollisuuksia laskea ja optimoida hahmonsa buildia.

Itse pelaaminen sujui kuitenkin kohtuu jouhevasti ja sekunteihin perustuvassa taistelusäännöstössä oli paljon mielenkiintoisia taktisia elementtejä kuten toiminnon jakaminen kahden vuoron välille, jolloin seuraavalla vuorolla ehtii toimia nopeammin kun on jo aloittanut sen aiemmin. Toki se tarkoittaa vastaavasti sitä että vastustaja ehtii reagoimaan toimintoon mikäli saa nopeamman aloitteen, mutta se onkin yksi niistä asioista mikä tekee pelistä taktisesti mielenkiintoisen.

Kun kysyin pelin tekijöiden näkemyksiä heidän designistaan, he kertoivat että he pitävät peleistä joissa pitää vähän laskea ja suunnitella ja että kenties ohjelmointitausta vaikuttaa asiaan. Vastaavasti taitojen puolella on korostettu ei-sosiaalisia taitoja siksi, että suurimman osan ajasta pelaajat kuitenkin vuorovaikuttavat itse muiden hahmojen kanssa, joten tarkoitus ei ole ollut simuloida näitä sosiaalisia tilanteita mekaanisesti. Olikin varsin mukava nähdä että vaikka pelin suunnittelua lähestyttiin täysin eri suunnasta mekaanisesti, meillä oli silti hyvin paljon samanlaisia näkemyksiä roolipeleistä.

Mundus RPG on varsin mielenkiintoinen projekti jonka valmistumista odotan innolla. Saa nähdä miten peli muuttuu vielä, mutta aika loppuvaiheissa pelin kehitys vaikuttaisi olevan. Kenties pelistä saadaan jo painotuote Ropeconiin 2014 mennessä?