Tanskan suurin rooli-, lauta-, korttipeli ja miniatyyri tapahtuma, Fastaval, pidettiin perinteisesti pääsiäisenä. Vuosittain 600-700 kaikenikäistä pelaajaa kerääntyvät yhteen pelien ja ystävien pariin. Lue Fastavalin esittelevä aikaisempi LOKI-postaus täältä. Alla oleva teksti on Massin ”lyhyt” katsaus Fastavaliin ja erityisesti Otto-palkintojen voittaneisiin skenaarioihin.
Vuosi: 2013
Taustapirut: ulkoista juonitteluvastuusi!
On yhtä monta tapaa vetää pelejä kuin maailmassa on peliryhmiä. Itse fanitan melko vapaita, hiekkalaatikkomaisia kampanjoita, joissa pyritään luomaan illuusio elävästä maailmasta. Yleensä tämä tarkoittaa (kampanjalla relevanttien) faktioiden ja voimasuhteiden kartoittamista. Mitä kukin porukka voi tehdä, mitä he haluavat, mitkä heidän keskinäiset suhteensa ovat ja niin edelleen. Sen jälkeen ryhmät liitetään pelin pääjuoneen ja pelaajahahmot viskataan suhdeverkon keskelle temmeltämään. Tällaisen lähestymistavan ongelmana on sen suhteellinen raskaus pelinjohtajalle. Miksi et siis seuraisi kvartaalikapistalistiherrojemme ylimaallista viisautta ja ulkoistaisi juonitteluvastuuta iloiselle orjatyövoimalle?
Lue loppuun
Larpwriter Summer School – maailmanparannusta larppaamalla
Maija Korhonen on suomalainen liveroolipelaaja, joka kävi Larpwriter Summer Schoolissa parantamassa maailmaa.
Norjalainen Fantasiforbundet ja valkovenäläinen Education Centre ”Post” järjestivät kesällä 2012 Vilnan liepeillä kesäkoulun, jossa perehdyttiin larpin järjestämiseen. Larpwriter Summer School oli tarkoitettu paitsi larppaajille, myös esimerkiksi kansalaisjärjestöaktiiveille ja kasvatusalalla työskenteleville. Painopiste oli erityisesti koulutuksellisissa larpeissa. Puolet osallistujista tuli Valko-Venäjältä, puolet eri puolilta larppaavaa maailmaa. Luennoitsijat ja työpajojen vetäjät olivat etupäässä kokeneita pohjoismaisia larpinjärjestäjiä. Tänä kesänä koulu järjestetään jälleen Liettuassa 9.-14.7.
Lue loppuun
Sata hyvää kirjaa, osa III: 90-luvulta nykypäivään
No, eipä siitä historiasta yhdellä artikkelilla selvitty.
Kirjoittajan muotokuva ennenaikaisesti vanhentuneena miehenä
Ysäriä
Dragonlance-romaanien sekä R.A. Salvatoren kirjojen menestys löi kaikki ällikällä. Yllätyksestä toivuttuaan käytännössä jokainen roolipelifirma, jolta vain resursseja löytyi, rupesi julkaisemaan omia romaanejaan 90-luvun alussa. Usein niitä kirjoittivat pöytälaatikkokirjailevat pelisuunnittelijat, mutta laadusta on tässä vaiheessa vaikea sanoa mitään kun näitä teoksia on vaikeaa enää mistään löytää. Useimmat sarjoista, kuten esimerkiksi Cyberpunk 2020 (kaksi romaania) tai Castle Falkenstein (kolme romaania) jäivät muutamaan teokseen, mutta joistain tehtailtiin enemmänkin tekstiä.
Lue loppuun
Salvage Team – Scifilautapeli Games & Talesilta
Kuoleman Vyöhykkeet ovat raivokkaiden avaruustaistelujen synnyttämiä gravitaatiokenttiä. Ne ovat täynnä hylkyjä, hulluja turvajärjestelmiä, räjähtämättömiä taistelukärkiä ja ajelehtivaa, tappavaa rojua. Mutta ennen kaikkea arvokasta saalista ja odottamattomia aarteita. Ja tässä kohtaa kuvaan astuvat Hylkyryhmät.
Salvage Team on pienen oululaisen pelifirma Games&Talesin tuleva scifi-lautapeli vaarallisten avaruushylkyjen ryöstelystä. Pelin tuomisessa pelihyllyihin ympäri maailman on paljon tekemistä, ja tämän saavuttamiseksi Games&Tales on tehnyt Indiegogo-kampanjan. Kampanja on lähtenyt jo varsin onnistuneesti käyntiin, mutta 8,000 dollarin tavoitteeseen on toistaiseksi vielä matkaa. Haastattelin pelin tekijöitä ja kyselin vähän sekä Salvage Teamista että heidän taustoistaan.
Lue loppuun
Pelaa hävitäksesi voitokkaasti
Joonas Iivonen on pitkän linjan roolipelaaja ja aloitteleva pelituristi.
Kun joulukuussa sattumalta kuulin joukkorahoituskierroksella olevasta ruotsalaisesta Battlestar Galactica -larpista kiinnostuin oitis. Kaikki kuulemani kertomukset suurista ruotsalaisista peleistä mahtavine pelipaikkoineen nousivat mieleeni – eikä vähiten Carolus Rex (1999) avaruusaluspeli, joka pelattiin vanhassa sukellusveneessä. Monitor Celestra -peliä varten oli tarkoitus vuokrata pelipaikaksi Göteborgin Maritiman-museossa ankkurissa oleva Kylmän sodan aikainen ruotsalainen hävittäjä Småland. Alkuperäinen tarkoitus oli, että pelaajat asuisivat ja nukkuisivat viikonlopun mittaisen pelin ajan aluksella, mutta museon paloturvallisuusmääräysten vuoksi tämä ei lopulta ollut mahdollista. Siispä peli pelattiin neljänä näytöksenä ja nukkumista varten oli vuokrattu erillinen hostelli.
Arkistojen kätköistä, osa 2: Nuuskakairan punainen kirja (1/2)
Aika on koittanut. On aika aloittaa pari kuukautta sitten lupailemani vihkojen läpikäyminen. Ensimmäisenä on vuorossa oikeastaan ainoa noista vihkoista, jonka edes muistan: paksu kierrekantinen punainen vihko on ollut useamman kampanjantekeleen ja jopa muutaman toteutuneen kampanjan muistiinpanovihkona. Meinasin ensin käydä koko vihkon läpi kerralla, mutta tässähän on ihan järkyttävästi tavaraa. Pakko tehdä kolmessa osassa. Yksi syy tarkempaan läpikäymiseen on myös se, että tässä vihkossa on hyvääkin tavaraa. Teidän iloksenne alkupään materiaali on aika kauheaa.
Erään pelisuunnittelijan tarina – Osa 5: Pöytälaatikosta paperille
Olen tähän mennessä pyrkinyt pohjustamaan aiemmissa pelisuunnittelijan tarinoissa sekä omia taustojani ja suunnittelulähtökohtiani että suunnitteluun vaikuttaneita henkilöitä ja ryhmiä. Nyt kun olen saanut pohjustettua omia taustojani, ajattelin seuraavaksi kertoa hieman siitä, miten olen lähtenyt suunnittelemaan omia pelejäni ja millaisia asioita olen ottanut niissä huomioon. Tämä esittelemäni metodi ei ole mitenkään kovin virallinen tapa tehdä asioita, vaan pikemminkin enemmän ohjenuora jota seuraan itse aloittaessani suunnittelemaan pelejä.
Lue loppuun
Ground Zero – yksin pommisuojassa
Minna Heimola on suomalainen live-roolipelaaja ja pelinjärjestäjä, joka osallistui Ground Zero live-roolipelin pelautukseen helmikuussa 2013. LOKIssa Minna kertoo kokemuksestaan pommisuojasta.
Ground Zero lienee yksi Suomen tunnetuimpia larppeja. Sen ovat kirjoittaneet Jori Virtanen ja Jami Jokinen jo 90-luvulla, ja siitä on järjestetty neljä eri pelautusta. Larpista, sen taustasta ja teemoista sekä sen pelaajissa herättämissä reaktioista on kirjoitettu useita artikkeleita (esim. Hopeametsä 2008, Virtanen 2010). Tässä artikkelissa käsittelen pääasiassa omaa pelikokemustani pelin viimeisimmässä, helmikuussa 2013 järjestetyssä pelautuksessa. Varoituksen sanalukijalle: on mahdollista, että pelistä vielä joskus järjestetään uusintapelautuksia (kirjoittajat ovat harkinneet materiaalin laittamista julkiseksi, jolloin kuka tahansa voisi järjestää pelistä ”oman” pelautuksen).
Lue loppuun
Vinkkejä parempaan roolipelaamiseen?
Punalipun pelilaudalla aloittama ketju Vinkkejä hyvään roolipelaamiseen sai minut miettimiään mistä hyvät pelikokemukset syntyvät – ja ennen kaikkea miksi ne jäävät joskus syntymättä. Mietittyäni asiaa hieman enemmän aloin ymmärtää muutamia pelaamiseen liittyviä tapoja – joiden esittely foorumiketjussa olisi ollut hankalaa. Teoreettisen pohdinnan sijaan tarkoitukseni on kertoa elävän maailman esimerkkien avulla muutamasta tekniikasta, joilla uskon minkä tahansa pelin paranevan…
Alunperin olin tosin otsikoinut tämän artikkelin ”vinkkejä oikeaan roolipelaamiseen”, koska [ironia]muut tavathan pelata ovat tietysti vääriä[/ironia].
LOKI 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.