Syksyllä 2015 sain idean: larppi, jossa kukin saa pelata juuri sellaista hahmoa kuin on aina halunnut. Idea oli lähtöisin siitä, että minä en ikinä saa olla se kaunis tiaarapäinen prinsessa. Minä haluan joskus pitää larpissa tiaaraa!
Netissä tuli vastaan kartta nimeltä Most Cliche Map Ever – Map of Clichéa, ja siitä se sitten lähti.
Alun perin larpin piti olla 50 hengen peli, mutta muutamassa päivässä tapahtumaan oli ilmoittautunut Facebookin kautta 200 osallistujaa ja toinen mokoma kiinnostuneita. Tässä vaiheessa rekrysin kiireessä lisää pelinjohtajia (ensimmäinen virhe) ja nostin osallistujamäärän sataan (toinen virhe). Ensi kerralla: pidetään kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta.
Ilmoittautumisaikaa oli vain kaksi viikkoa eikä ilmoittautumisen yhteydessä vaadittu minkäänlaista hahmokonseptia (kolmas virhe), mutta sellaisen sai halutessaan lähettää. Ilmoittautumisia otettiin vastaan sekä yksittäisiltä ihmisiltä että ryhmiltä (neljäs virhe), eikä ilmoittautumisen yhteydessä kyselty lainkaan, miten sitoutuneita pelaajat ovat hahmon ja maailmamateriaalin kirjoittamiseen (viides virhe). Ensi kerralla: vaaditaan hahmokonseptit ilmoittautumisen yhteydessä ja yritetään kartoittaa peliin sitoutumista.
Valtteri Niskavaara – Cirus yrittää epätoivoisesti suojella keijukuninkaallisia. Kuva Tuomas Puikkonen
Ilmoittautuneita oli lopulta yhteensä 193. Arvoin heidän joukostaan noin 70 pelaajaa, ja jokainen pelinjohtaja valitsi lisäksi yhden pelaajan, jonka pelinjohtaja halusi peliin mutta jota ei lykästänyt arvonnassa. Näin saatiin pelaajamääräksi noin 80, ja kun tähän lisättiin avustajat ja pelinjohto, niin sata henkeä oli kasassa. Pelipaikkahan oli tietenkin hankittu sen 50 pelaajan mukaan (ks. toinen virhe), joten tässä vaiheessa alettiin rukoilla kaunista säätä, sillä kaikki sata henkeä eivät suinkaan mahtuisi sisälle pelaamaan.
Pelaajille lähetettiin hahmolomakkeet ja heille kerrottiin, missä aikataulussa lomake pitäisi palauttaa. Alkuperäinen ohjeistus oli, että jos lomake ei tule ajoissa, etsimme tilalle uuden pelaajan. Tästä emme pitäneet kiinni (kuudes virhe). Osalta pelaajista oli äärimmäisen vaikea saada lomaketta täytettynä, ja tähän tuhlaantui liikaa aikaa ja energiaa, kun en osannut pysyä asiassa lujana. Osa lomakkeista tuli takaisin niin ala-arvoisesti täytettyinä, että mietin itkua pidätellen, eivätkö ne oikeasti ole ajatelleet mihin ilmoittautuvat. Tässä kohden olisi oikeasti pitänyt potkia osa pelaajista pois projektista. Ensi kerralla: nimitetään joku patistelemaan pelaajia, jotta he tekisivät oman osuutensa – joku muu kuin minä.
Proppauksen suunnittelusta vastasi Lotta Laukkanen. Kuva Tuomas Puikkonen
Tässä vaiheessa alkoi kostautua myös nopea pelinjohtorekry. En ollut miettinyt sitä, miten pelinjohtajat toimivat yhdessä (seitsemäs virhe), ja osa pelinjohtajista ei ollut ajatellut, miten pelin teko sopii oikeasti heidän aikatauluunsa (kahdeksas virhe). Kun jotkut halusivat tehdä kaiken mahdollisimman pian alta pois ja jotkut olivat liikkeellä viime tipassa, vitkuttelevien pelinjohtajien hahmoja oli todella vaikea sovittaa yhteen muiden hahmojen kanssa. Osa pelinjohtajista ei ollut lukenut hahmokoostedokumentteja, joissa haettiin hahmoille juonia (yhdeksäs virhe), ja minä pääpiruna en ollut ehtinyt pitää asiaa silmällä (kymmenes virhe). Ensi kerralla on nimitettävä joku patistelemaan pelinjohtoa – joku muu kuin minä. Haluan luoda ja kirjoittaa, mutta en halua potkia muita pelinjohtajia. Ihmisten pitää ottaa itse vastuu omasta työstään.
Loppujen lopuksi pelipäivä oli kaunis ja kesäinen, joten sisällä ei tullut ahdasta. Hahmojen ja juonien laatu vaihteli aivan laidasta laitaan. Osalle peli oli erittäin hyvä – oli juonia ja oli hauskaa. Osalle peli oli enemmän patsastelua ja fiilistelyä, eivätkä hahmojen kontaktit ja juonet toimineet. Osa pelaajista teki todella paljon työtä hahmojensa eteen, mutta valitettavasti heidän pelinjohtajansa ei tehnyt. Osa pelaajista näki todella vähän vaivaa hahmojensa eteen, mutta heidän pelinjohtajansa näki vaivaa sitäkin enemmän.
Tuija Laine – Ehaltansarnai, pieni metsänpeikko vai jotain muuta? Kuva Tuomas Puikkonen
Summa summarum: Virheitä tehtiin, niistä opittiin. Ainakin minä opin. Kyllä, rupean uudelleenkin. Keväällä 2018 Soutukodon taverna. Mutta silloin teen monta asiaa toisin.
Artikkelin kirjoittanut Riikka Böök, toimittanut Seppo Raudaskoski.
LOKI 
Paluuviite: Larppiskenen Lankka-palkintojen merkityksestä | Roolipelitiedotus