Olen tehnyt paljon outoja juttuja larppien vuoksi, mutta viime marraskuun tapahtumat ovat kyllä oudoimpia. Ei siis se, että menin Ouluun larppaamaan scifiä, vaan se, että mukanani oli ruotsalainen teknikkoryhmä, jotka striimasivat kaiken näkemäni ja kuulemani nettiin.

Kypärä painoi ohimoitani, mutta se oli pakollista, jotta otsaani kiinnitetyt kamera ja mikrofoni eivät päässeet liikkumaan. Sormiini sekä otsaani oli teipattu antureita, jotka mittasivat pulssiani, aivotoimintaani sekä hikoiluani. Näistä laitteista meni johtoja selässäni olevaan reppuun, jossa tietokone yhdisti kuvan, äänen ja kehoni signaalit yhdeksi paketiksi ja striimasi kaiken tämän datan nettiin.

Tuhannet ihmiset ympäri maailmaa – lähinnä tosin Ruotsissa – seurasivat, mitä hahmoni ja minä näimme, kuulimme ja tunsimme. He näkivät, kuinka julkkistoimittajan roolissani haastattelin kasinolla Hansenin asetehtaan omistajaa, jonka aseet olivat päätyneet Gitan kaivosplaneetan kapinallisille. He myös kuulivat, että paljastin tiedot kapinasta Mitharin valkosilmäiselle pääasessori Alexei Leelle. He seurasivat, kun tein henkilökuvaa pelimaailman supertähti Nils Kumarin managerista, Louise Genevieve Kumarista.

Kun pelissä iso porukka Voiton Päivän juhlien eliittiä kuumotti asekauppias Hansenia Gitan kapinallisten aseistamisesta suorassa lähetyksessä kaikkialle Kaksoisaurinkokunnan alueelle, samanaikaisesti maapallolla suorassa lähetyksessä seurattiin, miltä larppaaminen näyttää ja tuntuu.

Mike Pohjola

Yksi elämä ei riitä

Taustalla oli ruotsalaisen mobiilioperaattori Tele2:n 4G-verkon markkinointikampanja, jonka toteutti mainostoimisto Edelman Deportivo. He värväsivät yhdeksän eri alojen ihmistä ottamaan striimauskypärän päähänsä niin, että suuri yleisö saattoi mennä heidän päänsä sisälle hetkeksi aikaa. Tämä kokemus oli nimeltään emotional reality, tunnetodellisuus.

Mukana kampanjassa oli laaja valikoima jänniä tyyppejä: mm. Biohakkeri, sijoituspankkiiri, House of Cards -näyttelijä, huonojen robottien tekijä ja Palestiinan ainoa naispuolinen drifting-kuski. Sekä minä, ”scifi-larppaaja”. Mainosfirman mielestä meitä kaikkia – ja Tele2:n brändiä – yhdistää se, että emme anna minkään rajoitusten kahlita meitä. ”Tyydy enempään” eli ”Nöj dig med mer” oli koko kampanjan mainoslause ja omani: ”Yksi elämä ei riitä.”

Minuun otettiin alun alkaen yhteyttä zombi-larppaajaa etsittäessä. En ole varma, miksi juuri minun nimeni tuli esiin, mutta kenties Ruotsissakin edellisenä kesänä järjestämämme Itämeren rehevöitymistä käsitellyt Baltic Warriors liittyi asiaan. Siinä sinilevän korvasivat merestä nousevat viikinkizombit. Kun sopivaa zombi-larppia ei löytynyt, ehdotin mainostoimistolle Oulussa pelattavaa scifi-larppia, Avaruusooppera 2020:tä.

Larpin järjestäjät Hanna Puolakka ja Susanna Veijalainen suostuivat ehdotukseeni ja suunnittelimme heidän ja mainostoimiston edustajan kanssa minulle sopivan roolin, joka täyttäisi striimauksen vaatimukset: Pelaamiseni piti tapahtua englanniksi, vaikka larppi itsessään muutoin olisikin suomeksi. Jokaisen striimissä näkyvän henkilön pitäisi etukäteen antaa suostumuksensa striimaukselle. Läsnäoloni pitäisi tuoda jotain lisää larppiin, eikä se saisi häiritä peliä. Lopputuloksen tulisi myös näyttää ja kuulostaa hyvältä.

Kuva laitteistosta

Voiton juhla

Avaruusooppera 2020 pelattiin siis viime vuoden marraskuussa Oulun lääketieteellisen killan kiltatalolla Oulun Interaktiivisten Eläytyjien eli OIEI ry:n 20-vuotisjuhlapelinä. Olen kerran aiemminkin ollut OIEI:n pelissä, tosi lähes kaksi vuosikymmentä sitten. Järjestön ja Oulun skenen meininki tuntuu yhä verevältä ja raikkaalta, ja toiminnassa taitaa olla mukana sekä alkuaikojen veteraaneja, että uusia aktiiveita. Onnea vielä!

Peli sijoittui tuhansien vuosien päähän tulevaisuuteen. Kaksoisaurinkokunnan planeettojen eliitti oli kokoontunut juhlimaan Voiton Päivää, ja minä siis pelasin toimittaja, joka nostattaisi joidenkin hahmojen fiilistä ihan vain haastattelemalla heitä Linnan juhlien henkeen: ”Supertähti Annie May Smirnova, mitä Voiton Päivä merkitsee sinulle?” Lisäksi hahmoni tuomat uutiset vaikuttaisivat pelin juoniin.

Haastattelut tapahtuivat juhlakiinteistön sivuhuoneessa, joka striimauksen jälkeen siirtyisi osaksi normaalia pelitilaa. Sivuhuoneen sisäänkäynnin edustalla päivysti koko ajan mainostoimiston henkilökuntaa valmiina tarjoamaan lupakaavakkeita mukaan tuleville. Etukäteen sovittujen haastateltujen lisäksi myös joitain yllätysvieraita saapui, mikä oli erityisen hauskaa – larpin yllätyksellisyys loi meille lisäsisältöä.

Monet tutut larppaajat Pohjoismaissa olivat Tele2:n mainostusalueella ja täten pystyivät seuraamaan striimiä suorana. Sen lisäksi video ladattiin myös YouTubeen, josta se on edelleen katsottavissa. Videon värifiltteri kertoo, sen hetkisistä tuntemuksistani. Välillä vasemmassa reunassa ilmestyvä sydän ja numero eivät paljasta tykkäyksien määrää, vaan ilmaisevat pulssini. Lopussa astelen pois avaruudesta lumiseen Ouluun.

Striimin jälkeen hankkiuduin eroon striimauslaitteista ja menin vielä vähäksi aikaa larppaamaan ihan normaalisti juhlien pelipöydän ja baaritiskin ääreen. Siellä tarjoiltu synteholi on muuten OIEI:n pitkäaikainen perinne ja hyvää se olikin!

Mike Pohjola
Kirjoittaja on scifi-larppaaja

Toimittanut: Heidi Säynevirta