Saadessani ajokorttini vuonna 2008 ei ollut riemulla rajaa. Nyt pääsisi harrastuksiin ilman ongelmia ja saisi kaikki kaveritkin kyytiin! Tänä päivänä helmikuussa 2018, kymmenen vuotta myöhemmin, on hyvä jos suostun vaimoni ottamaan kyytiin.

Tässä kirjoituksessa käsittelen larppaajille todella tuttua asiaa nimeltä kimppakyydit. Toivon, että tämän lukemisen myötä ihmiset ymmärtävät paremmin kuskeja, ja ettei se auto ole maaginen esine, joka käden heilautuksella ilmiintyy paikasta toiseen. Lisäksi kuljettaja on vain kuolevainen, joka haluaa olla avuksi.

Kimppakyydit ovat olleet mitä mainioin tapa päästä larppeihin ja sieltä pois niin kauan kuin skene on ollut olemassa. On se vaan helppoa, kun on kaveri (tai löytää jonkun raukan joka on ilmoittautunut julkisesti vapaaehtoiseksi!), jolla on sekä ajokortti että auto käytössään.

 

Virhe 1

Olettaminen.

Kuljettaja usein mielletään tyypiksi, jonka on ”helppo vaan ajaa paikasta A paikkaan B”, koska hän omistaa tai on saanut lainaksi ko. auton.

Ei se aivan näin mene, ja tekstissä kerron miksi. Kerron myös syyt, joiden vuoksi olen kymmenen vuoden jälkeen se tyyppi, joka tarjoaa kyytejä enää vain erikoistilanteissa.

 

Virhe 2

Bensaraha.

Se maaginen asia jolla auto tankataan, jotta se kulkisi haluttuihin suuntiin. Esitän joka kerta ennen peliin lähtöä summan (aina alakanttiin), joka jokaisen kyytiläisen tulisi maksaa, jotta kulut jakautuisivat reilusti.

Ja lähes aina jää suurin osa rahoista saamatta.

Tuttuja lauseita vuosien mittaan ovat: ”Olisko sulla rikkoa kakskymppistä?”, ”Mää unohdin ottaa käteistä!”, ”Jos mää laitan sit sulle tilille pelin jälkeen?” ja ”Sopiiko et katotaan myöhemmin sitä bensarahaa?”

Se vitosen käteisenä mukaan ottaminen on vain mahdotonta. Nykyisin monet sovellukset kuten Mobilepay auttavat näissä tilanteissa valtavasti, mutta aina sekään ei ole vaihtoehto kaikille. Monesti olenkin päätynyt siihen, että jokainen kyytiläinen maksaa omalta kortiltaan suoraan bensapumpulla määrän X bensaa.

 

Virhe 3

Aikataulut.

Kaikilla kyytiläisillä on eri työvuorot, ja kun 3/4 olisi valmis lähtemään perjantaina klo 15:00, niin viimeistä iltavuorolaista odotellaan hieman myöhästyneenä. Perillä ollaankin vasta puolen yön aikaan.

Tämä on asia, joka ei muuttunut kymmenen vuoden aikana. Usein lopulta päädyn myös hakemaan kyytiläisen(-set) heidän kotioviltaan, jotta matka saattaisi alkaa edes jotenkin aikataulussaan.

 

Virhe 4

Sovittuun paikkaan saapuminen ajallaan.

Se ei vain ole mahdollista.

Juna, bussi, taksi tai helikopteri. Aina on jokin kulkuväline myöhässä tai siitä myöhästytään itse. Myös ylipäätään johonkin kuljettajalle fiksuun kokoontumispaikkaan saapuminen saattaa olla täysin ylitsepääsemätön este (kun meillä on näitä vaatteita neljä kassillista ja yksi proppihevonen). Lopulta kuljettaja päätyy ajamaan kotoaan 20 kilometrin päähän, jotta jokainen pelaaja pääsee kävelyetäisyydelle hakupaikasta.

 

Virhe 5

Pelistä lähteminen.

Se on yhtä kaaosta kun yrität kerätä kolmea kyytiläistä ympäri pelipaikkaa ja kukaan ei pysy aloillaan viittä minuuttia. Sitten onkin vielä osa tavaroista jossain ja ainiin, unohtui moikata vielä nämä 20 kaveria. Tietenkin halaamalla ja juttelemalla läpi kertaalleen vielä kaikki pelissä koettu.

Kuljettaja on kahdesti jo käynyt istumassa autossaan, joka on ollut käynnissä neljättä tuntia, ja joka kerta kun nousen ylös hakemaan sitä viimeistä puuttujaa, on palatessa jälleen yksi kadonnut.

Ja tämä selittää miksi kuski istuu otsa ratin keskiöön painettuna hiljaa itkien.

 

Virhe 6

Pelistä palaaminen.

Kun kaikki on viety kotiovilleen (yksi Espooseen, yksi Itäkeskukseen ja yksi ihan vaan matkan varrelle Kirkkonummelle) on kello sunnuntaina jo 23:30 ja herätys töihin viiden tunnin päästä.

Mutta tärkeintä oli, että jokainen kyytiläinen pääsi kotiinsa omalla aikataulullaan.

 

Virhe 7

Jälkipyykki

Peliä seuraavalla viikolla auton sisusta on kuin rokkikiertueen jäljiltä, tyhjiä pulloja ja karkkipusseja kaivellaan vielä viikkojen päästä penkkien alta (se ovitasku EI ole roskis), ja ihmetellään miten molemmat etuistuinten selkämykset voivat olla noin likaisia ja ilmassa leijuu lievä bitumin haju.

Lopulta kuski on vain väsynyt. Hän on maksanut suurimman osan bensakuluista itse, imuroinut ja pessyt auton sisältä, sekä maksanut vielä 30€ auton ulkopesusta. Tämä koska pelipaikkana toimi mökki, jolle vie 15 kilometrin hiekka- ja mutatie, joka saatettiin ajaa muutamaan kertaa edestakaisin kun osa pelaajista piti noutaa lähimmältä bussi- tai juna-asemalta pelipaikalle.

 

Loppupäätelmä

Kymmenen vuoden jälkeen menen peleihin yksin autollani. Nautin avarasta tilasta, jonka voin täyttää omilla tavaroillani. Kuljen täysin oman aikatauluni mukaan, kuunnellen musiikkia jota haluan, itse valitsemallani äänenvoimakkuudella. Pysähtelen oman tahtoni mukaan, lähden kun huvittaa, ja olen kotona juuri silloin kuin aioinkin.
Seuraavana aamuna auto on yhtä puhdas kuin lähtiessäni.

Ja kaikki tämä ilman yhtäkään kirosanaa.

(Kirjoittaja on joukkokuljettanut ihmisiä pitkään ja kannustaa tähän edelleenkin. Monille se on jopa ainoa tapa päästä peleihin. Toivon vain, että kaikki nykyiset ja tulevat kyytiläiset pysähdytte hetkeksi miettimään asioita myös kuljettajan näkökulmasta)

 

---

Tekstin kirjoittanut Mikael Hiirikoski, toimittanut Lokin toimitus.