Haikala vesielementaalissa

Internetin päättymätön virta hetken huvituksia tarjoili jokin aika sitten eteemme kuvan hämmentyneen oloisesta haista lonkeroisen ja läpinäkyvän olennon sisällä. Selventävä kuvateksti kuului:

Druid: “Can I summon a shark inside a water elemental?”
DM: “…I don’t see why not.”
Everyone. “This is the greatest thing that has ever happened.”

Tämä nostaa aika monta kysymystä. Onko tämä oikeasti sääntöjen mukaista? Mikä motivoi druidin tekemään näin? Pärjääkö hai vesielementaalin sisällä? Aiheesta nousi paljon keskustelua, joten Lokin toimitus pyysi minulta vastauksia.

Oletusarvoisesti sääntöjärjestelmänä keskustelussa käytetään Dungeons & Dragonsin viidettä laitosta vuodelta 2014, sillä taiteilijan signeeraus on päivätty vuodelle 2015 ja kuvatekstin keskustelussa äänessä on ”DM”, Dungeon Master, eli D&D:n pelinjohtaja. Käytän apuna myös sen lähisukulaista Pathfinder RPG:tä silloin kun D&D:n kirjat eivät kykene tuottamaan vastausta.

Operoin perusoletukselta, että pyrkimys olisi kehittää elementaalin taistelutehoa.

tumblr_nwg00foi4g1rcd8pvo1_500

Roolipelaajien Suomeen postattu kuva, josta poiki hyvin polveillut keskusteluketju. Kuvan alkuperäislähde: Stuff&Things @ Tumblr

Hait

Aloittakaamme käsitteenmäärittelystä. On olennaista tietää, minkälaisesta haista puhutaan. Hait (Selachimorpha) ovat rustokaloja ja tiede tuntee yli 500 hailajia, 12-metrisestä valashaista (Rhincodon typus) vajaan 20 sentin mittaiseen Etmopterys perryiin. Esihistoriallinen Carcharocles megalodon saattoi kasvaa jopa 18 metrin mittaiseksi.

Monster Manual (Perkins 2014) sen sijaan tuntee kolme hailajia: giant shark (tästä eteenpäin jättihai, jota ei pidä sekoittaa planktonia syövään jättiläishaihin [Cetorhinus maximus]), hunter shark (saalistajahai) ja reef shark (korallihai, jota ei pidä sekoittaa riuttahaihin [Carcharhinus amblyrhynchos]). Jättihai on 30 jalkaa pitkä, saalistajahai 15-20 jalkaa ja riuttahai 6-10 jalkaa. SI-järjestelmässä mitat ovat 9.12 metriä, 4.57-6.08 metriä ja 1.82-3.04 metriä. Jättihai lienee jokin tieteelle tuntematon laji, sillä se on mitoiltaan valashain luokkaa mutta valashai syö planktonia eikä ole ihmiselle vaaraksi. Saalistajahai sen sijaan osuu parahultaisesti kaikkien vaarallisimpien hailajien kokohaitarille – naaraspuolinen valkohai (Carcharodon carcharias) kasvaa noin 4.6-4.9-metriseksi ja tiikerihai (Galeocerdo cuvier) on yleensä hieman pienempi mutta voi silti yltää jopa viiteen metriin. Riuttahai voi puolestaan olla esimerkiksi härkähai (Carcharinus leucas), Renny Harlinin Deep Blue Sea -tähti makrillihai (Isurus oxyrinchus), sen serkku makohai (Isurus paucus) tai kettuhai (Alopias vulpinus). Isovasarahai (Sphyrna mokarran) sekä vasarahai (Sphyrna zygaena) ovat niin ikään tätä kokoluokkaa. Myös koiraspuoliset valkohait sekä useimmat tiikerihait tippuvat tähän kategoriaan.

Useimmat hait ovat ihmiselle harmittomia, mutta eivät vaarattomia. International Shark Attack File tietää kertoa että kaikkein yleisimmin ihmisen kimppuun käy valkohai (314 vahvistettua hyökkäystä vuodesta 1580), sitten tiikerihai (111) ja kolmantena härkähai (100). Data on toki epäluotettavaa, koska jotkut hailajit ovat helpommin tunnistettavia kuin toiset ja tilanteen ollessa niin sanotusti päällä ei yleensä ehditä tehdä tarkkaa lajintunnistusta. Numerot ovat kuitenkin suuntaa-antavia. Silti, etenkin tiikerihaiden heimoon (Carcharinidae) kuuluvat viitisenkymmentä hailajia ovat purukalustoltaan hyvinkin kykeneviä tekemään aivan hirveää jälkeä ihmiselle.

Hain tarkka tunnistaminen on artikkelin kannalta tärkeää siksi, että tiettyjen hailajien hengitysmekanismi vaatii liikettä eteenpäin ja mikäli ne jäävät paikalleen, ne tukehtuvat. Valkohai on yksi näistä, kuten myös makrillihai. Tiikerihai ei ole. On kyseenalaista, onko tämä oikeasti olennaista, koska D&D:ssä ei ole sääntöjä hukkumiselle ja Pathfinderin kutsuloitsut ovat niin lyhytkestoisia että hukkumiseen ei ole aikaa. Samasta syystä en pidä tärkeänä, onko vesielementaali suolainen vai makea.

Sivuhuomautuksena, Pathfinder tekee tästä kaikesta paljon yksinkertaisempaa ja Bestiaryn tavallinen hai määritetään tarkasti sinihaiksi (Prionace glauca), josta voi muokata variantit valkohaille, tiikerihaille ja vasarahaille.

Elementaali

Mikä on sitten vesielementaali? Elementaalit ovat tyypillisesti jo muinaisten kreikkalaisten käsitteellistämien neljän klassisen elementin tai alkuaineen ruumiillistumia. Alkuainekäsityksen isänä pidetään usein Empedoklesta, joka eli 400-luvulla eaa. Ajatus elementaaleista tulee puolestaan sveitsiläiseltä 1500-luvun lääkäriltä ja alkemistilta Philippus Aureolus Theophrastus Bombastus von Hohenheimilta, joka paremmin tunnetaan nimellä Paracelsus. Tekstissä Liber de Nymphis, sylphis, pygmaeis et salamandris et de caeteris spiritibus, joka on osa hänen kirjaansa Philosophia magna, Paracelsus esitti että kuhunkin neljästä elementistä liittyy yliluonnollisten olentojen luokka. Veden elementtiin liittyi undina, joka yleensä suomennetaan undiiniksi. Muut kolme ovat sylph, gnomus ja vulcanus tai salamanteri. Mielenkiintoisena sivuhuomiona, Paracelsuksen tekstiä pidetään sanojen ”sylph”, ”gnomus” ja ”undina” varhaisimpana esiintymisenä.

Kaikki neljä elementaalihenkeä elävät fantasiaroolipeleissä vieläkin. Dungeons & Dragonsin eri versioissa ”sylph”, ”undine” ja ”salamander” ovat olleet erilaisia elementaalisten maailmantasojen olentoja kun taas ”gnome”, maahinen, on yksi pelaajahahmojen roduista. Sen paikan maan henkenä on ottanut ”pech”, jolle Mika Renvall keksi aikoinaan suomennoksen vuoreinen.

Paracelsuksen henget olivat kuitenkin verrattain inhimillisiä – ne söivät, nukkuivat ja pukeutuivat vaatteisiin. D&D:n elementaali enemmänkin kappale materiaalia, joka toimii olentona. Se on täysin maaginen olento ja rikkoo tuntemiamme luonnonlakeja vastaan usein räikeästikin. Tulielementaali palaa ilman polttoainetta, ilmaelementaali on itsekseen liikkuvaa ilmaa itsenäisenä mistään vallitsevista sääolosuhteista ja vesielementaali pysyy kasassa kuivallakin maalla. Nämä olennot ovat olleet osa peliä aina vuoden 1971 Chainmailista asti. Pelihistorioitsija Jon Peterson spekuloi niiden tulevan Michael Moorcockin, Robert E. Howardin sekä Robert A. Heinleinin fantasiatarinoista (Peterson 2012).

Elementaaleista D&D:ssä on oikeastaan hyvin vähän materiaalia. Edes Planescape-kirja The Inner Planes, joka käy läpi elementtien maailmantasot, ei erityisemmin pureudu niiden sielunelämään. Viidennen laitoksen Monster Manual kertoo niiden olevan omassa elementissään enemmänkin hämärä tietoisuus, joka virtaa halki maailmansa ellei sitä taikuudella kutsuta pois ja fokusoida fyysiseen muotoon. Tämä muoto ei välttämättä ole amorfinen kappale elementtiä vaan voi olla myös esimerkiksi näkymätön vaanija (invisible stalker). Elementaalit ovat älyllisiä olentoja ja niillä on omat kielensä, mutta on epäselvää, onko niillä esimerkiksi tietoisuutta. Elementaalit ovat omasta mielestäni yksi D&D:n scifistisimpiä otuksia – ne edustavat ihmiselle täysin vierasta olemassaolon ja ajattelun mallia, jota eivät rajoita Maslow’n tarvehierarkia tai edes fyysinen muoto. Ne saavat mytologisia ja symbolisia merkityksiä vasta kun ne pakotetaan sen ylle loitsulla1.

Taikuus

Nyt kun tiedämme mistä puhumme, voimme katsoa kuinka ne leikkivät keskenään sääntöjen tasolla.

Strategiset mitat: D&D:n saalistajahai on kooltaan iso (large) ja sen haasteluku on 2. Vesielementaali on samankokoinen ja haasteluvultaan 5.

D&D:ssä hai kutsutaan loitsulla conjure animals (Crawford 2014), Pathfinderissa loitsulla summon nature’s ally III (Bulmahn 2009). Kummassakaan pelissä luonnonvaraisen hain käytös omassa ympäristössään ei ole olennaista, sillä D&D:ssä kutsuttu eläin on oikeastaan eläinhahmoinen luonnonhenki (fey) ja tottelee sanallisia käskyjä kun taas Pathfinderissa kyseessä on ihan oikea eläin mutta loitsu pakottaa sen käymään loitsijan vihollisten kimppuun. Kumpikin on kolmannen tason loitsu ja täten druidi pääsee loitsimaan sen viidennellä tasolla.

Elementaalin kutsuminen onkin sitten monimutkaisempaa. D&D:ssä elementaalin saa paikalle loitsulla conjure elemental mikä vaatii yhdeksännen tason druidin tai velhon. Pathfinderissa saamme oikean kokoisen elementaalin loitsulla summon nature’s ally VI, mikä vaatii tason 11 loitsijan.

Prosessi

Kiusallisesti D&D:n vesielementaali on saman kokoinen kuin saalistajahai ja ainakaan allekirjoittaneen mielestä olennon sisään ei voi kutsua sen itsensä kokoista olentoa. Siinähän ei olisi mitään järkeä. Korallihai olisi sopivan kokoinen mahtuakseen vesielementaalin sisään, mutta sen haasteluokka on ½ ja jos lähdetään tekemään jotain näin älytöntä, tehdään sitten kunnolla.

Vaikka Pathfinderissa hai saataisiin mahtumaan tarpeeksi ison vesielementaaliin, säännöt ovat molemmissa peleissä kuitenkin yksiselitteisiä siitä, että kutsutun olennon täytyy päästä vapaaseen tilaan. Olentoa ei voi kutsua toisen olennon sisälle. Dungeons & Dragonsissa ei kuitenkaan ole sääntölauseketta, joka Pathfinderista löytyy ja velvoittaa kutsumaan olennon vain ympäristöön, jossa se voisi selvitä. Vain D&D:ssä voi kutsua kalan kuivalle maalle – tai vesielementaalin yläpuolelle, josta se siististi solahtaa elementaalin sisään. Pathfinderissa hain sujauttaminen elementaaliin vaatisi vesistön, johon hai kutsutaan ja josta elementaali poimisi sen mukaansa.

Taktiikka voi toimia D&D:ssä, kunhan ajatellaan vähän laajemmasta perspektiivistä. Conjure elementalin voi loitsia korkeamman tason loitsuna ja kutsutun elementaalin haasteluokka nousee yhdellä pisteellä per loitsutaso.

Joten olkaa hyvä, oikean kokoinen vesielementaali. Tämän veitikan kutsuminen edellyttää conjure elementalin loitsimista kutostasolla ja vaatii siten tason 11 druidin tai velhon. Voidaan toki myös ajatella että hai on tilavuudeltaan riittävän suuri jotta sen lisääminen vesielementaaliin kasvattaa sen kokoluokkaa yhdellä ja ysitason loitsija riittää, mutta näkisin tämän olevan tapauskohtaisesti käytävä keskustelu, enkä ota siihen sen enempää kantaa.

 

Water Elemental


Huge elemental, neutral

Armor Class 16 (natural armor)
Hit Points 144 (13d12 + 50)
Speed 30 ft., swim 90 ft.

  • STR 20 (+5)
  • DEX 12 (+1)
  • CON 20 (+5)
  • INT 5 (-3)
  • WIS 10 (+0)
  • CHA 8 (-1)

Damage Resistances acid; bludgeoning, piercing, and slashing from nonmagical attacks
Damage Immunities poison
Condition Immunities exhaustion, grappled, paralyzed, petrified, poisoned, prone, restrained, unconscious
Senses darkvision 60 ft., passive Perception 10
Languages Aquan
Challenge 6 (2300 XP)


Water Form. The elemental can enter a hostile creature’s space and stop there. It can move through a space as narrow as 1 inch wide without squeezing.

Freeze. If the elemental takes cold damage, it partially freezes; its speed is reduced by 20 feet until the end of its next turn.


ACTIONS

Multiattack. The elemental makes two slam attacks.
Slam. Melee Weapon Attack: +8 to hit, reach 5 ft., one target.
Hit: 16 (2d10 + 5) bludgeoning damage.

Whelm (Recharge 4-6). Each creature in the elemental’s space must make a DC 16 Strength saving throw. On a failure, a target takes 16 (2d10 + 5) bludgeoning damage. If it is Large or smaller, it is also grappled (escape DC 15). Until this grapple ends, the target is restrained and unable to breathe unless it can breathe water. If the saving throw is successful, the target is pushed out of the elemental’s space.

The elemental can grapple one Huge creature or up to two Large or smaller creatures at one time. At the start of each of the elemental’s turns, each target grappled by it takes 16 (2d10 + 5) bludgeoning damage. A creature within 5 feet of the elemental can pull a creature or object out of it by taking an action to make a DC 15 Strength check and succeeding.


 

Ikävästi conjure animals ei skaalaudu samalla tavalla, eikä sillä voi kutsua tavallista saalistajahaita tylympää versiota, joten joudumme tyytymään haasteluokan 2 haihin haasteluokan 6 elementaalissa. Lisäksi temppu vaatii kaksi loitsijaa, koska kumpikin kutsuloitsu vaatii keskittymistä eikä loitsija voi keskittyä kahteen loitsuun samanaikaisesti. Pathfinderissa riittää yksi loitsija.

Koska arvostan pelimekaaniikassa tiettyä eleganssia, mallintaisin prosessin lopputuloksen antamalla vesielementaalille omien hyökkäystensä päälle saalistajahain puremahyökkäyksen:

Bite. Melee Weapon Attack: +6 to hit, reach 5 ft., one target.
Hit: 13 (2d8 + 4) piercing damage.

Puremahyökkäykseen voisi koskea myös hain kyky blood frenzy:

Blood Frenzy. The shark has advantage on melee attack rolls against any creature that doesn’t have all its hit points.

Yksinkertaisuuden vuoksi olennot toimisivat yhtenä yksikkönä samalla aloitteella, ellei joku vihollinen yrittäisi erikseen hyökätä hain kimppuun. Kun vesielementaalin kutsuloitsu päättyy tai se kuolee, hai ei kykene enää hengittämään tai muutenkaan pärjää kovin hyvin. Lopputulos on pelitestaamaton mutta silmämääräisesti tasapainossa – se ei ole hyödytön tuolla tasolla, mutta ei myöskään erityisen voimakas.

Pathfinderissa tekisin samoin ja yksinkertaisesti lisäisin hain puremahyökkäyksen elementaalin hyökkäyksiin.

 

Lopputulos

Vastaus kysymykseen on jyrkästi lukien kieltävä: haita ei voi kutsua vesielementaalin sisälle. Jos kuitenkin ajattelemme, että olennot voivat ylipäätään olla samassa tilassa taistelukartalla, kyllä sen hain sinne saa. Haita on rakentavinta ajatella pelimekaanisesta perspektiivistä vähän voimakkaampana buffausloitsuna elementaalille enemmän kuin omana itsenäisenä olentonaan.

Tämä kaikki olettaa, että kuvatunlainen tempaus sopii pelin tyyliin. Vakavassa pelissä tällä ei ole sijaa ja kauhupelin tunnelman vesittäminen tämmöisellä farssilla olisi lähinnä rasittavaa. Jos tarkoitus on sen sijaan pitää ns. ykköstyypin hauskaa ja vähän ehkä vinoilla D&D:n kummallisuuksille, siitä vaan.

Mitään järkeähän tässä ei lopulta ole.

2018-01-23 14.29.34_preview.jpeg

Artikkelin kirjoittaja kävi tutkimus- ja kuvausmatkalla Lontoon akvaariossa. Haiden kuvaaminen osoittautui turhan haasteelliseksi, mutta onneksi pingviinit pysyivät aloillaan. Kuva: Jukka Särkijärvi

 

Lähteet

Bulmahn, Jason. Bestiary. Paizo Publishing, 2009.

Bulmahn, Jason. Core Rulebook. Paizo Publishing, 2009.

Crawford, Jeremy et al. Dungeon Master’s Guide. Wizards of the Coast, 2014.

Crawford, Jeremy. Player’s Handbook. Wizards of the Coast, 2014.

Paracelsus. Philosophia magna. Omakustanne, 1567.

Perkins, Christopher. Monster Manual. Wizards of the Coast, 2014.

Peterson, Jon. Playing at the World: A History of Simulating Wars, People, and Fantastic Adventure from Chess to Role-Playing Games. Unreason Press, 2012.

Shark Attack File: http://www.sharkattackfile.net/

Integrated Taxonomic Information System: https://itis.gov/

National Geographic: https://www.nationalgeographic.com/animals/fish/

1) Postkolonialistinen luenta kutsutaikuuden ja elementaalitasojen suhteesta jääköön toiseen artikkeliin.

 


Tekstin kirjoittanut Jukka Särkijärvi, toimittanut Lokin toimitus.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s