Maaliskuussa tuli kuluneeksi kymmenen vuotta roolipelien isäksikin tituleeratun Gary Gygaxin kuolemasta. Dungeons & Dragonsin toista luojaa ja alan kiistatonta pioneerihahmoa muistellaan Lokissa Jonas Mustosen yli vuosikymmen sitten Roolipelit.netissä julkaiseman esittelyn ja haastattelun muodossa.

Esittelyssä Gary Gygax

Jonkin aikaa olen ihmetellyt sitä että vaikka suomalainen roolipeliskene on erittäin tuottelias artikkeiden ja haastattelujen suhteen niin tietääkseni mikään suomalainen fanzine, lehti taikka verkkosivusto ei ole vielä yrittänyt haastatella roolipeliharrasteen ehkä tunnetuinta henkilöä Gary Gygaxia.

Ottaessani yhtettä Gygaxiin ensin Enworld-sivuston foorumeilla ja sitten sähköpostilla, harmikseni hän ei suostunut perinteiseen haastatteluun, vaan lähetti sähköpostilla pressitiedoitteen urastaan ja saavutuksistaan ja ohjasi minut esittämään kysymyksiä saman Enworld-sivuston foorumeille pitämäänsä Kysymys & Vastaus palstaan, eli juuri samaiseen viestiketjuun jossa olin alunperin häntä lähestynyt haastattelusta ja tähän artikkeliin tarvittavista lisätiedoista.

Tämän artikkelin lopussa olevat kysymykset olen esittänyt kyseisessä viestiketjussa ja koonnut ne sekä hänen vastauksensa yhteen pidemmällä aikavälillä. Itse kysymykset ovat niistä aiheista jotka ovat itseäni aina mietityttäneet D&D-roolipelissä ja jotka ovat usein yleisiä keskustelunaiheita pelin tiimoilta kuten ryhmittyminen tai tasot, tai sellaisia joista vain halusin kuulla alan vanhan miehen kertovan näkökantojaan, muut tiedot on koottu Gygaxin antamasta materiaalista.

Lyhyesti sanottuna Gary Gygax ja Dave Arnesonin ovat ne henkilöt joiden ansioksi roolipeliharrasteen syntyminen voidaan laskea, juuri heidän kokeilunsa miniatyyripeleillä johtivat roolipelien kehittymiseen, tämän artikkelin tarkoituksena on ehkä hieman valoittaa toisen heistä avulla miten niihin ratkaisuihin jotka nykyään kaikkialla tunnetaan päädyttiin ja kuulostella Gygaxin osalta tulevaa. Tämä artikkeli on myös kirjoitettu kunnioituksesta harrasteen vanhaa miestä kohtaan, en edes yritä olla puolueeton.

Gary Gygaxin ura roolipelien parissa hyvin lyhyesti ja suppeasti

Gary Gygax (koko nimi: Ernest Gary Gygax, syntynyt 27. heinäkuuta, 1938), aloitti oman ymmärryksensä mukaan mitä nykyään kutsutaan”liveroolipeleiksi” pelaamisen vuonna 1948 Jim Rachin toimiessa pelinvalvojana. Hän ryhtyi harrastamaan miniatyyripelejä vuonna 1953 tulevan yhtiökumppaninsa Don Kayen kanssa ja uppoutui Avalon Hillin pelin Gettysburg myötä syvemmälle strategiapelien maailmaan vuonna 1958.

Vuoteen 1973 saakka Gygax vietti aikaa erinäisten strategiapelejä koskevien artikkelien kirjoittamisessa sekä peliseurojen ja tapahtumien organisoinnissa. Hän oli 1973 mukana perustamassa vielä silloin vain taktiikkapeleihin keskittynyttä TSR (Tactical Studies Rules) yhtiötä, joka tulisi olemaan roopelialan jättiläinen vielä vuosikymmeniä myöhemmin (aina vuoteen 1999 saakka), joskin Gygaxin ura TSR:ssä jatkui vain vuoteen 1985 saakka.

Vuonna 1974 Gary Gygax ja Dave Arneson julkaisivat ensimmäisen roolipelin nimellä Dungeons & Dragons joka pohjasi pitkälti Chainmail-miniatyyripeliin.

Tästä alkoi Gary Gygaxin sinnikäs ura roolipelien suunnittelijana joka on jatkunut vielä näihin päiviin saakka vaikka myöhemmin yhtiö on mennyt alta ja myrskyisistä erimielisyyksistä muiden alkuperäisten suunnittelijoiden ja yhtiökumppaneiden kanssa on ollut paljon puhetta.

D&D kehittäminen eteenpäin Gygaxin omien näkemysten mukaiseksi jatkui Advanced Dungeons & Dragons pelin muodossa ja hänen käsialaansa ovat alkuperäinen Greyhawk-kampanja ja monet seikkailumodulit joissa ensi kertaa ilmestyivät luolastohin monet nykyään kaikille D&D:tä pelanneille tutut otukset esim. Drow-haltiat joista on kirjoitettu jopa pitkiä kirjasarjoja. Gygax itse on roolipelien lisäksi kirjoittanut Gord-kirjasarjan miekka & magia genren barbaariseikkailuja.

TSR:n jälkeisinä vuosina Gygaxin suurimpia projekteja ovat olleet D&D:n ja AD&D:n rinnalla verrattain pienelle huomiolle jääneet Dangerous Journeys ja Lejendary Adventures roolipelit ja osallisuus useampaan D20-lisenssillä tuotettuun opukseen.

 

Muutamia kysymyksiä ja vastauksia

Miksi luolastot? Mistä koko ajatus tuli? Miksi juuri luolasto on arkkityypillinen ympäristö fantasiaroolipelin seikkailulle?

Keskittymisestäni maanalaisiin ympäristöihin D&D-pelissä kiitos kuuluu Dave Arnesonille ja Dave Megarylle (Dungeon! lautapelin suunnittelija). Suljettu seikkailemisympäristö oli täydellinen ennen peliä suunnitelluille kohtaamisille, ja kehittymään yhä vaarallisemmaksi kasvavine haasteineen kun pelaajahahmot kasvavat kyvyssään kohdata niitä. Tietysti, moni jännittävä fantasiatarina sijoittuu sellaiseen ympäristöön, alkaen Theseuksesta ja Minotauruksesta, eikö?

 

Mistä ajatus hahmonkehityksestä (tasot, kokemuksen kerääminen jne.) tuli?

Sen perusta oli Chainmail miniatyyripelin ”Fantasy Supplement” (Fantasia Lisäosa). Siinä Sankarit vaativat neljä osumaa kuollakseen, supesankarit kahdeksan, siinä oli kaksi astetta magiankäyttäjiä, velho ja toisen sorttinen jolla oli vähemmän loitsuja, (Pahoitteluni, mutta minulla ei ole yhtään kappaletta vuoden 1971 kirjasta jotta voisin tarkistaa jälkimmäisenä mainitun.)

 

Mistä ryhmittymiset tulivat?  Mielestäni tämä on erityisen mielenkiintoista koska se on pelimekaniikkaa joka kuvailee kyseessä olevan hahmon luonnetta. Milloin ja miksi tarve ryhmittymisille tuli peliin?

Käytin Moorcockin jakoa Lakiin ja Kaaokseen palvelemaan kuvausta suurpiirteisenä kuvauksena pelin henkilöistä ja olennoista, hyvää ja pahaa. Hyvin pian tuli ilmeiseksi, että nuo nimikkeet eivät olleet synonyymeja, kaikki mikä oli lainkuuliaista ei ollut hyvää, ja kaikki mikä ei ollut kaaottista ei ollut pahaa, ja eläimet eivät nyt ylipäätään piitanneet kummastaan eettisestä määritelmästä.

Kun aloin kirjoittamaan vanhoja OAD&D sääntöjä 1976 tein päätöksen yhdeksän ryhmittymisen systeemistä. Miksi tein näin oli antaakseni pelinjohtajalle mahdollisuuden pelata ”hirviöitä” joita pelaajien joukko kohtaa ja tuomaroida pelaajien tapaa näytellä osaansa yksittäisinä pelaajahahmoina; ja pelaajille helpottamaan hahmonsa luontoa ja pelata hahmoaa oikealla tavalla. Siitä johtuivat ryhmittymisten jokseenkin pitkät kuvaukset.

(OAD&D = Old Advanced Dungeons & Dragons, AD&D:n vanha versio)

 

Ensimmäiset (ja viimeiset) suomennetut D&D säännöt (myöhemmät säännöt ovat tulleet maahan englanninkielisinä) olivat niin sanotut laatikko setit (Punainen, Sininen jne…), mietin hieman sääntöjä hahmojen kohoamisesta puolijumaliksi, koska ne tarjoavat varsin dramaattisen muutoksen pelityylistä joka esiteltiin aikasemmissa sääntökokonaisuuksissa, kysyn siis olivatko ne osa alkuperäistä D&D visiota vai myöhempi lisäys eri suunnittelijoilta?

Puolijumalat D&D-peliin lisäsi Frank Mentzer minun suostumuksellani. Ajattelin että se toisi mielenkiintoisen uuden mahdollisuuden peliin niille jotka halusivat korkeampien tasojen peliä.

 

Liveroolipelaaminen tai larppaaminen on yksi suosituimpia roolipelaamisen muotoja pohjoismaissa tällä hetkellä (en tiedä miten Yhdysvalloissa), osasitko odottaa ennalta larppaamisen tuloa, ja oletko ottanut osaa liveroolipelehin?

Pelasin livepelejä leikitäänkö-peleinä, joissa jokaisella osanottajalla on määritelty rooli, alkaen viidennestä ikävuodesta aina 11 vuotiaaksi saakka. Me kutsuimme sitä nimellä ”Leikitäänkö” tai ”poliiseja & roistoja”, tai muilla nimillä silloin aikanaan. Kun olin yhdeksän vanha me itseasiassa pelasimme jo pelinjohtajan ja lavasteiden avulla.

Mitä tulee sen ennaltanäkemiseen kaupallisena viihteenä, en osannut, oletin että useimmat pelaajat olisivat saaneet osansa larppaamisesta jo lapsina, ja pelimuoto ei nyt oikein ole sellainen josta saisi tuloja julkaisijana. Kaikesta sanomastani huolimatta, minulla ei todellakaan ole mitään larppaamista vastaan tai niitä jotka siitä pitävät. Se että viihtyy pelatessaan on se millä on merkitystä

Täällä Lake Genavassa oli paljon larppaajia muutama vuosi takaperin, ja heitä näki usein isoissa joukoissa kävelemässä kaupungilla, pelaamassa öisin puistossa kadun toisella puolella vastapäätä taloamme. Hämmentyneet paikalliset olivat varmaan hermostuneita nuorista goottivaatetuksessa, varmaankin, koska kaupungin järjestyssäännöt kielsivät pian öiset kokoontumiset puistoissa, joten siinä meni paljon harmitonta viihdettä monelta.

 

Mitä ajatuksia yksin- tai moninpelattavat nykypäivän tietokoneroolipelit teissä herättävät?

Ne eivät oikeastaan ole roolipelejä…vielä…mutta ovat ainakin todella viihdyttäviä, Itse asiassa sen verran että en mielelläni aloita niiden pelaamista koska muuten saatan jättää kaiken muun huomioimatta päiviksi tai viikoiksi. Se ei tosin pidä poikiani, varsinkin nuorimmaista, Alexia, pelaamasta netissä aamutunneille kaverinsa kanssa, jotka yleensä lyöttäytyvät yhteen pelaamaan Warcraftia.

Tietokonepelit ovat mahtava menestystarina, ja minä uskon että ne tulevat ylittämään elokuvateollisuuden myyntiluvuissa. Me olemme tekemässä kaikkemme saadaksemme MMP RPG*:n pystyyn.

 

”Me olemme tekemässä kaikkemme saadaksemme MMP RPG:n pystyyn.” Työskentelettekö MMP RPG:n parissa? Voisitteko kenties kertoa enemmän siitä?

Kyllä, yritämme saada ainakin yhden MMP RPG:n pystyyn. Yhden pohjana on LA*-pelisysteemi, toisen pohjana ei. Enempää en voi sanoa. Ottaen huomioon todennäköisyydet onnistumista vastaan, en vielä laskisi sen varaan…

Terveisin,
Gary

* = MMP RPG = Massive  Multiplayer RolePlaying Game, massiivinen monen pelaajan nettiroolipeli
** = LA = Legendary Adventures

---

Tekstin kirjoittanut Jonas Mustonen. Alkuperäisestä artikkelista on korjattu liveroolipelien ja larppaamisen kirjoitusasut vastaamaan nykyisiä yleisiä kirjoitusasuja.