Pelisuunnittelija ja kustannustoimittaja – Ropecon 2019 kunniavieraat

Keitä tänä vuonna? Mistä he tulevat? Onko muita ehdokkaita? Mitä jos he eivät pääsekään?

Kun päätös, ketä Ropeconiin kysyä on tehty, alkaa sietämätön odotus, jolloin kaikki leijuu ilmassa, mistään ei voi olla varma. Sitten tulee ensimmäinen varmistus, kohta toinen ja jälleen voi pienesti hymyillä – meillä on tänäkin vuonna kunniavieraat.

Ylläoleva on kuvaus siitä, mitä itse koin vuosien aikana Coniteassa kunniavieraiden suhteen. Jännitystä ja odotusta siitä, kuka on minäkin vuonna vieraana. Vuosi toisensa jälkeen Ropeconiin on saatu kerrassaan upeita kunniavieraita eikä tämäkään vuosi ole poikkeus. Kunniavieraiksi tänä vuonna saapuvat Jon Hodgson ja Lynne Hardy. Luvassa on siis aidosti pitkän linjan osaamista monipuolisesti roolipelien puolelta. Jos nimet eivät sano mitään, jatka lukemista, jos taas nimet ovat tuttuja ja todellakin tiedät kenestä on kyse hyppää viimeisiin kappaleisiin, joissa ovat allekirjoittaneen suosikit kummankin Ropeconin ohjelmiin. Lue loppuun

Mitä puhumme kun puhumme yleiskieltä

Fantasiaroolipeleissä hahmot puhuvat usein yleiskieltä. Tätä tapahtuu myös fantasiakirjallisuudessa aika tiuhaan, mutta erityisesti fantasiaroolipeleissä se on usein kirjaimellisesti sääntö eikä poikkeus. Siitä voi kirjoittaa mielenkiintoista tarinaa kun maatilalla pienen ikänsä elänyt sikopaimen ei osaakaan keskustella kaikkien kanssa joutuessaan isoon kaupunkiin, mutta roolipelisisältönä se on vaikeampaa, etenkin Dungeons & Dragonsin sukuisissa peleissä, joissa oletus on että ryhmä koostuu eri kansojen ja kulttuurien edustajista. Vaikka kielimuuri voi olla mielenkiintoista pelisisältöä, ei sitä aivan joka kampanjassa jaksa. Joten meillä on yleiskieli. Lue loppuun

Haikala vesielementaalissa

Internetin päättymätön virta hetken huvituksia tarjoili jokin aika sitten eteemme kuvan hämmentyneen oloisesta haista lonkeroisen ja läpinäkyvän olennon sisällä. Selventävä kuvateksti kuului:

Druid: “Can I summon a shark inside a water elemental?”
DM: “…I don’t see why not.”
Everyone. “This is the greatest thing that has ever happened.”

Tämä nostaa aika monta kysymystä. Onko tämä oikeasti sääntöjen mukaista? Mikä motivoi druidin tekemään näin? Pärjääkö hai vesielementaalin sisällä? Aiheesta nousi paljon keskustelua, joten Lokin toimitus pyysi minulta vastauksia.

Lue loppuun

Sotavaltiaiden tanssiaiset

Pöytäpelistä larpiksi – ja takaisin

Kuutisen vuotta vedetty pöytäpelikampanja lähestyi pistettä, jossa olisi aihetta juhlaan. Dungeons & Dragonsin vanhoilla säännöillä hahmot hilattaisiin pian ensimmäistä kertaa pelaamalla expert-säännöiltä mestarisäännöille, ja ajattelin juhlistaa saavutusta jotenkin. Koko Sankarten polku -kampanjani on sikälikin erikoinen, että siinä jokaiselle pelikerralle on valikoitunut eri pelaajayhdistelmä, vaikka pelihahmot ovat pysyneet pääpiirteittäin samoina. Pelaajilla on silti hyvin vapaat kädet hahmojen ohjaamiseen. Hahmojen luonne ja käytös heilahtelee dramaattisesti pelistä toiseen, vaikka perusmotivaatio seikkailuihin onkin kirjoitettu muuttumattomaksi.

Lue loppuun

Manhattan 2010 on siististi cool

Pelkistetty kansi toimii

Pelkistetty kansi toimii

HISTORIAA

Usein keskustelussa esiintyy mitä peliä pelaa, mutta harvemmin miten sitä peliä pelataan tai miten pelistä on tehty oman näköinen. Manhattan 2010 ei pelkästään laajenna Dungeons & Dragonsin suomennettua punaboksia moderniin machoiluun vaan myös kertoo tarinan menneisyydestä.

Manhattan 2010 on punaboksin lisäosa, mikä on syntynyt 80- ja 90-lukujen taitteessa kun peliporukka alkoi kehittää Dungeons & Dragonsin ympärille toimintaleffoja kuvaavaa verikekkeriä. Esimerkkinä innoittajista on elokuva Escape From New York. Alkuperäinen Manhattan 2000 oli ruutupaperille tehty luonnos, mutta pelipöydässä peli eli aina tilanteen mukaan. Alkuperäisessä Manhattanissa oli tarkoitus tehdä peliä yhdessä ja suuri ajatus kaiken takana oli: ”Vähänkö ois siistiä jos…”

Lue loppuun

Sata hyvää kirjaa, osa VI: Kotimaankatsaus

Armas kotimaammekaan ei ole säästynyt oheistuoteromaanien vitsaukselta. Pääasiallisesti suomenkielinen valikoima koostuu Jalavan kustantamista Forgotten Realms- ja Dragonlance-käännöksistä, mutta mukaan mahtuu myös muutama kotimainen teos, Pro Gamesin vuonna 1992 julkaisema Shadowrun-suomennos Pysy erossa lohikäärmeistä (alkuteos Never Deal with a Dragon, Robert N. Charrette) ja William Kingin Warhammer-kirjat Peikonsurma ja Skaveninsurma. Lue loppuun

Suomentaja ja kadonnut AD&D

Jaakko Mäntyjärvi on suomalaisen roolipeliharrastuksen pioneereja, joka oli luomassa täkäläistä pöytäpelikulttuuria niin peluuttajana, kirjoittajana kuin kääntäjänäkin. Hänen ansioluetteloonsa mahtuu maineikkaita roolipelisuomennoksia, kuten Dungeons & Dragonsin Expert-säännöt ja Shadowrun, mutta myös yksi näyttävä, joskin näkymättömäksi jäänyt peliruumis. Haastattelin Mäntyjärveä sähköpostitse marraskuussa 2013.

Lue loppuun

Punalaatikosta poimittua

IMG00525-20130919-1348_zps42bc18dd

Menzerin Punainen Kirja

Frank Mentzerin toimittama punalaatikko kääntyi suomeksi vuonna 86. Vähän sen jälkeen saatiin suomeksi myös Runequest, jotta oikeat roolipelaajat saattoivat erottautua fantasiapelaajista. Piti kuluman melkein 20 vuotta, ennenkuin Old-skool -renessanssi (vanhan liiton hallintouudistus) tuli suomeen asti kertomaan, että itse asiassa Gygaxilla ja kumppaneilla oli syynsä päätyä niihin ratkaisuihin, joihin he pelisuunnittelussaan päätyivät.

Lue loppuun