Fantasiaroolipeleissä hahmot puhuvat usein yleiskieltä. Tätä tapahtuu myös fantasiakirjallisuudessa aika tiuhaan, mutta erityisesti fantasiaroolipeleissä se on usein kirjaimellisesti sääntö eikä poikkeus. Siitä voi kirjoittaa mielenkiintoista tarinaa kun maatilalla pienen ikänsä elänyt sikopaimen ei osaakaan keskustella kaikkien kanssa joutuessaan isoon kaupunkiin, mutta roolipelisisältönä se on vaikeampaa, etenkin Dungeons & Dragonsin sukuisissa peleissä, joissa oletus on että ryhmä koostuu eri kansojen ja kulttuurien edustajista. Vaikka kielimuuri voi olla mielenkiintoista pelisisältöä, ei sitä aivan joka kampanjassa jaksa. Joten meillä on yleiskieli.
Yleiskieltä on helppo olla ajattelematta ja pitää itsestäänselvyytenä näin modernista vinkkelistä, kun englanti on maailman lingua franca. Se että turisti pärjää Suomesta Samoalle englannilla ja elekielellä on kuitenkin monimutkaisen historiallisen ja teknologisen kehityksen tulosta. Tiivistetty versio kuuluu: britit kolonisoivat puoli maailmaa ja nyt amerikkalaiset pitävät ne viihdytettyinä. Ja meillä on internet.
Jos katsotaan jotain Dungeons & Dragonsin fantasiamaailmaa, teknologinen taso on siinä jossain Euroopan renessanssin kieppeillä, paitsi siinä pakollisessa yhdessä mestassa, joka on eristyksissä kaikesta mutta siellä on teollinen vallankumous. Tämä nostaa muutaman kysymyksen siitä, mikä on tämä yleiskieli, tämä Common, jota kaikki bamlaavat sujuvasti ja millä ilveellä se on levinnyt mantereen päästä päähän.
En ole kielitieteilijä vaan alani on englannin kieli ja kirjallisuus, joka kuitenkin sisältää lingvistiikan opintoja. Osittain tämän vuoksi ja osittain ihan vaan siksi että olen pedantti nörttiluonne sain impulssin ruotia että mitä nämä eri yleiskielet eri pelimaailmoissa oikeastaan ovat ja miten kielitiede näitä käsittelisi. Aivan aluksi haluan kuitenkin todeta että missään näistä ei oikeasti ole järkeä.
Forgotten Realms: …kavereiden kesken Forkkari. Koska Faerûnista on julkaistu tässä vuosien varrella riemastuttavan kokoinen kirjasto lisämateriaalia ja romaaneja, myös maailman kieliä on mietitty keskivertoa enemmän. Kuten Forgotten Realms Campaign Setting vuodelta 2001 kertoo, yleiskieli on kehittynyt chondathin kieleen perustuvasta pidginistä (jonka vuoden 1987 Forgotten Realms Campaign Set, alias ”Old Grey Box”, tietää olevan nimeltään thorass, kuten myös aakkosto, jolla sitä kirjoitetaan).
Pidgin on yksinkertainen kieli, joka syntyy kun eri populaatioilla on tarve viestiä nopeasti keskenään, yleensä varsin kapean aihealueen asioista. Näitä syntyy aika herkästi kolonialismin seurauksena ja paikallisina kauppakielinä. Nämä tapaavat muodostua siten että pohjaksi päätyy yksinkertaistettu kielioppi jostain kontaktissa olevista kielistä ja sitten siihen kasataan tarpeellista sanastoa eri kielistä, äänneasua yksinkertaistaen niin että kaikille on helppoa. Sanavarasto jää suppeaksi ja helposti hanskattavaksi. Taivutuspäätteet jäävät pois. Lemppariesimerkkini on 1700-1800-luvuilla puhuttu russenorsk, jota käyttivät norjalaiset ja venäläiset kalastajat ja kauppiaat yhteisen rajansa tuntumassa kunnes Neuvostoliiton perustaminen teki siitä koko lailla tarpeetonta.
Kun pidgin on tarpeeksi vakiintunut alueella jotta väestö alkaa puhua sitä äidinkielenään, siitä tulee kreolikieli. Faerûnin yleiskieli ei kuitenkaan ole tähän missään välissä päätynyt ja siihen viitataan vielä vuoden 2015 Sword Coast Adventurer’s Guidessa kauppakielenä. Faerûnin yleiskielellä kuitenkin on murteita, kuten Miekkarannikolla puhuttu calant, Sossalissa puhuttu skaevrym ja Chultin kouroou. Kielestä sanotaan että se ei ole hyvä ilmaisemaan nyansseja ja se on yksinkertainen eikä järin ilmaisuvoimainen, mutta aivan kaikki Faerûnin kaukaisimmissakin kolkissa ymmärtävät sitä tarpeeksi pärjätäkseen. On epäselvää, kuinka vanha yleiskieli on, mutta sen esimuotoa thorassia tiettävästi puhuttiin Netherilin imperiumissa, joka hajosi vuonna –339. D&D:n kolmannen laitoksen kampanjakirjan vuosi on 1372. Viides laitos on vuodessa 1489.
Spekuloisin lopuksi että Faerûnin yleiskieli sisältää paitsi kaupankäyntisanastoa – mittoja, rahayksiköitä, termit eri hyödykkeille, myös Monster Manualin hakemiston sekä Player’s Handbookin loitsulistaukset, jos se on olevinaan seikkailijoille hyödyllinen. Vaikka omassa pöydässäni ryhmä kuitenkin juttelee keskenään aina jollain hämärällä maahiskielen murteella jotta viholliset eivät ymmärrä.
Greyhawk: Greyhawkin päälähteenä on vuoden 2001 Living Greyhawk Gazetteer, joka kuvailee yleiskielen kauppakieleksi, joka on ollut yhdistelmä baklunia ja oeridia, kunnes Aerdi-kuninkaat standardoivat sen valtakuntansa yleiskieleksi. Tämä on siis varsin eksplisiittisesti ollut alkujaan pidgin, joka kreolisoitui ja on nyt merkittävän valtion virallinen kieli. Aikaskaaloista sen verran että yleisesti käytössä oleva kalenteri alkaa Aerdien valtaannoususta ja kirja esittää maailman niin kuin se seisoi vuonna 591. Flanaessin yleiskieli ei kuitenkaan ole universaalisti osattua ja vaikka se on oletusarvoista kenelle hyvänsä, joka matkustaa vähänkään kauemmas kotiseuduiltaan, eristynyt maaseutuväestö puhuu sitä vain vanhan Aerdien valtakunnan alueella – joka toki käsittää puolet kartasta.
Kirja esittää myös kummallisen ajatuksen että monet kielet täytyy kääntää ensin yleiskielelle ennen kuin ne käännetään jollekin muulle kielelle. Oletan että väite ei pohjaudu lingvistisiin seikkoihin vaan pelkästään siihen, että on helpompi löytää kääntäjät, jotka hanskaavat käännöksen baklunista yleiskieleen ja yleiskielestä ferraliin kuin suoraan baklunista ferraliin. Tai sitten Aerdin kääntäjien ja tulkkien kilta on ostanut poliitikon jos toisenkin, mikä sinänsä kävisi järkeen, onhan koko ajatus yhdessä valtakunnassa syntyneestä kielestä ”yleiskielenä” lähtökohtaisen kulttuuri-imperialistinen. Eivätkä Aerdi-kuninkaat eivät olleet mitenkään kivoja tyyppejä.
Flanaessin yleiskieli on realistisempi lingua franca kuin Faerûnissa, koska se käyttäytyy poliittisella tasolla edes melkein niin kuin joku oikea kieli. Levinneisyys on uskottavampi, etenkin kun huomioidaan Flanaessin olevan kertaluokkaa pienempi maa-alue kuin Faerûn.
Oikeastaan useimpien D&D-maailmojen yleiskielet seuraavat Flanaessin kaavaa ja ovat jonkin suuren ja yleensä romahtaneen imperiumin valtakieli, joka on levinnyt koko mantereelle. Pathfinderin Golarionissa se oli Taldor, Eberronissa Galifar. Dragonlance on vähän epäselvä mutta ilmeisesti kyseessä oli pappiskuninkaan valtakunnan kieli. Ansalonissa kielten levinneisyys ei muutenkaan nosta kulmia aivan samaan tapaan koska Ansalonin ”manner” on kooltaan noin puolet Euroopasta, siinä missä useimmat muut D&D-maailmat ovat likempänä Pohjois-Amerikan kokoluokkaa.
Omituiset tapaukset: Koska puhumme D&D:stä, jossain vaiheessa on pakko mennä tosi oudoksi. Koska Planescape ja Spelljammer eivät oikeastaan käsittele kielikysymystä – mikä nostaa Planescapen kohdalla joitain aika isoja eksistentiaalisia kysymyksiä – outous täytyy hakea Ravenloftista. Kauhun maailmantaso vetää luokseen asukkaita muista D&D-maailmoista, eikä siellä ole yleiskieltä. Sen sijaan siellä on lukuisia paikallisia kieliä – joista osa on muiden D&D-maailmojen yleiskieliä.
Mm. vaasi, jota puhutaan Nova Vaasassa, Hazlanissa ja Kartakassissa on Faerûnin yleiskieli. Darkoni, jota puhutaan Darkonissa vastaa todennäköisesti joko Flanaessin yleiskieltä tai oeridia. Olen itse taipuvaisempi oeridiin koska valtakunnan hallitsija Azalin oli jo eläessään aristokraatti ja elitisti ja aikaskaalat ovat hieman epäselviä sen suhteen, missä vaiheessa Azalin tempaistiin kotikonnuiltaan suhteessa Flanaessin yleiskielen statuksen virallistamiseen.
Artikkelin on kirjoittanut Jukka Särkijärvi, toimittanut LOKIn toimitus.
Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki
LOKI 