Suomen pelimuseon Astuit ansaan! – Roolipelaaminen Suomessa -näyttely sai kirjallisen kaksoissisaren, kun näyttelyn avajaisten yhteydessä julkaistiin suomalaisen roolipelaamisen historiaa ja nykytilannetta esittelevä julkaisu Seikkailuja ja Sankareita. Katsauksia suomalaisen roolipelaamisen historiaan ja nykyhetkeen. Julkaisun ovat toimittaneet aiemmin mm. Solmukirjoja toimittanut Jaakko Stenros, sekä mm. Roolipelikirjan toinen kirjoittajista, Jukka Särkijärvi. Kirja on sikäli odotettu ja toivottu lisä suomalaiseen roolipelikirjallisuuteen, että siinä missä larppaamista ruotivia kirjoja on pohjoismaisessa Solmukohta-skenessä julkaistu vaikka kuinka, on pöytäroolipeliharrasteesta kirjallisia julkaisuja huomattavasti vähemmän, artikkelikokoelmia suomalaisesta roolipeliharrasteesta ei ilmeisesti laisinkaan.

Kirja Tampereen yössä. Kuva: Heidi Säynevirta

Kirja alkaa esittelemällä suomalaista roolipelaamisen historiaa suomalaisten roolipelien, roolipelilehtien, sekä fantasiapelien näkökulmasta kirjoitetun julkaisutoiminnan historian kautta. Kuten johdannossa todetaan, sisältö näissä artikkeleissa on osin päällekkäistä, mikä on ymmärrettävää, sillä henkilöt roolipelien, roolipelilehtien, ja -kauppojen taustalla ovat osin samat: Roolipelikauppojen kustantamat roolipelilehdet ovat esitelleet roolipelejä, joita sitten näistä kaupoista ostaa, osan näistä peleistä tekijät ovat myös olleet töissä näissä roolipelikaupoissa, eli synergia on ollut ilmeinen. Artikkelit antavat yhdessä hyvän käsityksen siitä, miten suomalainen roolipelijulkaisutoiminta ja sitä kautta skene laajemminkin on syntynyt sellaiseksi, kun se nykyään on.

Toisessa osassa keskityttiin pelaamiseen. Kirjan parasta antia minulle oli Pekka Heljakan kirjoittama Porin scifi- ja fantasiaklubin esittely. Itselleni vieraan yhdistyksen toiminnassa on paljon samaa, mitä itsellekin tutussa roolipelaamiseen liittyvässä nuorisotoiminnassa, ainoastaan kuten porilaiset itsekin havaitsivat, heillä yhdistyksen koko ja aktiivien määrä olivat merkittävästi suurempia kuin muualla Suomessa. Muissa osan artikkeleissa keskityttiin pelinjohtamisen merkitykseen myöhemmässä urassa digipelisuunnittelijana, sekä hahmoon eläytymiseen. Koska lukuisat suomalaiset digipelien suunnittelijat omaavat roolipelitaustaa, on mielekästä nähdä roolipelaaminen ja pelien johtaminen osana oman ammattitaidon kehittymistä. Onhan pelinjohtajakin peliensä suunnittelija, vaikka pöytäroolipeleissä usein pelisuunnittelijalla viitataankin oman kirjallisen ja julkaistun roolipelin suunnittelijaan. Hahmon eläytymisestä kirjoittaessaan Juhana Pettersson avaa itsellenikin tuttua pelityyliä, jossa pääpaino on hahmojen tekemisillä nopan heittelyn sijaan, ja pelimaailma on tarjoamassa puitteet joissa toimia, ei taulukkoja, joiden mukaan arvioida onnistumista miekaniskussa.

Kolmannen osan muodostavat Ropeconia ja Traconissa nähtyä Peliä pyynnöstä -toimintaa esittelevät artikkelit, ja kirjan päättää katsaus pohjoismaiseen akateemiseen roolipelitutkimukseen. Viimeisen artikkelin paikka kirjassa on perusteltu jo sikäli, että monet roolipelaajat tekevät opinnäytetyönsä jostain omaa alaansa ja roolipelaamista yhdistävästä tekijästä, ja toistaisen tutkimuksen tutkimuksen löytäminen sekä motivoi oman tutkimuksen teossa, että helpottaa sitä – roolipeligraduun sopivien lähteiden löytäminen kun ei ole niin läpihuutojuttu kuin toivoisi.

Kirjan toimittajat Tampereen yössä. Kuva: Heidi Säynevirta

Kuten artikkelikokoelmissa usein, kirjoittajien kädenjälki näkyy artikkeleissa, niin hyvässä että pahassa. Erilaisia näkökantoja harrastuksen kehittymiselle on miellyttävää lukea, ja kirja on nykyisellään selkeästi mielenkiintoisempi, kuin samoista aiheista yksittäisen henkilön kirjoittama teos, eikä itseäni ainakaan häiritse, että osassa artikkeleista lähteitä on käytetty kymmenittäin ja jossain vain yhtä. Kuitenkin osassa teksteissä kaipaisi kuvailevan otteen rinnalle kirjoittajan syvällisemminkin pohtivaa lähestymistapaa siitä, miksi asiat ovat edenneet harrastuksen kyseisessä osa-alueessa, niin kuin ovat ja ehkä myös mitä muita vaihtoehtoja olisi. Samoin, kun suomalaisiin roolipeleihin palataan artikkelissa jos toisessa, ehkä selkeämmin jäin kaipaamaan pelisuunnitteljan näkökantaa suomalaiseen roolipeliharrastukseen ja -harrastuskenttään. Toisaalta kuten tämän tyyppiset julkaisut usein, myös tämä on toteutettu pro bono, eli ilmeisesti kukaan ei tarjoutunut kirjoittamaan suomalaisesta roolipelijulkaisun suunnittelusta. Siksi heitänkin palloa roolipelisuunnittelijoiden suuntaan – kun seuraava kokoelmateos pöytäpelaamisesta Suomessa toteutetaan, pidättehän huolen, että teoksessa on myös pelisuunnittelua koskevaa sisältöä – suomalaiset roolipelit ovat kuitenkin keskeisessä osassa harrastuksemme omaleimaisuudessa. Toivottavasti seuraavaa julkaisu saadaan nopeammin kuin tämä ensimmäinen. Harrastuksesta on kuitenkin niin paljon sanottavaa, että liki neljänkymmenen vuoden odottelu ennen kuin näitä ajatuksia pistetään kansiin on kuitenkin varsin pitkä aika.

Artikkelin kirjoitti Heidi Säynevirta, toimitti LOKIn toimitus.

Lue lisää Astuit ansaan! näyttelystä Helsingin Sanomien artikkelista.

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki