Vanha Pipari – Tavernasta on moneksi

Rajakatse Fantasia ry:n pelipaikka, Rajakatse-maailman taverna Vanha Pipari, on toiminut pelipaikkana valtavassa määrässä Rajakatseen pelejä, kuten Sami Mäntylän artikkeleista 1 ja 2 voi lukea. Pelialue taipuu kuitenkin moneen muuhunkin.

Rajakatse-jatkumoon kuulumatonta aktiviteettia Vanhan Piparin alueella

Asterix ja Obelix sarjakuvahahmoja elävöittävät miehet pitelevät tekokaloja ilmassa.

Kuva; Jaakko Virtanen

Vanha Pipari on ollut olemassa vuodesta 1996, josta asti siellä on vuosittain pelattu Rajakatse-kampanjan larppeja. Alueella on kuitenkin järjestetty myös muita pelejä jo vuodesta 1999 lähtien, jolloin pelipaikkaa on alettu vuokrata myös yhdistyksen ulkopuolisille tahoille. Oma kosketukseni paikkaan on vasta vuodelta 2008, joten varhaisista vuosista minulla on vain toisen käden tietoa.

Vuosina 1999 – 2008 pelialueella ovat yhdistyksen ulkopuoliset tahot järjestäneet ainakin 12 larppia. Vanhassa Piparissa on järjestetty fantasiapelejä, esimerkiksi 2003 järjestetty Autuaita ovat, seuraavana vuonna pelattu Honkikorpi X , sekä 2008 toteutettu Majatalo Ketunkolo. Järjestävänä tahona on ollut toisia yhdistyksiä ja seurakuntia, mutta enimmäkseen yksityishenkilöitä. Rajakatsefantasia ry:ltä on jäsen aina ollut mukana näissä tapahtumassa vastuuhenkilönä.

Yhdistyksen omat jäsenet ovat intoutuneet järjestämään Vanhan Piparin alueella paljon muutakin kuin Rajakatsetta. Fantasiapelejä on ollut muutama: 2008 pelattu Supan korven kylä, sekä 2002-2012 furry-fantasiakampanja Riimukehän osat 1-10 järjestettiin Vanhan Piparin alueella.

Juma

Kuva: Sami Mäntylä

Yhdistyksen jäsenten käsissä kylä on taipunut moneen muuhunkin kuin fantasiaan. Scifi-larppisarja Ristiretki järjestettiin 1999 – 2000 Hämeenlinnassa ja vaikka sarjan pelejä ei tavernan alueella pelattu, niihin kuvattiin videomateriaalia Vanhalla Piparilla. Pelien videotuotannon ohella Rajakatsefantasia ry:n oma videotuotanto oli myöskin aktiivista jo 1999: Elokuva Typerien ajatusten lähde kuvattiin Vanhalla Piparilla tuolloin, ja muitakin videotuotoksia on satunnaisesti vuosien varrella tavernalla tehty. Esimerkiksi Liekki vuonna 2002 ja tänä vuonna tehty lyhytelokuva Miehen kuulun kumppaniksi. Rajakatseen videoihin voi tutustua YouTubesta.

Fantasia-genreen kuulumattomia larppeja alettiin järjestää Vanhalla Piparilla 2000-luvun alussa. Tähän mennessä järjestettyjä pelejä ovat olleet nykypäivään sijoittuva Korpivaara 2002, westernit Spagettia ja luoteja viidentoista vuoden takaa, sekä viime vuonna järjestetty Ruudinsavua ja luodinreikiä. Historiallisia pelejä edustavat, 1700 – 1800 -luvulle sijoittuneet, 2004 pelattu Musta lippu, ja seuraavana vuonna järjestetty Patonkia ja paukkuja, sekä rauta-aikaan sijoittuva 2007 järjestetty Simaa ja kirveitä. Suomen historiaan sijoittuvia pelejä ovat 2006 järjestetty Suomi 1930, sekä Pappi, lukkari, talonpoika, iloluonteinen, joka järjestettiin 2012. Fantasian ohella taverna on taipunut myös scifiin. Tähtien sodan maailmaan sijoittuva Väliaika – Jumaa ja banhankankkua järjestettiin 2010 ja Warhammer 40k -maailmaan sijoittuva Invaasio kaksi vuotta myöhemmin.

Universumin valtiaat hahmoja kuvassa.

Kuva: Jaakko Virtanen

Rajakatseen fantasiaa, muuta fantasiaa, historiallisia pelejä, nykyaikaa ja scifiä – pelipaikka taipuu moneen. Pelialueella Rajakatse-maailmaan erityisesti kuuluvaa on ainoastaan tavernan omistajan ”kisto” Kempuran oma vaakuna, vaahtoava oluttuoppi. Tavernalle ominaista talossa ovat vain anniskelutiski ja hinnasto. Kun vaakunan ja hinnaston poistaa, on larppaajilla käytössään vanha hirsitalo.

Pelialueen muut rakennukset ovat nekin neutraaleja. Vartiotupa näyttää toki vartiopaikalta, mutta kun puntit ja kypärät siirretään sivuun, on tupa kuin mikä tahansa nukkuma-aitta. Sauna, halkovaja ja nuotiokatos pysyvät samoina pelimaailmasta riippumatta, pyhäköksi kutsuttu pieni aitta toimii epämääräisenä rakennuksena tai aittana kaikissa maailmoissa. Täten Rajakatseen pelipaikasta saa nopeasti toimivan pelipaikan moneen larppiin rauta-ajalta myöhäiskeskiaikaan. Muut genret vaativat jo hieman enemmän ajattelua ja järjestelyä.

Kuvassa piemntohaltiat saattavat karvalakkista hahmoa tiellä.

Kuva: Sami Mäntylä

Omia kokemuksiani pelipaikasta

Ensikosketukseni pelipaikkaan oli Rajakatse 43:ssa, joka järjestettiin kesällä 2008. Samaan aikaan olin muutaman pelinjärjestäjätoverin kanssa pohdiskellut Asterix-teemaisen larpin järjestämistä, joten ajoitus oli täydellinen. Ajatuksenani oli aloittaa siitä, mihin sarjakuvissa aina lopetetaan, eli juhlista. Meistä tuntui, että peli olisi helppo suunnitella, mutta sopivaa pelipaikkaa emme olleet löytäneet.

Asterix-pelimme pelipaikalta vaadimme historialliselta vaikuttavaa ympäristöä, nuotiopaikkaa, paljon tilaa, mahdollisuutta metelöidä sekä kohtuullista saavutettavuutta Helsingin seudulta, mieluusti myös Turun, Tampereen ja Lahden suunnalta. Tämän ohella pelipaikan tulisi olla halpa, sillä ruokatarjoiluun uppoaisi kuitenkin runsaasti rahaa. Osallistuessani Rajakatse 43:een ja nähdessäni Vanhan Piparin alueen, olin heti myyty. Pelinjärjestäjätoverini osallistuivat myös Rajakatse-peleihin vielä samana vuonna ja hekin olivat vaikuttuneita pelipaikasta; olimme löytäneet voittamattomien gallialaisten kylän.

Osallistuin tammikuussa 2009 Rajakatsefantasia ry:n vuosikokoukseen ja esittelin idean pelistämme. Pelialue luvattiin vuokrata käyttöömme nimellistä korvausta vastaan. “Asterix – Jumaltenrannan nousu ja tuho, epilogi” -niminen larppi pelattiin kesäkuussa 2009 pelinjohtonaan Martti Huusko, Maria Maja, Outi Piltonen sekä allekirjoittanut. Pelissä oli hurjaa menoa, epävireistä laulua, paljon hyvää ruokaa – jopa villisikaa, sekä lentäviä lateksikaloja. Pelaajista puolet olivat Rajakatseen aktiiveja, puolet muualta. Vastaanotto oli erittäin hyvä ja aloin miettiä pelialuetta muitakin pelejä ajatellen. Hyvät puolet ovat ilmeiset, vaikka puutteitakin tietysti on.

Pelipaikan puutteet

Puutteeksi on mainittava, ettei pelipaikalla ole keittiötä tai lämmintä vettä. Kylmää vettä tulee PJ-pisteen hanasta, ja nykyään löytyy astianpesukonekin. Ruokaa on mahdollista valmistaa nuotiopaikalla sekä muuratussa grillissä. Nuotiopaikalla keitettiin Asterix-pelissä gallialaisia perunoita pelin aikana, mutta muun ruoan oli oltava tarjoiluvalmista.

Suihkumahdollisuus puuttuu myös, toki sauna löytyy, jonne vettä voi kantaa. Pelipaikalla on mahdollista yöpyä, kahdessa rakennuksessa on lavereita nukkumista varten, mutta sänkyjä ei ole ja rakennukset ovat lämmittämättömiä, vedenpitäviä aittoja, eli olosuhteet ovat varsin karut.

Mihin pelipaikka soveltuu? Pelinjärjestäjän pohdintoja.

Nykypäivän peleihin pelialue näyttää kasalta vanhoja kesäkäyttöön sopivia tönöjä, sisältäen hyvän nuotiopaikan ja saunan. Historiallisia pelejä ajatellen pelialue vaikuttaa hienolta ja isolta, muttei talviasuttavalta alueelta. Paikka on siis pelimaailmassa joko vain kesäisin käytössä, tai sitten hylätty tila, mikäli pelimaailmassa talvi on samankaltainen kuin Pohjois-Euroopassa. Rajakatseen maailmassa Vanha-Pipari on auki vain kesäisin, ja tavernan avaaminen tai sulkeminen onkin toisinaan ollut pelitapahtumana.

Kuva: Sami Mäntylä

Fantasia-scifi ja fantasia

Allekirjoittanut on järjestänyt pelialueella kaksi Masters of the Universe -maailmaan sijoittuvaa larppia, joihin alue soveltui hyvin: Universumin Valtiaat vuonna 2015 ja She-ran kutsu tänä kesänä. Universumin Valtiaissa pelipaikka oli erään kylän erillinen juhlapaikka ja She-Ran kutsussa hylätyn kylän rauniot. MotU-maailma on hauska yhdistelmä fantasiaa ja scifiä painottuen fantasiaan. Raketteja, ohjuksia ja lasereita löytyy maailmasta taikuuden rinnalla. Arkkitehtuuri ja pukeutuminen ovat silti, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, lähempänä keskiaikafantasiaa ja suosikkiaseet ovat miekkoja ja kirveitä. Juuri tällaiseen fantasian ja scifin yhdistelmään pelialue sopii perusfantasian lisäksi loistavasti.

MotU-maailmassa leimallista ovat toki myös selkeät, huonosti keskenään toimeentulevat vastapuolet. Pelialueelle mahtuu hyvin kaksi joukkoa, ja molemmille löytyy tarvittaessa sateensuojaa. Alueella on myös runsaasti tilaa seikkailla, niin vastapuolen huomaamatta kuin huomatenkin. Metsään voi piilottaa asioita, joskin piilottaessa saa olla tarkkana, jotta pelaajat myös löytävät kätköt.

Kuten jo sanoin, pelipaikka sopii oivallisesti perinteisempään fantasiaan. Alue kelpaa hyvin tavernaksi, raja-asemaksi, kauppapaikaksi, pieneksi kyläksi, tai osaksi kylää. Hienommasta tilasta kuten kuninkaallisesta metsästysmajasta paikka ei käy, mutta kuninkaallisten käyttöön otetuksi tilapäissuojaksi paikka sopii sopivalla taustatarinalla.

Naishahmot, toinen valkoisessa mekossa, toinen punaisessa kissanaamion kanssa, ottavat toisistaan mittaa tavernan edessä.

Kuva: Jaakko Virtanen

Historialliset pelit

Kuten jo aiemmin mainitsin, historiallisia pelejä alueella on järjestetty useita. Suomalaista maalaisromantiikkaa aikavälillä 1800 – 1930 ajatellen pelialue kelpaa hyvin maalaiskylän vähän käytetyksi nurkaksi; rakennukset sopivat vajoiksi ja aitoiksi. Varhaisemmalla ajalla, rauta-aikaan asti, rakennukset voivat olla ihan päärakennuksiakin, kunhan huomioi talviasumattomuuden. Western-peleissä taverna muuttuu teksasilaiseksi saluunaksi, eräkämpäksi tai pienen kylän yhdeksi taloksi.

Nykyaika

Nykyaikapelit pelialueella ovat olleet harvassa. Vain Korpivaara 2002 muistetaan. Jos pelipaikkaa ajatellaan jonain maalaiskylän unohdettuna kolkkana, joka oli ennen vanhaan tarkoitettu tansseille, venyy pelipaikka helposti 1930-luvulta nykypäivään. Rakennukset voivat jälleen olla vajoja tai aittoja tai muita hylättyjä vanhoja rakennuksia. Miljöö on joka tapauksessa jämähtänyt tyyliltään viimeistään 1900-luvun alkuun.

Tämä ei estä ideoimasta pelialueelle sijoittuvaa nykypäivään sijoittuvaa peliä. Retkeilijät ja kadonneen maalaisromantiikan perään haaveilevat kaupunkilaiset voisivat hyvinkin etsiä unohdettua maalaismenneisyyttä. Tai unohdetulla autioituvalla maaseudulla tapahtuukin paljon enemmän, kuin mitä kaupunkilaiset tietävätkään…

Mies pitelee vanhanaikaista gramofonia.

Kuva: Sami Mäntylä

Scifi

Scifi-aiheisiakin pelejä on Vanhan Piparin alueella järjestetty. Osallistuin tavernassa pelattuun Tähtien sota -larppiin vuonna 2010. Olin hieman skeptinen pelialueen soveltuvuudesta tällaiseen peliin, mutta hyvin Vanha Pipari taipui syrjäisen planeetan syrjäisen nurkan keskellä ei mitään sijaitsevaksi baariksi.

Pelialue näytti toki scifin näkökulmasta rähjäiseltä, köyhältä ja huonosti hoidetulta. Vaan sehän oli tässä räkälässä tottakin. Raha vaihtoi usein omistajaa, eikä ainutta paikalla ollutta viranomaista paperit enää niin kiinnostaneetkaan.

Scifimmän tunnelman aikaansaamiseksi pelialueelle oli järjestetty akkuja ja inverttereitä, jotta sähkövalaistus, tietokone ja taustamusiikki saatiin toimimaan. Tämä yhdessä sädepyssyjen ja Tähtien sota -tyylisen pukeutumisen kanssa riitti saamaan aikaiseksi sopivan scifi-vaikutelman.

Kuvassa vlakonaamaisia olentoja pitelee erilasia taikaesineitä ja vanhanaikaista asetta.

Kuva: Sami Mäntylä

Monipuolista

Vanhan Piparin alue siis taipuu hyvin moneen. Historiallinen peli rauta-ajasta uuden ajan alkuun, samaiseen tyylikauteen sijoittuva fantasiapeli ja fantasiascifi järjestyvät tunnin järjestelyillä. Miljööseen sopiva nykyaikapeli tai lähihistoriapeli lavastetaan parissa tunnissa. Miljööseen sopiva scifi vaatii jo enemmän aikaa tekniikan takia. Monia genrejä on pelialueella pelattu, mutta ainakin steampunk, kyberpunk ja postapo ovat vielä kokeilematta. Pitäisiköhän asia korjata?

Tietysti voi miettiä, miksi järjestää pelejä juuri siellä? Eikö olisi kivempaa järjestää pelejä eri paikoissa? Olen järjestänyt pelejä ympäri Suomea, tuttujen nurkissa, kotonani, muissa vuokratuissa paikoissa sekä täällä Rajakatseen pelipaikalla. Vanhan Piparin alueen hyvänä puolena on läheisyys, eli alle 2 tunnin matka kotoa Helsingistä, sekä tuttuus.

Uutta pelipaikkaa vuokratessa suunnitelmat pelialueen suhteen tehdään usein sanallisten kuvausten ja Google-Earthin avulla. Pelipaikalle saapuessa voi joutua improvisoimaan, kun totuus paljastuu tarkemmin. Vanhan Piparin alue on tuttu ja tilaa riittää. Naapureita ei vieressä myöskään ole, joten metelöinti ei ainakaan tähän mennessä ole ollut ongelma.

Kuvassa työnnetään kuormuria kivääriä pidellen.

Kuva: Sami Mäntylä

Yksi tavernaa puoltava argumentti on myös sen hinta. Rajakatsefantasia ry:n jäsenet voivat tavallisesti järjestää pelin pelialueella ilman vuokrakuluja, kunhan jäsenmaksu on maksettu. Pelialuetta vuokrataan myös ei-jäsenille, usein varsin nimelliseen hintaan. Järjestin ensimmäisen pelini alueella ennen kuin liityin jäseneksi. Nyt on kyllä takana jo monta vuotta jäsenenä.

Ikoninen Vanha Pipari taipuu siis Rajakatseen lisäksi hyvin moneen muuhunkin. Pelipaikkaan voi helposti tutustua osallistumalla Rajakatse-jatkumon peliin. Jos pelin järjestäminen pelialueella kiinnostaa, niin kannattaa ottaa yhteyttä Rajakatsefantasia ry:n hallitukseen. Rajakatse-pelejä järjestetään aktiivisesti edelleen, mutta 1-2 jatkumoon kuulumatonta peliä mahtuu pelialueelle hyvin joka vuosi.


Artikkelin kirjoitti Jaakko Virtanen, toimitti Heidi Säynevirta.


Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s