Kätkössä katseilta: Larppisarja magiasta ja näkövammaisuudesta

Olen syntymäsokea larppaaja. Näkövammaisena pelaaminen ei ole aina aivan yksinkertaista. Kuvittele hetki, miten pelisi sujuisi silmät suljettuina. Olet keskellä kuhisevaa ihmisjoukkoa. Yrität hahmottaa pariakymmentä outoa ääntä ja yhdistää ne oikeisiin ihmisiin. Jos ympärilläsi on ryhmä tiiviitä, tuttuja kontakteja, olet kuivilla. Jos ei, olet enemmän tai vähemmän tuuliajolla siitä, kuka milloinkin puhuu tai mitä kaikkea ylipäätään tapahtuu.

Entäs sitten ne päheät propit, joiden valmistamiseen ihmiset käyttävät intohimoisesti aikaansa? Jos et pyydä saada niitä käsiesi alle, niitä ei ole sinulle olemassakaan. Entä ne mystiset päiväkirjat, joita muut hahmot löytävät ja lukevat innoissaan? Tai se mahtava olento, joka rituaalin päätteeksi kohoaa näkyviin vedestä tai metsän rajasta? Olet niiden suhteen toisen käden tiedon varassa. Itse elämys saattaa mennä sinulta aika lailla ohi.

Tai entäs se castaus? Näkövammaista pelaajaa ei välttämättä ihan heti castattaisi scifi-pelin sotilaaksi tai toimintapelin konnaksi. Entä jos minäkin haluaisin taisteluactionia? Entä jos minäkin haluaisin vakoilla, hiipiä tai paeta? Entä jos minäkin haluaisin olla aurori tai kenttäparantaja vaarallisessa tehtävässä?

No, ei se larppaaminen näkövammaisena ole aina näin haastavaa. Näistä kysymyksistä kuitenkin syntyi ideani Kätkössä katseilta -larppisarjaan. Haluan luoda pelejä, joissa näkövammaiset pelaajat voivat pelata omilla ehdoillaan, saada upeita elämyksiä ja kokeilla hahmoja ja tehtäviä, jotka ovat näkevien joukossa harvinaisia. Ja haluan houkutella näkevät pelaajat kokeilemaan, millaisia elämyksiä he voivat saada, kun heidän hallitsevin aistinsa onkin sivuosassa.

 

Kuvassa ihmisen kokoinen kaniini seisoo tassu poskella.

Taikaolento Iiu on huolissaan epätavallisesta maagisesta purkauksesta.

Katseilta kätketyn taian maailma syntyy

Lähdin kokeilemaan ideaani avauspelillä Siemen, joka pelattiin Helsingissä syyskuussa 2018. Loimme pelimaailmaa yhdessä pelaajien kanssa Anna Frilundin kehittämän InstantLarp-prosessin avulla.

Aluksi hahmottelimme yhdessä pelimaailmaa ja sen rakenteita: Vain näkövammaiset voivat aistia maailman maagisen tason, johon näkevä valtaväestö suhtautuu joko uteliaasti, epäillen tai pelokkaan vihamielisesti. Maailmassa on myös taikaolentoja, joiden muoto voi vaihdella ihmismäisestä eläinmäiseen tai esineisiin. Siis Potter-versumin ja Kultaisen kompassin sekoitus silmät suljettuina ja aistit auki viritettyinä.

Yhteinen ideointi synnytti pahamaineisen Taikuudenkitkentäyksikön (TKY), joka pyrkii minimoimaan taikuuden, pelottelemaan maagit hiljaisiksi ja muuttamaan heitä palvelevat taikaolennot avuttomiksi esineiksi. TKY:tä vastustamaan syntyi vastarintaliike, joka toimii vapaan taikuuden puolesta.

Korut kutsuivat esiin Vuoroveden ja Lipaston

Hahmoja lähdettiin synnyttämään korujen kautta. Jokainen pelaaja valitsi itselleen mieluisen korun ja vetäytyi sitten omaan rauhaansa fiilistelemään korun tuntua ja tunnelmaa. Millainen hahmo koruun liittyisi? Miten hahmo liikkuisi? Mikä hahmo olisi nimeltään?

Korut kutsuivatkin esiin hahmoja, joita pelinjohtajana en ikinä olisi osannut luoda, esim. pelin taikaolennot, oikukkaan ja vaarallisia pelejä rakastavan Vuoroveden sekä ihmisiä kartelleen Lipaston. Oli huikeaa seurata, kuinka hahmot kasvoivat muutamassa tunnissa pienestä ideasta eläviksi persoonallisuuksiksi.

Hahmojen välisten suhteiden luomisessa käytettiin satunnaisuutta: Pelaajat jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään, ja nämä ryhmät kehittivät hahmoilleen yhteistä historiaa kolmen pantomiimipatsaan avulla. Hahmojen välisiä tunteita luotiin tavaratanssin avulla, jossa tiettyyn esineeseen kohdistunut vahva tunne siirrettiin ensimmäiseen vastaantulevaan hahmoon.

 

Kuvassa on kaksi korua: toinen on kivi ja toinen on luinen koru, jossa on mm. kuunsirppi.

Näistä koruista syntyivät vastarintaliikkeen johtajat maagi Alli ja taikaolento Hohde.

Heikkonäköinen varasparka

Yhdeksästä pelaajasta neljä oli näkövammaista ja viisi näkevää. Hahmoista kuusi oli näkövammaisia, yksi näkevä eli taiaton ja kaksi taikaolentoa.

Pari näkevää pelaajaa uskaltautui siis kokeilemaan näkövammaisena pelaamista. Se loi yllättäviäkin pelitilanteita. Toinen kokeilijoista alkoi himoita pelissä olevia taikaesineitä itselleen ja suunnitteli niiden varastamista. Oli vain kovin vaikeaa edes tietää, missä esineet sijaitsivat, kun käytössä olikin vain pistemäisen kapea putki näköaistia.

Toisaalta salakuuntelu on näkövammaisjoukossa helpompaa kuin missään muualla. On kutkuttavaa hiipiä kuuntelemaan salaiseksi tarkoitettua keskustelua ja ottaa riskejä kiinni jäämisestä. On muistettava, kuka porukasta näkee jonkin verran, ja varottava häntä.

 

Kivi muistuttaa muodoltaan cashewpähkinää ja se on kyynärvarren pituinen ja kahden kämmenen levyinen.

Tämä outo, kuumuutta hohkaava kivi löytyi maagisen purkauksen jäljiltä. (Kyseessä on kuvanveistäjä Antero Koskisen veistos Keinukompassi.)

Kivi, lilja ja pikari

Halusin heti ensimmäiseen peliin elämyksiä, jotka vetoavat muihin kuin näköaisteihin. Pelin alkaessa hahmot törmäsivät viiden taikaolennon parveen, joka esti hahmoja pääsemästä sisään pelipaikalle. Taikaolentoja luotiin lähinnä leikkimällä ihmisäänellä ja improvisoimalla yhteisiä äänimaisemia.

Kun hahmot lopulta pääsivät pelipaikalle, heitä odotti mysteeri. Lattialla oli suuri, kuumuutta hohkaava, ja oudonmallinen kivi, jonka vieressä oli taialta tuoksuva pikari. Paikalta löytyivät myös lilja ja runo, jonka merkitystä hahmot voivat vain arvailla.

Miten taistellaan sokkona?

Pelissä saatiin myös esimakua taialla taistelemisesta. Pelin lopussa me pelinjohtajat pelasimme Taikuudenkitkentäyksikön kitkijöitä, jotka tekivät ratsian löytääkseen paikalla olevia maagisia esineitä. He käyttivät apunaan lamauttavaa, maagista ääntä, joka saatiin aikaan tiibetiläisellä soivalla kulholla. ”Siitä tuli oikeasti karmea tunnelma, ei tarvinnut teeskennellä”, kommentoi yksi pelaajista jälkeenpäin.

 

Kuuntele, miten Taikuudenkitkentäyksikkö lamauttaa maageja. Äänite ei ole suoraan pelistä, vaan se mallintaa pelin tapahtumia ja erityisesti lamauttavaa taikamaljaa.

 

Kuvassa kulhoa soitetaan kiertämällä sen reunaa kapulalla.

 

TKY:n kitkijät veivät yhden hahmoista kuulusteluihin, mutta vastarintaliike ei jäänyt toimettomaksi. Petoksen avulla sen jäsenet pääsivät kitkijöiden toimistoon, jossa käytiin kipakka loitsintataistelu. Kitkijöillä oli aseenaan rumpu, vastarintaliikkeellä sanallisia loitsuja, joilla he täyttivät kitkijöiden keuhkot merivedellä.

Rajoitukset sulivat yhteiseen tekemiseen

Pelaajat olivat pelikokemuksesta innoissaan. Useimmille oman hahmon luominen erilaisten harjoitusten avulla oli uusi ja innostava kokemus. Moni kommentoi, kuinka hahmoon oli helpompi eläytyä, kun sen sai synnyttää itse ja keksiä yhdessä toisten kanssa hahmolle historiaa ja suhteita.

Jälkipohdinnoista vahvimmin nousi esiin muutamankin pelaajan havainto siitä, miten yhdessä tekemisen tuoksinassa unohtui, kuka nyt olikaan milläkin lailla vammainen. Oli vain ryhmä, joka rakensi yhteistä elämystä ja auttoi toisiaan niin in- kuin offgame.

Suunnitelmissa aistielämysten juhlaa ja sokkoactionia

Ensimmäisen pelin elämykset olivat vaatimatonta alkusoittoa haaveilleni. Haluan rakentaa äänellisiä lavasteita niin ihmisäänellä kuin ääniefekteilläkin. Haluan mukaan tunnusteltavia proppeja, jotka ovat kummia, kauniita tai kauheita koskettaa.

Haluan myös tarjota pelaajille ympäristöelämyksiä, jotka poikkeavat arjesta. Millaista olisi vaikkapa loitsia veden alla tai vuoristoradassa? Millaista olisi kaivaa esiin aarretta tai rymytä ryteikössä sokkona? Miltä tuntuisi tutkia magiaa kuhisevaa, tuntematonta taloa ilman näköaistia? Hiipiä ja tunnustella tietään eteenpäin, vakoilla, taistella ja paeta.

Seuraavassa pelissä tutkin juuri näitä elementtejä. Peli on toiminta- ja tehtäväpainotteinen seikkailu, jossa näkövammaiset hahmot yrittävät päästä käsiksi tarkoin vartioituun taikatietoon ja selvitä maagisista esteistä ja vaaroista. Peli on tarkoitettu sekä näkeville että näkövammaisille pelaajille.

Pelinjohtotiimiä kootaan parhaillaan. Jos olet kiinnostunut tällaisten elämysten rakentamisesta, ota minuun yhteyttä sähköpostitse: sokkolarp.pelinjohto (at) gmail.com

 


Tekstin kirjoittanut Riikka Hänninen, kuvat: Axelle Cazeneuve. Toimittanut Seppo Raudaskoski.


 

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s