Lokista peliksi

Tämä valmisseikkailu sopii parhaiten fantasiapeleihin. Loki on seikkailun aiheena, juhlistamassa roolipeliblogi Lokia. Seikkailun tapahtumapaikka on rannikkokylä harvaan asutulla rannalla, jossa keskusvalta on heikko. Jossakin ei kovin kaukana meren takana on vahvempi valtakunta. Seutu elää sen verran syvällä barbariassa, että paikalliset ovat lukutaidottomia. Alkupeärinen tapahtumapaikka on Malaxin kylä Roudan maassa, mutta muuta peliä pelaava voi värittää tapahtumat pelimaailmaansa sopiviksi.

Orjanmetsästäjiä liikkellä

Huhut ja jutut kertovat yhä selvemmin, että yhdessä rannikon kylässä asuvat orjakauppiaat ovat kaapanneet useampia ihmisiä pakkotöihin. Kylän ulkomailta seudulle asettuneet päälliköt eivät tunnu ymmärtävän paikallisia tapoja ja he ovat käsittäneet orjuuden ihan väärin kaapaten keitä tahansa suojattomia ihmisiä orjikseen. Koska keskusvalta on seudulla erittäin heikko, pitäisi jonkun tehdä jotakin. Mieluiten tietysti käydä sanomassa tälle hairahtuneelle kylänpäällikölle, ettei näin voi tehdä. Jos hahmot ovat enemmän sotasankareita, niin voihan se orjien vapautusretki tai ihan silkka kostoretkikin tulla kysymykseen.

Päätä vapaasti, kuinka tahdot sitoa hahmot tapahtumiin. Lähtökohta on, että yhtä rannikkokylistä syytetään ihmisten kaappaamisesta orjiksi ja kolme lähintä naapurikylää tukee näitä huonosti käyttäytyviä rantarosvoja. Muita ahdistaa ja tästä ahdistuksesta voi nousta tarve toimia.

Huhuja

Malaxin päällikkö on kuningas Frosti. Hänen isänsä on kylään asettunut entinen vainolainen ja merirosvo.
Malax on rikkaampi kuin useimmat muut kylät näin syrjässä. Rikkaus tulee orjien selkänahasta.
Osa asukkaista on entisiä vainolaisia, jotka ovat taitavia aseenkäyttäjiä. Suurin osa asukkaista on rannikon kiertolaisia: kalastaja-metsästäjiä,
joita Malaxiin on houkutellut olvi ja helpompi elämä.
Kyläläiset pitävät päällikköään jonkin ulkomaisen Loki-jumalan ja Kratti-jumalan perillisinä. He uskovat, että hän tuo uuden rikkauden ajan.

Login riimusauva

Logi oli miehen nimi. Hän oli viikinkikuningas, joka jäi tappiolle Moran kivien kuninkaanvaalissa. Rankan turpasaunonnan jälkeen Logi pakeni perhekuntineen meren yli Kalevalan rannoille. He asettuivat Matalahden kylään nimeten sen uudestaan Malaxiksi ja Logi alkoi mukanaan tuomineen vainolaisineen hallita paikallisia alkuasukkaita. Hän suunnitteli paluuta kotimaahansa, mutta miehiä oli liian vähän, etenkään miekkamiehiä ja talvet näillä raukoilla rajoilla olivat liian ankaria. Sairaus vei Login ja hänen poikansa Frosti nousi kylän päälliköksi.

Lochlan Kalju on ensimmäinen perämies ja päällikkö Login luottomiekka. Isäntänsä ja toverinsa tavoin hän oli armoton huijari ja emälurjus, joka oli eläessään pannut toivonsa velheiden jumala Lokiin ja saanutkin lahjan selittää asiansa uskottavasti. Vanhemmiten hän huomasi sormiensa käyneen huonoiksi ja pelkäsi ettei hänellä ole enää sijaa sotureiden johtajana. Päällikkö Login kuoltua muutama vuosi sitten Lochlan ymmärsi, miten helposti tämän poika oli johdateltavissa, siinä missä kaikki muutkin merisudet.

Logilla oli ollut mukanaan pitkä riimusauva, monikuvioinen veistetty keppi, jota tämä oli käyttänyt kalenterina. Lochlan keksi puijata koko viikinkisukua, että päällikön tavoin hän osasi lukea riimusauvaa, joka oli toiminut kuninkaiden lokina, mihin kirjattiin kaikki tärkeät asiat. Lochlan tulkitsi sauvan merkkejä ja “luki” siitä tarvittavan vastauksen pulmiin, auttaen uutta päällikköä hallitsemaan, tehden itsestään korvaamattoman apulaisen ja samalla väärentäen viikinkien historian omasta päästään.

Kylän kuningas Frosti oli itsekin alkujaan vain Login suomalaisen jalkavaimon lapsi, johon isä oli kiintynyt. Lochlanin puheiden myötä koko heimo uskoo Frostin äidin olleen Kalevalan prinsessa, jonka isä olisi ollut Ukko-niminen Kalevalan kuningas ja äiti Svealainen prinsessa. Näin Frosti polveutuisi jokaisen isovanhempansa kautta Svean ja Kalevalan kuninkaista ja olisi oikeutettu hallitsemaan koko Pohjolaa. Valtakunnasta alettiin rakentaa vahvempaa kaappaamalla lähiseudulla liikkuvia kalastajia ja turkismetsästäjiä orjatyöhön, sillä sauvaan oli kirjoitettu että osa ihmisistä oli syntynyt jaarleiksi ja osa kaarleiksi ja jaarlien oli määrä hallita kaarleja.

Malax

Malax on isommanpuoleinen rautakautinen rannikkokylä. Vain muutaman tunnin kävelymatkan päässä siitä sijaitsee kolme pienempää kylää, jotka ovat alisteisessa liittolaissuhteessa Malaxiin. Kaikki lapset ja vaivaiset laskettuna kuningas Frostilla on ehkä puolentuhatta alamaista. Väkeä yhdistää enemmän yhteinen asuinpaikka ja usko Login sauvaan kaiverrettuun historiaan kuin mikään yhteinen kulttuuri.

Asukkaat ovat Login mukana paennutta talonväkeä ja heidän jälkeläisiään, Kalervon ja Untamon sukuvihan pakolaisia ja uteliaita turjalaisia, joita rantakuninkaan rikkaudet ovat houkutelleet paikalle. Lochlan Kalju keittää taitavasti tästä potentiaalisesta merirosvokylästä uutta ja yhtenäisempää kulttuuria tarinoillaan ja valheillaan, jotka ovat uponneet asukkaisiin ja saaneet heidät uskomaan parempaan tulevaisuuteen.

Lochlan ja hänen päällikkönsä Frosti vain eivät luo sitä tulevaisuutta hitaasti rakentamalla, vaan he ovat pistäneet orjajoukon tekemään työtä puolestaan. Lochlan ei ole varma, riittääkö joukolla voima valloittaa vanha kotimaa takaisin. Siksi hän tahtoo koota joukkoja suuremmiksi. Jotta yhä useampi mies voisi harjoitella sotataitoja, tarvitaan orjia tekemään kaikki raskaat ja tylsät työt. Frosti on nuori ja päättämätön, mutta katselee kasvavaa ja rikastuvaa kyläänsä suurella ilolla ja toivolla.

Kohtaaminen

Pelitilanne on selvä, mutta tästä eteenpäin vaihtoehdot jakautuvat. Hahmot voivat yrittää neuvotella, uhkailla, aloittaa suoran väkivallan tai koittaa tehdä kirurgisen iskun Malaxin johtoon. Ehkä he saapuvat vain paikalle selvittämään ensin tilannetta tarkemmin luottamatta huhuihin.

Jos hahmot saapuvat kylään silmin nähden aseistettuina, heitä seurataan ja Frostin soturit haluavat tietää millä asialla hahmot liikkuvat, eritoten mikäli he liikkuvat porukassa. Mikä tahansa kahta aseistettua muukalaista suurempi joukko herättää huomiota. Mikäli hahmot saapuvat kylään yksitellen tai aseistautumattomina, he pääsevät liikkumaan siellä hyvin vapaasti, eikä heitä automaattisesti epäillä mahdollisiksi häiriön aiheuttajiksi.

Muukalaisiin suhtaudutaan ynseästi ja nämä ajetaan mieluummin kohteliaasti pois, elleivät hahmot tuo lahjoja tai joku paikallinen mene heistä takuuseen. Jos hahmot keksivåt tulla ilmoittautumaan palvelukseen tai tahtovat vannoa uskollisuutta päällikölle, heidät toivotetaan helpoimmin tervetulleiksi, mutta heidät ohjataan muuttamaan alkuun johonkin lähimmistä kylistä, sillä Malaxissa ei ole tyhjiä taloja ja kaikki pirtit ovat kovin täynnä.

Malaxon rakennettu laguunimaisen merenlahden rantaan, pienen joen suuhun. Entinen merenlahti on muuttunut maankohoamisen vuoksi matalaksi laguuniksi, joka toimii kylän satamana, jossa on luonnolliset aallonmurtajat merelle päin.

Malax näyttää kasvavalta ja monella tapaa hyvinvoivalta ja rikkaalta kylältä. Vaurauden vastapainona siellä on kymmenittäin orjatyöhön pakotettuja ihmisiä. Väki tekee omia töitään ja hahmot herättävät huomiota ainoastaan, jos ovat huomiota herättäviä. Kylän keskellä on muita suurempi umpipihan muotoon rakennettu ison talon pihapiiri, jota hallitsee muista hirsimökeistä suurempana erottuva pitkätalo. Sen ympäristössä liikkuu enemmän väkeä ja viimeistään koirat herättävät metelin, mikäli hahmot pyrkivät taloon tai pihalle. Palvelusväki, renki tai joku muu tulee kysymään heidän nimiään ja asiaansa. Huomaamaton lähestyminen edellyttää taitojen käyttöä tai liikkumista yöllä ja silloinkin talon vahtikoirat ovat tarkkana.

Kylän mahtajat eivät mieluummin kohtaa epäilyttäviä muukalaisia pienessä piirissä, vaan joukkovoimalla. Frostilla on kylässään tusinan verran luotettavia asekuntoisia miehiä ja toinen mokoma heikommilla taidoilla ja aseilla varustettuja mutta lojaaleja apureita. Lochlanin neuvoista hän kohtaa muukalaiset mieluummin siten, että hänellä olisi tilanteen kriisiytyessä aina joukkovoiman tuoma etu mukanaan.

Niin kauan kuin Lochlan Kalju kykenee neuvomaan Frostia, häneen on vaikea vaikuttaa puhumalla tai diplomatialla. Lochlanin tulkinnat Frostin isän riimusauvan merkinnöistä ovat nuorelle päällikölle suunnilleen jumalan sanaa. Jos hahmojen onnistuu erottaa Lochlan ja Frosti toisistaan tai jollakin keinolla paljastaa Lochlanin kutoma valheiden verkko, on rauhanomainen ratkaisu mahdollinen. Muussa tapauksessa kohtaaminen on vaarassa eskaloitua taisteluksi.

Vastustajat

Frosti on nuori, terve ja harjoitellut pienestä pitäen asetaitoja. Hänellä ei ole kokemusta oikeista taisteluista, mutta hän on treenannut kovasti. Hän on taitava taistelija, mutta saattaa menettää helposti uskonsa ja motivaationsa, mikäli haavoittuu vakavasti. Hän on kehno reagoimaan yllättäviin tilanteisiin, vaikka tavanomaisessa kamppailussa hänellä on hyvä pelisilmä ja hän kykenee johtamaan miehiään taktisesti.
Lochlan Kalju on kokenut veteraani, joka pitää mieluummin kynttiläänsä vakan alla, sillä hän alkaa käydä jo hitaaksi. Vaaratilanteissa hän pukee ylleen rengaspanssarin. Hänellä on usein mukanaan kuolemaan saakka uskollinen koira Lilla-Loki, joka käy kiinni nopeasti nilkkoihin tai kurkkuun, jos isäntä joutuu uhatuksi.

Vainolaiset ovat Frostin isän mukana meren takaa purjehtineita sotureita ja näiden poikia. Heitä on tusinan verran ja suurin osa asuu omien perheidensä parissa päällikön taloa lähimmissä taloissa. Muutama on tavallisissakin oloissa usein viettämässä aikaa Frostin luona. Heillä on vapaa-aikaa, sillä heillä on enemmän orjia kuin muilla Malaxin asukkailla. Useimmat seuraavat Frostia, koska tämä on tehnyt entisistä maanpakolaisista rikkaita. Vaikka he uskovat Lochlanin tarinat, eivät he ole innostuneet taistelemaan kuolemaan asti, vaan neuvottelevat mieluummin, jos tappio alkaa häämöttää.

Nuijamiehet ovat muita Malaxin asekykyisiä miehiä ja naisia, joita hälytetään apuun vaaratilanteessa. Heillä ei ole juurikaan taistelutaitoja, mutta jotkut näistä tahtoisivat mielellään näyttää kykyjään tullakseen korotetuksi päällikön sisäpiiriin. He edustavat paikallista väestöä ja ovat pohjimmiltaan joko kaskiviljelijöitä tai kalastajia, jotka ovat villiintyneet ajan hengestä

Tove on Frostin vaimo, ja kolmas joka tietää Frostin kykenevän hallitsemaan suurta vesikäärmettä. Toisin kuin Lochlan, joka vain tietää Frostin kyvystä, Tove tietää taian piilevän Frostin sormuksessa. Tove on maanpaossa kasvanut merisusien tytär ja äärimmäisen pragmaattinen ja rauhallinen. Hän on kiinnostuneempi keskittymään Malaxiin kuin palaamaan isiensä maahan meren taakse, ainakin niin kauan kun Malax kulkee vauraaseen suuntaan ja hänellä on asema päällikön vaimona.

Vatten-Urmi on juuri niin hirmuinen kuin pelijärjetelmään tahdot venyttää. Se on jättiläismerikäärme, jonka avulla Frosti on suunnitellut saavansa isänsä kuninkaantuolin meren takana joskus takaisin. Olennon selkeimmät heikkoudet ovat sen matala äly ja se, että se on Frostin taikasormuksne vallassa. Muutoin vesikäärme on kyllin vahva kaatavamaan veneitä ja kyllin vaarallinen puraisemaan rannalla ruikuttuvalta vastustajalta käden irti.

Valtit ja aarteet

Frostin suurin aarre on hänen taikasormuksensa, jota hän ei riisu koskaan sormestaan. Kuninkaan isä opetti hänelle, että se on Loki-jumalalta saatu sormus, jolla voi hallita sekä jättiläisiä että suuria merikäärmeitä. Jälkimmäinen huhu pitää paikkansa. Malaxin satamalaguunin pohjassa ui todellakin valtava vesikäärme. Se on ainakin kolmen veneen pituinen ja sen pää on saman kokoinen kuin hevosella. Jos kohtaaminen pelaajahahmojen kanssa sujuu Frostilta epäsuotuisasti, hän yrittää houkutella hahmot rantaan tarpeen vaatiessa vaikka pakenemalla sinne ja usuttaa taikasormuksellaan vesikäärmeen syömään hahmot.

Useimmat asukkaat eivät ole koskaan nähneet vesikäärmettä, mutta kaikki tietävät, että meressä on hirviö, jota kuningas väittää hallitsevansa. Moni on nähnyt sen jättämät väreet vedenpinnalla. Kuolemaantuomitut rikolliset syöstään vesikäärmeen ruoaksi ja he katoavat nopeasti veteen verivanan saattelemana. Asukkaat eivät ui laguunirannassa. Kansa kutsuu käärmettä nimellä Vatten-urmi tai Jättiurmi. Sitä pidetään jonkinlaisena pelottavana mutta suotuisana suojelusolentona vähän samaan tapaan kuin tuikeaa tonttua. Jos hahmot tutustuvat kylään tarpeeksi tarkasti ennen toimiaan tai ystävystyvät jonkun kyläläisen kanssa, on heillä mahdollisuus saada vihiä vesikäärmeestä jo ennen vaaratilannetta.

Malaxin vauraus ja omaisuus perustuu orjatyövoimaan. Hahmot on luultavasti lähetetty pelastamaan orjat, joten heillä ei ole juuri mahdollisuuksia rikastua tällä keikalla elleivät he ryhdy yhtä pahoiksi kuin vastustajansa. Tavanomaista koti-irtaimistoa kylässä riittää, mikäli kattiloiden ja kenkien varastaminen on hahmojen tapa rikastua. Frostin sormus on kultaa ja siihen on kirjoitettu riimuilla neljä merkkiä (Loki futhark-riimuin). Sormuksella voi hallita yhtä vesikäärmettä kerrallaan (ja pelinjohtajan niin halutessa myös jättiläistä).

Monien vapautettujen orjien perheet ja sukulaiset ovat varmasti kiitollisia ja palkitsisivat hahmoja mielellään enemmänkin, mutta tämä on hankalaa, sillä useimmat ovat köyhistä perheistä ja elävät hajallaan pitkin rannikkoa, jolloin palkkioiden kerääminen olisi vaivalloista. Mutta mikäli hahmot saavat orjien riiston loppumaan, niin ainakin monille tulee hyvä mieli.

Valmisseikkailun on kirjoittanut Wille Ruotsalainen, artikkelin on toimittanut LOKIn toimitus. Kuvat: Wille Ruotsalainen.

Roolipeliblogi LOKI on suomalaisen roolipelaamisen oma kanava.
Julkaisemme suomalaisten roolipelaajien ja liveroolipelaajien peliesittelyjä, kolumneja, pakinoita, arvosteluja ja tapahtumakuvauksia tiistaisin.
Tue LOKIa Patreonin kautta: https://www.patreon.com/roolipeliloki